Kirjaläppää: <3 <3 <3

Rakas Kirja,

Ilse-Margret Vogel: Minulla on hirmulisko

Ilse-Margret Vogel: Minulla on hirmulisko (Tammi 1981)

Kiitos yhteisestä taipaleestamme. Olet ollut seuranani, ilonani ja tukenani myötä- ja vastamäessä niin kauan kuin muistan.

Tutustuessani sinuun kolmisenkymmentä vuotta sitten ihastuin ensin pahviseen makuusi, lumoonnuin värikkyydestäsi ja selkeistä muodoistasi. Opin avullasi tärkeitä suhdetaitoja: ei saa heittää, repiä tai kastella. Näytit minulle maailman, jota en osannut kuvitellakaan. Toteutin kevyttä kirjataidetta itsekin.

Pian upposin myös tarinoihisi. Opettavaisiin, hauskoihin, jännittäviin ja tylsiinkin. Joskus en vain tajunnut: “AA-SI-AS-SAA” en löytänyt edes koulun kartastoista. Joskus et kiinnostanut ollenkaan, joskus luin salaa peiton alla taskulampun valossa, vaikka olisi pitänyt jo olla nukkumassa. Käänsin sivuja hipihiljaa, ettei salaisuutemme olisi paljastunut.

L. M. Montgomery: Annan Nuoruusvuodet

L. M. Montgomery: Annan Nuoruusvuodet (WSOY, 1973)

Ensimmäisellä kirjastokäynnilläni avasin oven uusiin, uskomattomiin maailmoihin. Hyppäsin kerralla Tammen Kultaisesta kirjastosta kaikkeuteen, joka oli kansoitettu Tiinoilla ja Neiti Etsivillä, Ronjalla, hobiteilla, joka sortin heppatytöillä. Olin hiukan käärmeissäni, kun kerrallaan ei saanut lainata kuin 12 kirjaa. Kyllähän suurempikin määrä olisi pyöräntarakalla kulkenut.

Pikku hiljaa kävi kuten jokaisessa suhteessa ajan kanssa. Aloin tuntea tottumuksen turvallisen sylin rajoittavana. Et tarjonnut enää riittävästi jännitystä. Kirjaston ihana täti ehdotti: “Kokeilepas seuraavasta hyllyvälistä”. Löysin sinusta uusia, kutkuttavia puolia. Eevat, Annat, Emiliat, muut pikku naiset.

Agatha Christie: Eipä aikaakaan kuin voi kauhistus

Agatha Christie: Eipä aikaakaan kuin voi kauhistus (WSOY 1989)

Ja dekkarit! Pian lyöttäydyin historiallisten romaanien seuraan, sekä kaiken maailman annipolvien, joita luin yöttöminä öinä.

Sitten. Syvällisin teini-ikä. Ah, runous. Tunteen paloa, tuskaista vuodatusta. Joimme elämää yhteisestä maljasta. Jäljittelin sinua, jotta olisimme lähempänä toisiamme. Havahduin, kypsyin. Löysin lukemattomia uusia pakopaikkoja: spefiä, scifiä ja fantasiaa.

Yliopistoelämän aloittaessani käänsin jälleen kurssini. Seurasit aina mukanani, jopa retkilläni intellekstuaalisiin* painanteisiin: Foucault, Derrida, Vattimo, Levinas. Kiivin ylös vuoron perään 1600-luvun klassikkojen ja postmodernismin uusimpien tuulahdusten avittamana. Olen lukenut tenttikirjana Bridget Jonesin päiväkirjan siinä missä Ulysseksenkin (paitsi jälkimmäistä en lukenut).

Opiskelukirjat

Edmund Husserl: Fenomenologian idea (Loki-Kirjat 1995), Helen Gardner: The Metaphysical Poets (Penguin Classics, 1985)

Edelleen keski-ikäisenäkin hämmästelen, miten päälle päin katsoen niin samanlaiset ovat sisältä niin erilaisia. Kiitos näistä tuhansista elämistä, jotka olen saanut kanssasi elää, sadoista maailmoista, joissa olen vierelläsi seikkaillut.

BFF, <3<3<3,

Taika

* ei kirjoitusvirhe.

9 thoughts on “Kirjaläppää: <3 <3 <3

    1. Taika Post author

      Tää on tällaista julkista salarakkautta nyt. Seiska ottakoon yhteyttä aviomieheen, joka voinee kertoa järkyttävän tarinan olohuoneessamme, keittiössämme ja jopa makuuhuoneessamme yltympäriinsä lojuvista rakastetuista. Me jopa jaetaan niistä suurin osa.

      Reply
  1. Kyösti Salovaara

    Mukava ajatus. Että kirja on ystävä.

    (Eikä sen tarvitse edes heiluttaa häntää.)

    Kun sanot että kirja on ystävä, tulet sanoneeksi että koko maailma on ystävä.

    Ei paljon enempää voisi sanoakaan.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *