Jim Butcher: Ghost Story (The Dresden Files)

Lähde: http://www.jim-butcher.com/

Jim Butcherin urbaanifantasiasarja The Dresden Files on vauhdikasta harrypotteria aikuisille. Sisäoppilaitoksen sijaan Harry Dresdenillä on nyky-Chicago, eikä hän suinkaan ole velho-oppilas enää,  vaan täysivaltainen maagi ja salapoliisi. Tämäkin Harry on toki saanut ottanut elämäntehtäväkseen pelastaa maailman. Sarjan uusin (kolmastoista!) romaani Ghost Story (Orbit, 2011) jatkaa Dresdenin tarinaa siitä, mihin se Changes -kirjassa jäi: kuolemasta eteenpäin.

The Dresden Files on yksi harmillisimpia suomalaiskustantajien toistaiseksi löytämättä jättämistä nykyfantasiasarjoista. Toisaalta tämä on ymmärrettävää. Näiden teosten viihdyttävyys perustuu äärimmäisen vetävien juonten, korniutta lähentelevien supermahtavien henkilöhahmojen ja reippaan äksöntulituksen lisäksi nokkeliinpokkeliin sutkautuksiinputkautuksiin. Mikä pahempaa kääntämisen kannalta, tämä kieli-iloittelu ei Terry Pratchettin tapaan tyydy yleisiin kulttuurireferensseihin, vaan perustuu vahvasti -80-lukulaiseen ja uudempaan pop- ja nörttikulttuuriin. Niinpä puhumme muun muassa Star Trekistä, Star Warsista ja paikallisista ketjuruokaloista: läjäyttimessä ei vaan ole sitä samaa tehoa kuin blasterissa. Teoksen fantasiallisuuskaan ei pyöri ainoastaan velhoilun ympärillä. Mykyinä ja liemenäkin Butcherin sopassa seilaavat niin anglosaksisen, norjalaisen, raamatullisenkin kuin arabi- ja intiaanimytologioiden ajat, paikat ja jampat.

Butcherissa parhautta onkin se, että tarinat vetävät mukaansa joka kirjassa. Heikointa on puolestaan juuri magiataustan selittäminen. Itse olisin jättänyt koko kirjasarjan väliin jo ensimmäisen kirjan alussa, ellei mieheni olisi vannonut ja vakuuttanut, että vain kirjan ekat 50 sivua ovat kuraa. Valitettavasti sama ensimmäisten kymmenien sivujen kirous vaivaa Butcheria noin 12 kirjan verran. Ghost Storyssa hän uskaltaa jo kirjoittaa omille lukijoilleen, ja turhat selitykset magiasta ja sen toiminnasta on joko jätetty väliin tai karsittu äärimmilleen. Toimii. Jos haluatte tietää, miten magia toimii Chicagossa tai muissa rinnakkaistodellisuuksissamme, olkaa hyvä ja palatkaa noin 4000 sivua taaksepäin.

Ylipäänsä tämä kirjasarja tulisi lukea alusta loppuun, sillä jokainen kirja on täynnä karmeita spoilereita. Siksi näistä kirjoista Ghost Story mukaan lukien on aivan kauhean vaikea kirjoittaa mitään: jopa Harry Dresdenin koko nimen kirjoittaminen epäilyttää, koska se kertoo liikaa hahmosta ja sen menneisyydestä, ehkäpä myös tulevaisuudesta ja siitä kuinka koko setti keikkuu äärimmäisen huterasti korniuden tällä puolen. Mutta menköön nyt.

Harry Blackstone Copperfield Dresden on ammattilaissalapoliisi ja maagi Chicagossa, jssa hän ratkoo epämääräisiä ja outoja juttuja välillä omaan laskuunsa ja välillä Chicagon poliisin outojen juttujen tutkijatiimin kanssa. Sarjan jokainen osa alkaa perinteiseen tyyliin yhden rikosjutun ratkomisella. Ja päätyy – ties minne, käyden välillä vankilan, sairaalan, jengisodan, vampyyriluolan, takkatulen, velholinnakkeen ja/tai mikämikämaan kautta. Ei välttämättä tässä järjestyksessä. Kirjojen rakenne on mukavan harrypottermainen: kaikissa kirjoissa käydään läpi tietyt pakolliset kuviot ja liikkeet, mutta aina täysin uusissa skenaarioissa, hahmoissa ja tapahtumissa Harry Dresdeniä ja eeppistä lopputaistelua lukuunottamatta. Lukijan odotushorisontin täyttäminen toimii Butchereissa kuin Agathachristieissä, ja silloin kun ei, tulee näitä kirjoja luettua pitkälle aamuyöhön.

Butcher ei ole maailman paras juonenkirjoittaja – juonet tuppaavat leviämään kuin flunssa. Sen sijaan Butcher on todella, todella hyvä kuvaaja: myös rinnakkaistodellisuutten ympäristö vaikuttaa aidolta ja taistelukohtaukset luistavat moitteettomasti silmien edessä. Kepeä kieli rokkaa tykimmin juuri jännityksen lieventäjänä, mutta Butcher onnistuu ujuttamaan puolisalaa sekaan myös varsin filosofisia ajatuksia. Itse jäin Ghost Storyn  luettuani pyörittelemään ajatuksia omasta äitiydestäni, vaikka koko kirjassa ei esiinny yksikään äitihahmo. Butcherin kirjoissa on kyllä muuten paljon voimakkaita naishahmoja, joista yksi on jopa kotiäiti.

Jos luette englanniksi edes auttavasti, ja kaipaatte hyvää nykyfantsua, lukekaa The Dresden Files. Mutta unohtakaa Ghost Story hetkeksi ja aloittakaa sarjan alusta. Ja ajatelkaa ensimmäistä 50 sivua välttämättömänä pahana, ikäänkuin tylsänä perehdytysluentona, jonka jälkeen pääsette tositoimiin. Ghost Story ehdottomasti sarjan toistaiseksi paras teos ja hyvää kannattaa odottaa, semminkin kun odotusaika menee jouhevasti erinomaisen viihteen parissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *