J. S. Meresmaa (toim.): Steampunk! Koneita ja korsetteja

J. S. Meresmaa: Steampunk! Koneita ja korsetteja

J. S. Meresmaa: Steampunk! Koneita ja korsetteja (Osuuskumma 2012)

Novellikokoelma Steampunk! Koneita ja korsetteja sisältää yhdeksän (9) novellia ja esipuheen, joka esittelee tämän ennen pitkää Suomessakin muotiin tulevan kirjallisuudenlajin lukijalle. Kokoelman vahvuus onkin tämän kirjallisuudenlajin monipuolisessa esittelyssä, sillä novellit ovat keskenään hyvin erilaisia. Samalla ne kuitenkin kiteyttävät monien erikoisgenrejen perusongelman: miten kirjoittaa uudessa kirjallisuudenlajissa tarina, joka ei voisi elää jossa toisessa kirjallisuudenlajissa.

Steampunkin* mielikuvakeskiössä on vaihtoehtoinen historia: mitä jos 1800-luvulla olisi saatu aikaan vastaava tekninen kehitys kuin todellisella 1900-luvulla, mutta hammasrattaiden ja höyryvoiman avulla. Päinvastoin kuin science fictionissa, steampunkissa uskomaton tekninen kehitys projisoidaan ajassa taaksepäin, yleensä viktoriaaniseen aikaan, ja tapahtumapaikkana on melko lailla tunnistettavissa oleva maa. Teknisten vimpainten käyttö ja kuvailu on tälle kirjallisuudenlajille keskeistä. Kirjallisia esikuvia ovat todelliset 1800-luvun visionäärit kuten Jules Verne, mutta muista erilliseksi tämä laji tunnistettiin 1980-luvulla.

Useat Steampunk! Koneita ja korsetteja -kokoelman novellit kierrättävät tuttuja aiheita jopa pastissoiden. Esimerkiksi Magdalena Hain novellissa Vaskimorsian taotaan metallista morsio Kalevalaa ja Frankensteinia kaiutellen, Saara Henrikssonin Arkistonhoitajan salaisuuden pääjuonesta paistaa Isaak Asimovin Säätiön peruspremissi. Monet novelleista ovat ylettömän pitkiä – vaikka on mukavaa seurata lukiessaan puhdasta kirjoittamisen iloa, rönsyjen katkominen olisi terävöittänyt lähes kaikkia tekstejä.

Heikki Nevalan Hevostuhatjalkainen on 16-sivuisena tässä mielessä piristävä poikkeus. Luddiittinen koneen pelko, jopa koneviha tulee esiin käsinkosketeltavasti kuin Juhani Ahon Rautatiessä. Shimo Suntilan 19. vuosisadan seikkailuromaaneilta miellyttävästi tuoksahtava Kruunun vihollinen kertoo puolestaan ilmalaivamerirosvon tarinan, jossa pääosaan ainakin omassa luennassani nousi erittäin mielenkiintoinen maailmankehittely. Kokonaisuudessa novelli vaikuttikin keskeneräiseltä romaanilta (jonka mielelläni lukisin sen ilmestyttyä). Näiden lisäksi Anni Nupposen Joka ratasta pyörittää käytti steampunk-elementtejä erittäin keskeisesti niin tarinan juonessa kuin maailmankuvassakin.

Useiden kokoelman novellien lukemisen jälkeen tuli mieleen, että tarina olisi toiminut ehkä jopa paremmin ilman pakollisia konekuvauksia. Toki ne eivät siinä tapauksessa olisi kuuluneet tähän kokoelmaan. Lisäksi steampunkin koneromanttinen akilleenkantapää vaivasi: on erittäin vaikea kuvailla uskottavasti erityisesti liikennevälineitä niin, että lukijan tiedot perusfysiikasta eivät haittaa tarinaan eläytymistä. Lievästä kompuroinnista huolimatta Steampunk! Koneita ja korsetteja -kokoelma toimii hyvin steampunkin suomenkielisenä yleisesittelynä niin teemoiltaan kuin tunnelmaltaan.

***

J. S. Meresmaa (toim.): Steampunk! Koneita ja korsetteja
Kansi: J. S. Meresmaa
Osuuskumma-kustannus 2012

4 thoughts on “J. S. Meresmaa (toim.): Steampunk! Koneita ja korsetteja

  1. Maukka

    Hoo, kiinnostuin! Olen jo jonkin aikaa vähän laiskanpulskeasti tuumaillut, että voisin jalkautua ottamaan selvää, että mitäs se tämä steampunk-kirjallisuus sitten oikein on. Tällaista täysosumaa siihen tarpeeseen tuskin olisin itse löytänyt. Kiitsa!

    Reply
  2. Taika Post author

    Ole hyvä! Tällä pääsee hyvin alkuun ja sitten voikin porttiteorian mukaisesti siirtyä vanhempiin aineisiin, Verneen tai Stevensoniin ja mitä näitä nyt on :-).

    Reply
  3. Jori

    Se on tietysti huono lähtökohta tällaisen antologian lukemiselle, mutta minua jää aina pikkuisen häiritsemään se, jos tyylilaji ei tuo tarinalle lisäarvoa.

    Vaskimorsiamen kohdalla varsinkin viittaus Frankensteiniin oli selvä, mutta samalla turhan ennalta-arvattava. Kiinnostavimmaksi hahmoksikin taisin kokea tavallaan “väärän” henkilön, eli kertojan.

    Mutta toivon silti, ettei kukaan lannistuisi ainakaan pelkästään minun kommenttieni tähden.

    Reply
    1. Taika Post author

      Jori, olen samaa mieltä siinä, että jos tarinan voisi yhtä hyvin sijoittaa Vantaalle kuin Marsiin, sitä alkaa lukijana ihmetellä, että miksi nää täällä Marsissa leijuu eikä Tikkurilassa.

      Mutta jos tätä antologiaa ajattelee ikäänkuin tämän kirjallisuudenlajin esittelynä, niin mun mielestä erityisesti steampunkille on ominaista tämänsorttinen hapuilu ja lisäksi nuo kirjallisuusviittaukset. (Toki esim. Alan Mooren “League of Extraordinary Gentlemanissa” on saatu ympättyä mukaan tekniikka, historiallisuus ja kirjalliset kerrostumat täysin nerokkaasti, mutta Alan Moore on nero ja visuaalisuutta auttaa sarjakuvaromaanimuoto.) Mun mielestä hapuilun ja viittausten esille tuominen lukijalle erittäin läpinäkyvästi on tavallaan palvelus lukijalle sekin tässä tapauksessa: tietää mistä päin lähteä etsimään seuraavaa lukukokemusta, jos tarinan/kirjallisuuslajin juuret kiinnostavat.

      Mahtanee olla toimituksellinen, nuoret lukijat hyvin huomioiva päätös, että antologiaan on sijoitettu ensimmäiseksi novellit, jotka ovat osoittelevimpia: niiden avulla pystyy avaamaan koko homman pointtia, jotta jälkimmäiset on helpompi sulatella.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *