Kirjaläppää: Mitä kirjabloggaajat pimittävät?

Sinisen linnan kirjaston Maria listasi 10 yleistä harhaluuloa kirjablogeista. Asiaatuntemattomiksi peukuttajiksi on kirjabloggaajia luonnehdittu vähintään Kirjailijaliiton puheenjohtajan toimesta (Kansanuutiset 18.6.2012). Vahva epäily on ollut myös siitä, että kirjabloggaajat ovat osa kustantantamoiden markkinointikoneistoa, joka suoltaa ulos sitä, mitä kustantamo käskee. Kirjablogiskeptiset uskovat, että kirjabloggaajat pimittävät jotain, mitä?

Henry Hetherington Emerson: The Critiques

Henry Hetherington Emerson: The Critiques (1863) (York Museums Trust)

Eivät ainakaan arvostelukappaleita.

Kustantamot toimittavat toimittajille, kriitikoille ja nykyään myös kirjabloggaajille yllättäen ja pyytämättä tai jopa pyynnöstä arvostelukappaleita. Eli kirjabloggaaja voi saada arvostelua varten ilmaisia kirjoja, jotka toimivat arviotoiminnan työkaluina. Paha kirjoittaa arviota kirjasta, jota ei ole lukenut.

Monien muiden kirjabloggaajien tavoin merkitsen saamani arvostelukappaleet Arvostelukappale -merkinnällä. Että lukija voi sitten arvioida, onko arvostelu puolueeton vai voiko ilmainen kirja houkutella myötämielisyyteen.

Merkitsen toki myös lahjakirjat, kirjaston kierrätyshyllystä löytyneet ja ostamani kirjat. Lukija voi sitten tykönään mietiskellä, että onko lahjakirja mahdollisesti saatu anopilta ja onko arvostelu anopin jatkuvan avokätisyyden ja hyvien sukulaisuussuhteiden ylläpitämiseksi lainkaan todellista näkemystäni vastaava…

Tai vaikuttaako ilmiselvä kirjastoyhteistyö kirja-arvioihin? Sieltäkin nimittäin saa kirjoja ilmaiseksi, juuri niin paljon kuin jaksaa kotiin kantaa. Kirjaston tarjoomukset huomioon ottaen tyypillinen kirjabloggaaja laskeneekin kustantamon lähettämän arvostelukappaleen henkilökohtaiseksi taloudelliseksi arvoksi 0 €. Arvostelukappaleen valtti onkin lähinnä ajallinen: uutuuskirjasta voi blogata vähän nopeammin, kun ei tarvitse kirjastossa jonotella tai kirjakauppaan ennättää.

François Guérin: Young Man and Woman Discussing the Sciences in a Library

François Guérin: Young Man and Woman Discussing the Sciences in a Library (1769) (National Trust)

Kirjabloggaajat eivät myöskään tyypillisesti vaikene kustantajien suhdetoimintamielessä tarjoamasta kestityksestä.

Päinvastoin, useat kirjabloggaajat kirjoittavat hienoja kuvallisia reportaaseja tiedotustilaisuuksista, julkkareista, kirjallisista aamiaisista ja pikkujouluista. Tosin kirjabloggaajat tuppaavat näissä tilaisuuksissa jäämään vähemmistöön, sillä osallistujakunta koostuu enimmäkseen toimittajista ja kriitikoista. Heidät kuitenkin pelastaa mahdolliselta kestityksen aiheuttamalta myötämielisyydeltä journalistinen etiikka, jonka ansiosta minkäänsorttiset vaikutusyritykset eivät heidän kynäänsä liikuta suuntaan tai toiseen.

Kirjabloggaajilla puolestaan ei ole muuta moraalista selkärankaa kuin se ikioma, jonka ohjautuvuus on itse kunkin blogista havaittavissa. Toki samoja lakeja on bloggaajien noudatettava kuin toimittajienkin: piilomainonta ei ole sallittua (ks. Kuluttajansuojalaki 2. luku 4 §*) ja tekijänoikeuksia on kunnioitettava (Ks. erit. Tekijänoikeuslaki 1. luku  1-8 §, 22 § (Sitaattioikeus) ja 25 §, myös luku 4).

William Etty: A Girl Reading (n. 1842)

William Etty: A Girl Reading (n. 1842) (York Museums Trust)

Mistä kirjabloggaajat sitten vaikenevat?

Itse vaikenen huonoista tai mitäänsanomattomista kirjoista. Tai sellaisista, jotka jäivät kesken. Että minun blogistani ette tule lukemaan Yli-Juonikkaan Neuromaanista, joka tyssäsi yhteen alaviitteeseen. Siitä ei enää päässyt eteenpäin, joten suljin kirjan luettuani siitä alle 20%. Tai Agatha Christien De sju urens mysteriumista, jota en jaksanut lukea loppuun suomeksi, englanniksi tai ruotsiksi. Kirjasfäärin sijaan niistä voi taatusti lukea nyt tai tulevaisuudessa jostain muusta kirjablogista, sillä onneksi minun kirjamakuni ei ohjaa yhdenkään toisen kirjabloggaajan toimintaa.

Tämä heikoista lukukokemuksista vaikeneminen on kenties syynä mielikuvaan kirjabloggaajien ylenpalttisesta peukuttamisesta. Toisaalta se kertoo myös siitä, että useimmat kirjabloggaajat bloggaavat harrastuksekseen: kuka nyt haluaa tuhlata vapaa-aikaansa huonoista kirjoista märisemiseen. Jos kirja on bloggaamiseen käytetyn ajan ja vaivan arvoinen ja myös lukijan blogin lukemiseen käyttämän ajan arvoinen, se ansaitsee yleensä edes peukalonkynnen verran peukuttamista. Ammattikriitikoiden tilanne on eri: heille maksetaan sentään joku palkkio käytetystä ajasta, vaivasta ja hermoista, joten jotain tulosta on paperille tultava surkeimmastakin kynäilystä.

Moraalisista syistä vaikenen myös kirpeimmistä esikoiskirjailijoiden kirjojen kirvoittamista kommenteista. Muotoilen esikoiskirja-arviot huolellisemmin kuin kokeneiden kirjailijoiden, ettei kenenkään kirjailijanura tyssää tai mieli tarpeettomasti pahoitu törkeän lyttäyksen takia. Konkarimmat saavat tarvittaessa täyslaidallisen.

Kuten tämänkin postauksen pituudesta näkee, vaikeneminen ei ole kyllä varsinainen ydinosaamisalueeni.

* 4 § (29.8.2008/561)
Markkinoinnin tunnistettavuus
Markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.

22 thoughts on “Kirjaläppää: Mitä kirjabloggaajat pimittävät?

  1. Niklas Vainio

    Mainitset kuluttajansuojalain. Yksityishenkilönä toimiessaan kirjabloggaaja ei ole velvollinen noudattamaan kuluttajansuojalakia, koska laki soveltuu vain elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin suhteisiin. Asia on tietysti eri, jos bloggaaja on salaa sopinut kustantajan kanssa kirjan markkinoimisesta.

    Reply
    1. Taika Post author

      Nimenomaan näin, Niklas. Eli kuluttajansuojalaki pätee tapauksissa, joissa kirjabloggaaja on solminut markkinointisopimuksen jonkin markkinoimaan pyrkivän osapuolen kanssa ja silloin tämä markkinointipyrkimys tulee tuoda avoimesti esille tekstissä. JSN:hän on antanut näistä langettavia päätöksiä lehdistölle ja Kuluttaja-asiamies kuulemma pyrkii antamaan lausunnon blogimarkkinoinnista jossain vaiheessa.

      Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos, Susa! Kylläpä tässä nyt nyökytellään, vaikka heterogeeniseksi tätä joukkoa väitämme.

      Reply
  2. Juha

    Asiaa.

    Tuula-Liina Variksen kirjoitus alkoi vituttaa. Jäin miettimään, mikä on hänen näkökulmastaan asiantuntemattomien peukuttajien ja kirjoja lukevan yleisön ero? Nähdäkseni ainoa ero on, että jälkimmäiset ymmärtävät olla hiljaa kirjoista, joita ammattikirjailijat heille kirjoittavat ja joita ammattikriitikot heille arvostelevat. Joka tapauksessa kirjoja lukevat pääasiassa asiantuntemattomat peukuttajat, oli peukku sitten piilossa tai ei.

    Voi olla, että kirjailijoilla on jokin yleisöään korkeampi olemassaolon oikeutus. Mutta että kriitikoillakin…

    Reply
      1. Juha

        Varis yrittikin vain siis omalta osaltaan sanoa, että kirjablogit ja ammattimainen taidekritiikki ovat eri asia, mutta tulikin sanoneeksi, että “tilanne [ammattikriitikkojen korvaaminen amatööreillä] on pahin netin blogi- ja peukutuskulttuurissa” näin samastaen ammattimaisen taidekritiikin ja kirjabloggaamisen.

        Jos ammattikirjoittaja haluaa sanoa yhden asian, hän pystyy siihen roiskimatta ympäriinsä.

        En ole vuosiin saanut “siellä internetissä oli yks tyyppi väärässä” -ihottumaa. Miksi siis nyt? :-)

      2. Taika Post author

        Ei se mitään, Juha, meitä on ollut monia. Jatketaan jengissä nyökyttelyä, se vähentää ihottumaa tutkitusti 99%. 😀

  3. Anni

    Vastarannankiiskenä olen kuiteski sitä mieltä (eli luulen!) että ilmaiset kirjat vaikuttaa bloggarien mielipiteisiin. Kirjasto on toki myös ilmainen, mut ei se oo sillä tavalla etuoikeus tai lahja kuin arvostelukappaleet. Kirjabloggarit myös vaikuttaa ostavan aika paljon kirjoja. Kyllä esim. ruokablogeissa, joista tiedän enempi, näkyy välillä ihan tyhmien tuotteiden pöljä ja naiivi mainostus vain siks, että joku Valion rahka on saatu maksutta. Mut toki kaikki lahjusmeininki vaikuttaa myös toimittajiin ja kriitikoihin. (Yritän selitellä itteäni ulos tästä erimieltäolemisesta, joo.)

    Reply
    1. Taika Post author

      Kyllä ehdottomasti saa olla eri mieltä. Koko asian pohtiminen ylipäänsä on mielestäni tärkeää: on hyvä kysellä itseltään joka kerta arvostelua työstäessään (lukemisesta kirjoittamiseen), että mikä kaikki vaikuttaa juuri tähän kirja-arvosteluun juuri nyt. Siksi myös arvostelukappaleiden ja kestityksen esiin tuominen on tärkeää, jotta lukija voi arvioida, pitääkö arvostelua ja/tai arvostelijaa luotettavana.

      Reply
  4. Pingback: Kirjaläppää: Väärin blogattu, kätyri |

  5. KiraNiia

    Aloitin vasta vähän aikaa sitten oman kirjablogin, enkä ollut edes ajatellut, että joku voisi kuvitella minun olevan jossain salajuonessa kustantajien tai muiden kanssa 😀 Jos saisin jostain ilmaiseksi kirjan, jotta arvostelisin sen, olisin onneissani ilmaisesta kirjasta, mutta jos se olisi ihan pas…a, niin luultavasti muotoilisia arvosteluni hienovaraisesti, mutta en kyllä antaisi sille yhtään enempää pisteitä, kuin jos olisin saanut kirjan sitten mistä tahansa muualta. Itse toimisin varmaan myös suhteellisen samalla tavalla esikoiskirjojen suhteen, koska en haluaisi lytätä kenenkään unelmia, mutta en minä silti menisi niitä hehkuttamaan tai antamaan ylimääräisiä pisteitä. Anyway, tykkäsin sun tekstistä! :)
    ps. mistä niitä arvostelukappaleita saa, sillä ilmainen kirja on aina kuitenkin ilmainen kirja..?? 😉
    -peace & love, and respect to you all-

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *