Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (Kirjablogikirja)

 

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä: Kirjablogikirja (Avain 2013)

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä: Kirjablogikirja Kansi: Kira Leskinen (Avain 2013)

Rivien välissä: Kirjablogikirjan lyhennelmä voisi kuulua ytimekkäästi, että “kirjabloggaajat kirjoittivat kirjan kirjabloggaamisesta”. Ovatko kirjablogistanian sisäpiiriläiset Lumiomena-Katja (Jalkanen) ja Kirjainten virrassa-Hanna (Pudas) pystyneet havainnoimaan kanssabloggaajiaan riittävällä tarkkuudella ja analyyttisella kriittisyydellä, jotta kyselyaineistoon perustuva kirja pystyy kaivamaan esille totuuden kirjabloggaajista? Vai onko alunperinkin ollut tarkoitus vain esitellä kirjablogimaailmaa kirjabloggaajien itseymmärryksen kautta?

Näin kirjablogi-ilmiön sisäisenä sankarittarena vastaan kyllä, eos ja kyllä. Ensimmäinen kyllä johtuu hankitun aineiston laajuudesta suhteessa kirjabloggaajien määrään: noin 200 tämänhetkisestä suomalaisesta kirjabloggaajasta Pudaksen ja Jalkasen kyselyyn vastasi yli 60, eli n. 30% (kysely lähetettiin n. 100 kirjabloggaajalle, eli varsinainen vastausprosentti on em. kattavampi).

Toinen kyllä puolestaan johtuu siitä, että Kirjablogikirja näyttää tarjoavan kollektiivista itseymmärrystä jäsentelemällä harrastusta varsin kattavasti 168 sivuunsa nähden, joskaan ei syväluodaten. Kirjassa käydään läpi kirjablogiharrastuksen lyhyt mutta intensiivinen historia Suomessa, sisällöntuotannolliset näkökulmat materiaalivirroista tajunnanvirtoihin, ja  sosiaaliset tasot niin virtuaali- kuin tosielämässäkin.

Analyyttisen kriittisyyden eos tulee puolestaan siitä, että kirjoittajien oma käsitys kirjabloggaamisesta on johdattanut heidän kysymyksenasetteluitaan sekä vastausten käsittelyä. Toisin sanoen, tutkijan bias, kuten missä tahansa teoksessa – tämän kirjan esipuheessa sentään myönnetään auliisti kirjoittajien ruvenneen natiiveiksi suurella innolla jo ajat sitten. Lukijan bias tämän kirjan suhteen onkin sitten siinä, etten edes välitä. Narsistishedonistinen oman harrastuksen ja toveripiirin ihqutus, peukutus ja muu emotionaalinen petkuhuiputus valtasi tätä lämminhenkistä yleisesitystä lukiessa.

Oivalluksiltakaan en välttynyt, mikä plussaksi teokselle kuin teokselle laskettakoon. Etenkin näin tämän kesän suuren kirjablogikohun jälkikuohunnoissa tuntuu tietysti mukavalta huomata, että omat ja muiden kirjabloggaajien mutut kirjablogeista ja kirjabloggaajista vaikuttavat paikkaansapitäviltä myös tilastojen valossa. Kirjablogien keskeinen juttulaji on kirja-arvio tai esittely, joka on kirjoitettu lukijan lukukokemuksen pohjalta ja motivaatio bloggaamiseen löytyy lukuharrastuksesta ja lukukokemuksen jakamisen tarpeesta. Bloggaajat kirjoittavat oman makunsa mukaisista kirjoista omilla ehdoillaan ja omista näkökulmistaan. Itsehän toki väitin näin jo viime kesän suuren kirjablogikohun yhteydessä ihan mutupohjalta, joten nyt on veronmaksajien rahoja jälleen hukattu nollatutkimukseen.

Ehkäpä suurin oivallus tuli kuitenkin kaikenkarvaisista kirjablogitempauksista ja muusta yhteisöllisestä hapatuksesta lukiessani. Yhteisöllinen lukeminen on hauskinta ikinä, enkä olisi siihen tullut ryhtyneeksi ilman kirjablogeja.

Aloitin oman kirjablogini elämäntilanteessa, jossa ei yhteisöllisyydelle – muiden blogien kommentoinnille tai omaan blogiin tulleisiin kommentteihin vastaamiselle, mm. – ollut aikaa. Tai aivokapasiteettia. Olin niillä nurkilla valvonut vauvani kanssa yötäpäivää liian pitkään. Kirjallisuus piti minut kuitenkin jossain määrin järjissäni elämän syrjässä kiinni. Paha vain, etten muistanut lukemastani juuri mitään, joten kirjalliset keskustelut anopin ja aviomiehen kanssa olivat tyrehtyneet yksitavuisiksi. Lainailin kirjastosta kirjoja, joita lukiessani huomasin lukeneeni ne vastoittain, ehkä. Tai jostain syystä ne nyt kuitenkin vaikuttivat ihan samalta kuin joku jonka olin juuri lukenut, mutta jonka nimeä en saanut päähäni ja senkin kansi oli vissiiin sinisävyinen. Jonain vähemmän sumuisena hetkenä ajattelin, että jos vaikka kirjoittelisin lukemastani jotain. Että vaikka nettiin. Nerokasta!

Sittemmin vauvastani on kasvanut tomera lukevan varhaisnuorison edustaja, joka haluaa piipata omat kirjansa kirjastossa, eikä ikinä palauttaa Martti-auto-kirjaa. Olen löytänyt kirjabloggaajista paljon lukevia tovereita, joilla monella on ihanan erilainen kirjamaku kuin itselläni ja loputon into lätistä kirjoista niin virtuaalisesti kuin kasvokkainkin.

Eivätkä kirjalliset keskusteluni nykyään suinkaan rajoitu kanssakirjabloggaajiin, vaan ne ovat laajentuneet käsittämään koko tuttavapiirin, leikkipuiston kanssaäidit mukaan lukien. Ennen keskustelimme Annujen, Noelien ja Patricioiden äitien kanssa pääasiassa jälkikasvun kakan koostumuksesta tai siitä, miten kukaan ei ehdi seurata uutisia tai televisiosarjoja ja mahtaakohan tänään sataa. Nykyään keskustelemme siitä, mitä kukakin luki juuri. Ja se, ystävät hyvät, on niin übersiistiä, ettei mitään rajaa (niinkuin me täällä -80-luvun lukuromaanissa sanotaan).

***

Minua ennen Kirjablogikirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Penjami, Leena Lumi, Morre, Annika K, Maria, Elegia, Kirsi, Laura, Salla, Margit ja Maria.

PS. Kyseessä ei ole ilmainen mainos. Ostin tämän kirjan.

***

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä: Kirjablogikirja
Kansi: Kira Leskinen
Avain 2013
168 s.

4 thoughts on “Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (Kirjablogikirja)

  1. Katja / Lumiomena

    Kiitos, Taika. :)

    En yleensä kommentoi tätä kirjaa koskeviin teksteihin, mutta jottei kyselyyn vastanneiden määrä vaikuttaisi pieneltä, niin 200 kirjablogista vain reilut puolet on oikeasti aktiivisia. Facebookin Kotimaisissa kirjablogeissa blogeja on mukana hieman yli sata, niistäkin vain osa päivittyy säännöllisesti. Kirjaseuranta löytää yli 170 blogia, mutta niistä moni ei ole päivittynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Kyselyyn vastanneista bloggaajista noin 60% vastasi, mitä pidän hyvänä. Kyselyä suuremman aineiston muodostavat tietenkin itse blogit.

    Mitä taas tutkijan biakseen tulee, niin vanhana yliopistolaisena sanon, ettei populaari tietokirja ole tutkimus. :)

    Reply
  2. Taika Post author

    Totta, aktiivisia kirjablogeja on vähemmän kuin kirjablogeja yleensä. Ja ne vielä vaihtelevat niin, että esim. omassa sivupalkkiseurannassani en pysy perässä, että kuka on istahtanut tauolle ja kuka on puolestaan aktivoitunut jälleen. Pidetään vähän jännitystä yllä…. 😀

    Populaari tietokirja ei ole tutkimus, mutta kyllähän tässä teoksessa metodiikka on pikemminkin tutkimuksellinen, kun ennen tutkimatonta ilmiötä (meinasi lipsahtaa freudilaisittain “ilkiötä”) kartoitetaan. Poptietokirjoissahan yleensä keskitytään referoimaan jo olemassa olevaa tietoa ja kirjallisuutta, eli tavallaan tiedottamaan tiiviimmin jo tunnettua. Ainakin meillä historiassa päin.

    Onkohan sellaista kuin ‘kirjoittajan bias’? vrt. “Romaanikirjailijan bias ei ole estänyt kirjailijaa lahtaamasta lähes jokaista sympaattista hahmoa…”

    Reply
  3. Pingback: Uutiset: Kirjamessukausi auki ensi viikolla |

  4. Pingback: Kirjaläppää: Ja sit nää leikkis yhessä siel somessa | Kirjasfääri

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *