Kirjaläppää: Väärin blogattu, kätyri

Kirjabloggaajat ovat joukkio naiiveja, mutta oudosti vaikutusvaltaisia kustantamoiden markkinointikoneistojen kätyreitä, tiivistää toimittaja Antti Berg Hesarin NYT-liitteen artikkelissa (7.6.2013).

Artikkelissa käy ilmi, että kirjabloggaajien suhteissa kirja-alan toimijoihin, erityisesti kustantamoihin, on pääasiassa ongelmia:

1) Blogeissa kirjoitetaan vain kivoista kirjoista, ihan tyhmistä ei ollenkaan.

Kyllä, kirjabloggaaja tyypillisesti vaikenee kuoliaaksi kirjan, josta ei välittänyt. Eroaako tämä käytäntö kovin paljon sellaisten kriitikoiden käytännöstä, joilla on vara valita, mitä lukevat? (Lue lisää kirjabloggaajien pimityksistä täällä!)

2) Kustantamot lähettävät kirjabloggaajille ennakko- ja arvostelukappaleita sekä kutsuja tilaisuuksiin. Tuttua on oletettavasti vaikeampi haukkua kuin vierasta.

Kyllä, monet kirjabloggaajat saavat ennakko- ja arvostelukappaleita, sekä käyvät kutsuilla. Kuten toimittajat ja kriitikot. Toimittajat ja kriitikot eivät vain kerro lukijoilleen, että käyvät kutsuilla tai saavat arvostelukappaleita. Se kuuluu työnkuvaan, ilmainen kirja on työväline ja sitäpaitsi toimittajan haukuntakykyä suojelee toimittajan etiikka.

Sen sijaan kirjabloggaajalle ilmainen kirja ei ole työväline, vaan ilmaisuudessaan sielua korruptoivaa bensiiniä, jonka huumaavissa liekeissä unohtuvat kirjabloggaajalta kuin kirjabloggaajalta arvostelukyvyn ja käytöstapojen lisäksi terve järki ja etenkin etiikka, hyvä jos ei lukutaito. Journalistin ohjeita kun ei voi kuka tahansa omaksua, ovathan ne sentään netissä luettavissa… Ja kirjabloggaajalta sitä paitsi meni lukutaitokin jo.

Lukijathan eivät luonnollisesti myöskään ikinä pääse hajulle, mikäli epärehellistä toimintaa kohtaavat, koska oletusarvoisesti juuri kirjablogien lukijat ovat keskittymiskyvytöntä, seuraavaa viihdefiksiään kuumeisesti netistä troolaavaa karjaa. Ovathan he valinneet lukea mieluiten kirjablogeja, eivät oikeita kirjoja, kuten Kangasniemi kolumnissaan oivasti näpäyttää (HS NYT-liite, 7.6.2013).

3) Suuret kustantamot pystyvät markkinoimaan kirjansa ja toimintansa paremmin bloggaajille kuin pienet.

Oho, budjetin voimalla jylläävää epistä epäillään tapahtuvaksi kirja-alallakin! Bloggaajien suhteen isoilla markkinointibudjeteilla on tietysti erityisen paljon väliä, koska samoista markkinointibudjeteista ei makseta toimittajien sidosryhmätapahtumia. Sitäpaitsi em. toimittajien etiikka.

Henkilökohtaisesti pidän holhoavana ajatusta, että kirjabloggaajalla ei voi olla eettistä selkärankaa ilman ulkoa annettuja erityisohjeita tai -ohjausta. Toisaalta artikkelissa tehdään oletus, että ei toimittajallakaan voi olla. Rehellisyydestä propsit toimittaja Bergille, mutta palataan toki asiaan, eli kirjabloggaajiin.

Inhimillisiä tekijöitähän tässä kaikki ollaan ja runsaasti kirjoja lukevat ja lukukokemuksiaan laajaltikin analysoivat ihmiset ovat oletusarvoisesti erityisen naiiveja ja ajattelemattomia ulkoaohjautujia. Näkeehän sen siitä, miten ne pyrkivät ylevöittämään salakavalan toimintansa “kulttuurin asialla” -ihqutuksella.

Siltä varalta, että oletus on oikea, Asiakkuusmarkkinointiliitto on luomassa säännöstöä blogimarkkinointiin. Laatijoille voi lähettää lausuntonsa tai kysymyksiä asiaan liittyen 19.6. saakka. Yhtenäiset säännöt epäilemättä yhtenäistävät nykyisiä kirjavia käytäntöjä. Kirjabloggaajien (kuten muidenkin bloggaajien) toimintaa ohjaavat jo nyt vähintään Kuluttajansuojalaki ja Tekijänoikeuslaki. Eikun ilmoitusta viranomaisille aina tarpeen vaatiessa! Käräyttäkää ne!

4) Vaarana toimittaja Berg näkee erityisesti, että toisiltaan kirjallisuusvinkkejä saavat bloggaajat bloggaavat vain samoista kirjoista.

Haluaisinpa nähdä sen lukukokemuksistaan kirjoittavan lukijan, joka ei ikinä ota vaikutteita toisten lukijoiden lukukokemuksista. Kriitikothan eivät varmasti ikinä kirjoita samoista kirjoista kuin toiset kriitikot.

Käytännössä on kuitenkin niin, että koska kirjabloggaajat lukevat, mitä huvittaa, kirjablogeissa pääsevät esille monet sellaiset kirjat, kustantamot ja kirjailijat, joista ei ole juuri perinteisissä medioissa tai kritiikeissä mainittu sekä myös vanhat kirjat, joista kukaan ei ole kuullutkaan pitkään aikaan. Ks. esim. esimerkit 1) Lazarillo de Tormes, 2) Kaikki elämän aamut ja 3) The Listening Eye tästä blogista.

Havainnekuva taiteen ja kriitiikin suhteista nyt

© Taika Dahlbom. “Valekriitikkojen kokkarit”

Summa summarum (HUOM. plagioitu jostain kirjasta!), tässä sitä ollaan piikit pystyssä puolustamassa omaa toimintaa, joten juttu luonnollisesti haisee. Maria Pääjärven bloggauksessa, erityisesti sen kommenteissa tuleekin ilmi suurin osa vajavaisuuksistani, joista listaan tässä nyt ihan keskeisimmät.

En kestä keskustelua epäilyttävästä toiminnastani, kiistän oman valtani kirja-alalla, vien leivän kriitikkojen suusta, vuodan salaa juttujani laajempaan tietoisuuteen, merkkailen työharrastusvälineideni alkuperän, nautin ansaitsematonta statusta, yksipuolistan kirjallisuutta, en ymmärrä yhteiskunnallista vastuutani, en ole ottanut selvää velvoitteistani, otan vastaan kirjoja, luen samoja kirjoja kuin muut, pinnallistan taidetta, en vastaa vastuullisen asemani vaatimuksiin, en edistä oikeita arvoja, en käsittele oikeita asioita, olen tiedostamattani osa infrastruktuuria, jossa olen valjastanut itseni markkinointikoneistoon, enkä edes tiedosta tätä kaikkea itse. Ja ennen kaikkea, pelastakaa edes nuoret.

Vaikka tokikaan kaikki nämä hyvässä hengessä esitetyt yleisluonteiset pohdinnat eivät tietenkään koske kaikkia kirjabloggaajia. Ainakaan niitä, jotka käyvät kyseisen bloggauksen kommentteihin kommentoimassa. Sillä yleinen ei ole yksityistä, vaikka yksityinen onkin yleistä. Ihan kirjaläpällä suosittelenkin kaikille kirjabloggaajille jotain kehittävää harrastusta, mieluiten ylhäisessä yksinäisyydessä suoritettuna.

***

Kirjabloggaajien pöyristyttävästä laumasieluisuudesta ja turhasta henkilökohtaisesti ottamisesta osoituksena: Morre, Nafisan, Karoliina, Amma ja Salla, jotka eivät muka myöskään tunnista itseään alkuperäisestä kuvauksesta. Siis kuka olisi uskonut… Varmaan keskustelun tyrehdyttääkseen bloggasivat, julkiseen keskusteluun osallistuminen kun ei ole kirjabloggaajille ominaista.

MUOKS. 10.6.2013 klo 17.30: Kirjablogikeskustelua pyritään tyrehdyttämään nyt myös Hyönteisdokumentissa ja Preivissä. Tilastollisesti tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 189 suomalaisesta kirjablogista (Ks. lähde) yli 4% on pyrkinyt osallistumaan hiljentämään julkisen keskustelun kirjabloggaajien puuhailusta suomalaisen kirjallisuuden kentillä.

MUOKS. 10.6.2013 klo 19.30: Juuri tulleen tiedon mukaan myös Katja ja Kirsi lopettavat keskustelun tähän. Piste. (Alle 95% kirjabloggaajista ei ole osallistunut keskusteluun.)

MUOKS. 10.6.2013 klo 21.10: Liina sulkee keskustelun ihan toisenlaisella välimerkillä. Hyvä Liina!

MUOKS. 10.6.2013 klo 10.40: Kisastudio sulkee tältä päivältä Mari A.:n ja Maukan loppukaneetteihin. Tilastollisesti olemme pikku hiljaa saavuttamassa 10% kattavuutta kuuluvuusalueellamme. Kuka tarjoo skumpat?

MUOKS: 11.6.2013 klo 16.30: Keskustelua tappamassa myös kirjailijat Shimo ja Teemu sekä J.S. Meresmaa. Eritoten kirjabloggaajat Elegia ja Stazzy lopettavat keskustelun nyt tähän.

MUOKS: 12.6.2013 klo 19.30: Keskustelun kuolleeksi ja kuopatuksi julistavat Varjelum, Sanna ja Booksy.

18 thoughts on “Kirjaläppää: Väärin blogattu, kätyri

  1. Reeta / Les! Lue!

    😀 Hienosti tiivistetty!

    Kyllä meitä kirjabloggaajia monelta taholta moititaan. En olisi koskaan arvannut, että tällaisesta harrastustoiminnasta tulee joskus näin paljon kuraa niskaan.

    Oma uusi blogini on vasta alle vuoden ikäinen ja tänä aikana olen ehtinyt kirjoittaa tämän vuoden uutuuksista, vanhoista klassikoista, 2000-, 1990-, 80-, 70-, 60- ja 50-luvulla julkaistuista kirjoista, lasten- ja nuortenkirjoista, runoista, näytelmistä, scifistä, chick litistä, sarjakuvista, dekkareista, huumorikirjoista, tietokirjoista, norjan kielen historiasta ja kaksikielisyydestä. Että vähän tuntuu toisinaan kohtuuttomalta kuunnella tätä valitusta yksipuolisista kirjablogeista…

    Noi eri tahoilta tulevat neuvot ovat myös keskenään myös kovin ristiriitaisia: Vaaditaan läpinäkyvyyttä ja ammattimaista suhtautumista bloggaukseen, mutta sitten paheksutaan, jos ääneen kertoo, että sai kirjan arvostelukappaleena tai jos on muuten hyötynyt blogistaan taloudellisesti.

    Usein tuntuu, että samassa lauseessa sekä vähätellään että pelätään bloggareita.

    Ratkaisuksi tarjotaan aina niitä yhteisiä eettisiä ohjeita. Tänne vaan ohjeet! En ole kuullut yhdenkään kirjabloggarin purnaavan niitä vastaan. Mutta nuo muut vaatimukset ottavat päähän. Blogini on harrastukseni ja vaikka blogini lukijat ovat ihania, eivät he silti ole pomojani, sori vaan.

    Reply
    1. Taika Post author

      Väärin blogattu, Reeta. Blogistasi ei ole luettavissa yhtään hurmoshenkistä postapokalyptista runoutta suoraan 1700-luvulta. Riittäneekö myöskään asiantuntemuksesi ihan aidon toimittajan jutun kritisointiin? Kyllä kannattaa näitä juttuja miettiä tarkkaan, ennen kuin suunsa aukaisee.

      Mutta tosiaan, tervetuloa jonkin järkevän tahon yleisohjeistus. Ettei tarvitse tätäkään pointtia kerta toisensa jälkeen vatvoa.

      Reply
  2. Pia/ Bibliofiles

    Hahhahhaa, naurunpyrskähdys! Loistava postaus ja kerrassaan hulvaton kuva! (kanoja ja helyjä, näinhän se menee) 😉

    Onneksi me itse ollaan tietoisia, kuinka monipuolinen on yhteenlaskettu kirjabloggaustemme sisältö, ja kuinka uniikki on jokainen lukija. Lukulasit eivät myöskään ole vaaleanpunaiset. Piste.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos, Pia! Onhan se kuitenkin kiva, että tällekin kesälle saatiin joku kirjablogeihin liittyvä kohu, kun tähän aikaan vuodesta on muuten niin hiljaista kirjakulttuuriuutisissa. Jäämme innolla odottamaan, että mistäs löytyy uusi Enkeli-Elisa (vai kelpaisko vanha?) tai Riikka Ala-Harja.

      Reply
  3. Juha

    Kulttuuri ei voi toimia, jos kuka tahansa voi esittää ja julkaista mielipiteen. Mielipiteen esittäminen vaatii erikoistumista. Erityisesti kirjallisuus edellyttää vuosien kokemusta ja laajaa lukeneisuutta. Harrastelijoiden makuarvostelmista puuttuu kaikki se monisyisten ja -kerroksisten kulttuuristen merkitysten tuntemus, joiden varassa inhimillinen kokemus on oli päätään mahdollinen. Väärin tunnistettu, tulkittu tai ilmaistu makuarvostelma voi pahimmillaan johtaa kirjallisen kulttuurin rappioon. Jo nyt epävirallinen toiminta on syössyt ansioituneen ja perinteikkään lehtialan vaikeaan taloudelliseen ahdinkoon.

    Kirja-arvostelmien julkaisemista tulee tehdä luvanvaraista. Tähän on monta perustetta, joista päällimmäiset koskevat yhtäältä kirjablogien lukijoiden ja toisaalta kirjailijoiden oikeusturvaa. Verkossa julkaistavien kirjoitelmien lukijat ovat lähtökohtaisesti esimerkiksi lehtikirjoitusten lukijoita huonommassa asemassa. Nimettömänä, nimimerkin tai keksityn nimen takaa julkaistut kirjoitukset voivat johtavat lukijaa harhaan tai aiheuttaa hämmennystä. Lukija ei voi mitenkään varmistua, että kirjoittaja on todella lukenut blogikirjoituksessaan käsittelemänsä kirjan tai että hän tulkitsee oikein kirjoittajan intentiota tai omia tuntemuksiaan. Näistä syistä lukijalle voi jäädä väärä kuva, että verkossa on joku, joka on jotain mieltä jostain (vaikka välttämättä ei ole).

    Kirjailijat ovat samaan tapaa alttiita kirjoittajien väärinkäytöksille tai tahattomille, ilman riittävää taiteen ja kulttuurin tuntemusta esitetyille makuarvostelmille. Blogikirjoituksessa esitetty arvostelma voi olla perusteeton ja väärä. Lisäksi kirjabloggaajien kirjavalinnat eivät kata tasapuolisesti uutta kotimaista kirjallisuutta saati ulkomaista käännöskirjallisuutta. Tämä asettaa erityisesti taitamattomat tai epäkiinnostavat kirjailijat muita huonompaan asemaan.

    Kirjablogilupia hallinnoi kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva kustannusalan tarkastuslautakunta. Kulttuuriministerin asettama työryhmä on esittänyt seuraavaa:

    1. Kulttuuriministeriön alaisuudessa toimiva kustannusalan tarkastuslautakunta kokoontuu vuosittain arvioimaan kutakin kirjablogia ja sen heikkouksia ja ansioita. Lautakunta tekee päätöksen kirjablogin luvan jatkamisesta yleensä tammi-helmikuun aikana. Ennen jatkamispäätöstä kirjoittajan täytyy pidättäytyä kirjoittamasta uusia arvostelmia.

    2. Blogikirjoitusta ei saa nimetä kritiikiksi kuin tutkinnon suorittanut ja kirjailijaliiton hyväksymä kriitikko. Kirjablogin kirjoitus on korkeintaan arvostelma. Kirjoittajan tulee tehdä tämä hyvin selväksi.

    3. Kaikkien kirjoja käsittelevien blogikirjoitusten tulee selvästi tuoda esiin, mitkä kirjoituksessa esitetyistä väittämistä on kirjoittajan omia mielipiteitä ja mitkä ovat tosiasioita. Sopiva tapa on sijoittaa mielipiteet ammattikriitikkojen tapaan kirjoituksen loppuun tätä varten nimettyyn lukuun tai kappaleeseen: “Oma arvioni”.

    4. Kirjabloggaajat saavat vapaasti valita kolmanneksen vuoden aikana käsittelemistään teoksista. Kulttuuriministeriö antaa kuukausittaiset suositukset luettavista kirjoista, ja kirjabloggaajien tulee valita kaksi kolmannesta mistä tahansa vuoden aikana liikkeelle lasketusta suosituslistasta.

    5. Kirjablogi ei saa sivuillaan esittää mainoksia, koska lukija saattaa hämmentyä, jos kirjoitus ja mainos eivät ole samansuuntaiset. Ammattitaitoinen toimitustyö on ainoa tae, ettei mainosten ja esimerkiksi uutisten esittämät maailmat ole ristiriidassa.

    6. Kirjablogin kirjoittaja ei saa ottaa vastaan arvostelukappaleita kustantamoilta, koska se asettaa kustantamot ja sitä kautta kirjailijat eri arvoiseen asemaan. Lisäksi ilmaisedut vääristävät jo muutenkin horjuville jaloille rakennettua makuarvostelmaa. Kirjaston lainauskirjoja on sallittua käyttää, mutta niistä ei pidä kirjoituksessa mainita.

    7. Poikkeaminen työryhmän esityksestä ja mahdollisista tarkemmista tarkastuslautakunnan suosituksista voi johtaa luvan eväämiseen.

    Reply
      1. Juha

        Äh, yhdyssanavirhe! Tätä se on, kun päästetään kenet tahansa kirjoittelemaan mitä tahansa kommentteja.

        Muuutta kyllähän tämä schkumppendaalit vaatii. :-)

        Mä näen jo otsikot: “KIRJABLOGGAAJAT PYYTÄVÄT ANTEEKSI”, “VEROTTAJA ETSII KIRJABLOGGAAJAA”, “KIRJABLOGGAAJA TAPPELI RAVINTOLASSA – KATSO KUVAT”

      2. Taika Post author

        Totta! Kuule, ei varmaan kannata kirjoittaa mitään, jos ei kerran osaa. Lohdutuspalkintona tarjoan sulle skumpan Vuoden lukijakommentista Helsingin kirjamessuilla tai vast. avoimessa kirjakorruptio- ja sitouttamistilanteessa. Päätöksestä ei voi valittaa.

    1. Katja / Lumiomena

      Loistavaa: Kirjabloggaamisen laatusuositukset. Tai ehkä vielä mieluummin -kriteerit? 😀 Mukaan voisi panna myös maininnan kirjastoista, sillä Helmetkin kuvakampanja osoitti, että bloggaajat ihan estoitta markkinoivat myös kirjastoa.

      Reply
      1. Taika Post author

        Tässä suhmuroidaan nyt niin moneen suuntaan, että ei ihan yhdellä kehityspalaverilla selviä. Haluttaisko me myös kilpailuttaa IT-hankintojamme?

  4. Erja

    Taika ja Juha, vau! Näiden juttujen jälkeen kenellekään ei voi enää olla epäselvää, mistä on kyse ja kuinka tulee toimia.

    Eli jatketaan kuten ennenkin, innolla ja kukin omalla tyylillään!

    Reply
  5. Elegia

    Oops, olen tehnyt kamalan mokan: olen kirjoittanut joskus ihan tyhmistäkin kirjoista, glup. Lupaan tästä lähtien, että kirjoitan (ja luen) vain tärkeistä kirjoista!

    Reply
    1. Taika Post author

      Ähhähää, mokasit! Hyvä kuitenkin, että olet parantamassa tapasi ja onnea henkilökohtaisen kehityksen tielle. Muista hyväksyttää luku- ja kirjoitussuunnitelmasi Hyvän Maun Instituutissa (HMI) kolmena kappaleena vähintään kuukautta ennen itse tekoa.

      Reply
  6. Pingback: Kirjallinen kesäkuu | Les! Lue!

  7. Pingback: Kirjaläppää: Kauhun tasapaino kirjallisessa hiekkalaatikossa | Kirjasfääri

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *