Candace Bushnell: Trading Up

Candace Bushnellin Trading Up on chick lit -romaaniksi kyyninen ja keittiöpsykologinen. Sen päähenkilö Janey on kauneudellaan elämässä etenevä sosieteettikiipijä, jonka hellittämätön ulkopuolisuuden ja perustavanlaatuisen huonommuuden tunteet  johtavat jatkuvasti epäonnistuneisiin elämänvalintoihin. Itsetuntemuksen heikkous tuottaa väärien päämäärien perässä kompurointia ja selviytymiskeinot ovat moraalisesti ja rationaalisesti arveluttavia. Janeyn määlöilyn taustalla Bushnell maalaa nykiläisestä seurapiirikermasta varsin karmaisevan kuvan hyvin stereotyyppisten hahmojen kautta.

Niinpä Trading Up (Hyperion 2003, suom. Reittä pitkin [Tammi, 2005]) jatkaa Bushnellin fiktiivismoralistista juoruilua yläluokan elämästä sinne haikaileville. Candace Bushnell on tunnettu alunperin The New York Observerissa 1990-luvulla julkaistusta Sex and the City -kolumnista, joka oli oikeastaan fiktiivinen juorupalsta nykiläisten raharikkaiden ja julkimoiden elämästä. Sittemmin kolumnista kasvoi kirja, HBO:n televisiosarja ja elokuvia. Sex and the Cityn menestyksen myötä Bushnell on jatkanut chick lit -romaanien suoltamista.

Trading Up on huomattavasti Sinkkistä (oikea termi?) kyynisempi: ikäänkuin Bushnellin tarkoituksena olisi profiloida peruslukijansa luonteenpiirteet ja unelmat ja sitten selittää seikkaperäisesti, miksi nämä luonteenpiirteet ja unelmat ovat huonoja ja ikäviä. Niiden saavuttamisen mahdottomuus peruslukijalle on varmaankin käynyt jo ilmi sillä, että päähenkilö Janey on malli, Victoria’s Secret -enkeli ja Burberryn, Vuittonin ja Versacen sekakäyttäjä, toisin kuin Bushnellin oletettu peruslukija (joka voi toki hankkia Versace for H&M:iä).

Janeyn perusonnettomuutena onkin, että vaikka nätistä, ei turhantarkasta tytöstä voi tulla menestynytkin malli ja sosieteettikiipijä (Janey pääsee rikkaisiin naimisiin), voi hän näitä saavutuksia varten joutua luopumaan omasta moraalistaan, ajatuksistaan, itsetunnostaan ja mitä näitä nyt on. Sen sijaan Janeyn vähemmän nätti sisko, joka olisi tyytynyt elämässään lähtökohtaisesti vähempiinkin saavutuksiin, saakin enemmän, sillä hän pääsee rakkausavioliittoon rikkaan, komean ja kuuluisan miehen kanssa. Loppu on kuitenkin Janeyllekin onnellinen (?), sillä perustavanlaatuisesta hukassa olemisestaan huolimatta Janey lopulta löytää ympäristön, jossa hän voi loistaa kiipijäelämässään hankkimillaan sekä kyynispinnallisessa elämässään unohtamillaan luonnollisilla kyvyillään.

Ja kaikkeen tähän Bushnell käyttää iloiset viisi ja puolisataa sivua (563, tarkalleen ottaen, onnellinen loppu n. 20 sivua).  Trading up onkin Bushnellin tyyliin läskistynyt anekdoottikokoelma. Joskin tällä kertaa vahva ja harkittu päähenkilö sitoo anekdootit jokseenkin järkeväksi kokonaisuudeksi myös juonellisesti. Takaumia käytetään Janeyn itsepsykologisoinnissa paljon, ja ne sisältävätkin paljon oksettavia shokeeraavia juoruja mallimaailmasta, joka paljastuu nuorten nättien tyttöjen glamorisoiduiksi crack-huoramarkkinoiksi. Seurapiirit ovat sitä samaa yli kolmikymppisille. Kuka olisi uskonut?

Trading Up sijoittuu chick lit -kirjallisuuden kartalla jonnekin prinsessasatujen ja pseudofeminististen kasvutarinoiden väliin pystymättä oikein päättämään, mitä haluaisi olla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *