Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick (Otava 2013)

Pia Heikkilän esikoisteos Operaatio Lipstick yhdistää chick litin ja sotaromaanin vauhdikkaaksi viihderomaaniksi. Viihderomaanikonvention mukaan lukija on jatkuvasti tietoisempi päähenkilön kohtalon käänteistä kuin päähenkilö itse. Tätä hallinnan tunnetta kampitetaan romaanin naiskuvalla sekä ympäristön ja yhteiskunnan kuvauksella. Heppoisten juonten seurannan helppous kätilöi lukijan reagoimaan niin päähenkilöön kuin Afganistanin sotaankin.

Sallikaa minun esittäytyä: Anna S, 32 vuotta, GNN-kanavan kirjeenvaihtaja ja sinkku. Sukujuuret Suomessa, koti siellä minne Lontoon-toimituksen pomot käskevät lähteä. Mutta aina ja kaikkialla valmiina pieneen seksiseikkailuun. (s. 10)

Operaatio Lipstickin päähenkilö Anna painaa duunia sotakirjeenvaihtajana mitä nyt juhlimiselta kykenee, Kabulin ja muiden maailman sotatantereiden täyttyessä hänen yhden illan hoidoistaan. Annan seurakoirana pyörii uskollinen kuvaaja Tim ja bestiksenä toinen reportteri, Kelly. Annan päässä pyörivät pääasiassa bileet, viina ja miehet käyttökelpoisine  ruumiinosineen. Kaikkia on onneksi saatavilla sodan ryvettämässä Kabulissa pilvin pimein. Sisimmässä kuitenkin kaihertaa oman viimeisen käyttöpäivämäärän vääjäämätön lähestyminen: nelikymppisenä naama alkaa olla liian kulunut telkkariin ja tosirakkauskin on antanut odottaa itseään hermostuttavan kauan. Onneksi bestis Kelly joutuu rakkaansa pettämäksi, ja naistoimittajat voivat lähteä kostoretkelle sotatantereelle iso skuuppi tähtäimessään.

Kyyninen lukija voisi nähdä Operaatio Lipstickissä jälleen yhden tavan rahastaa inhimillisellä hädällä – romaani nimittäin yhdistää jokseenkin kömpelöllä tavalla kolmannen maailman todellisen hädän, Afganistanin sodan, ja ensimmäisen maailman henkisenä hätänäkin tulkittavissa olevan kurjuus- tai naishömppäkirjallisuuden tarpeen. Vähemmän kyyninen lukijakin joutunee tiedostamaan, että Heikkilä paljastaa kirjassaan ihmisluonnon pyrkivän sitä raivokkaammin oman mielihyvänsä etsintään, mitä suurempi kurjuus ympäristössä vallitsee.

Armeijan PR-koneisto yrittää ylläpitää kuvaa sotilaista urheina, lihaksikkaina überheteromiehinä, jotka ovat yksiavioisia ja perheilleen omistautuneita. Tai jos he ovat sinkkuja, niin rehtejä, urheilua rakastavia perusmiehiä. Tämä on tietysti silkkaa roskaa. (s. 174)

Heikkilän vahvuutena on ympäristön ja etenkin työelämän kuvaus. Toimittajan yhtäaikainen haastateltavan empaattinen kuulostelu ja juttunäkökulman laskemointi on hyvin mielenkiintoista, elävän ja omakohtaisen kuuloista. Afganistanin sodan tallomana sinnittelevän inhimillisyyden monet kasvot koskettavat etenkin asettuessaan jyrkkään kontrastiin chikkerijuonten, suhteettoman hyväosaisten hahmojen ja nopeisiin aistinautintoihin tähtäävän toiminnan kanssa.

Hahmokuvaus jää pinnalliseksi. Seksinnälkäinen Anna näyttäytyy itsenäisenä nykynaisena, joka kuitenkin oikeastaan eniten haluaisi olla perinteisessä parisuhteessa perinteiset miehen raamit täyttävän miehen kanssa. Toisaalta sotatoimialueella ensi vilkaisulta erittäin perinteiset raamit täyttävät miehet paljastuvat yksi toisensa jälkeen eri tavoin inhimillisiksi. Juonenkehittely jää usein puolitiehen tarinan hyökätessä seuraavaan uutisarvoa sisältävään faktaan tai anekdoottiin eikä tarinansisäisiä loogisia ristiriitaisuuksia ole vältelty. Ikäänkuin Heikkilä olisi keksinyt juonia tarpeen mukaan ja tarpeiden muuttuessa tarpeettomia on käsitelty kuin vanhoja exiä.

Kaikenkaikkiaan Operaatio Lipstick tuntuu jääneen hieman keskeneräisesti poukkoilevaksi esikoisteokseksi, jossa uutis- ja uutuusarvot voittavat tarinankerronnalliset. Toisaalta kukaan ei ole tainnut aiemmin yrittää chick litin ja sotaromaanin yhdistämistä – Heikkilän romaani on mielenkiintoinen päänavaus, joka osoittaa kirjoittajalla olevan potentiaalia vauhdikkaiden viihderomaanien kirjoittajana tulevaisuudessa.

***

Kirjan on tuoreeltaan lukenut myös Kirsi.

Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick
Kansi: ?
Otava 2013
283 s.

3 thoughts on “Pia Heikkilä: Operaatio Lipstick

  1. Elegia

    Tässä kirjassa on monta sellaista tekijää, joiden perusteella se voisi kiinnostaa minua. Esim. toimittajan työ ja sen kuvaus sodan runtelemassa Afganistanissa jne.

    Mutta mutta, kuten toisaalla jo kerroinkin, en jaksa erotiikka- enkä panokirjoja. Olen tällainen kuivakka täti, joka kaipaa kirjalta jotain muuta. Luin kyllä nuorempana paljon esim. pahamaineisia Harlekiini-sarjan kirjoja ja pidin. Kirjamaut muuttuvat, niin se vain menee eikä sitä voi aina edes mitenkään perustella tai selittää.

    Olen kyllä lukenut ns. sotakirjallisuutta tai sotaa sivuavaa (tämä pitää mainita, koska on epäilty, ettei tavis tajua, että sotatantereellakin voi rakkaus roihuta) kirjallisuutta (esim. Khaled Hosseinin, Susan Abulhawan ja Yasmina Khadran kirjoissahan ne ovat ollut läsnä). Kyllähän niissäkin ihmissuhteita ja rakkautta on, mutta tuotuna esille tavalla, joka juuri minua kiinnostaa.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kyllä mun mielestä tässäkin ehkä puhuttiin enemmän seksistä, kuin mitä sitä sitten aktualisoitui. Ja hyvä niin. Mä oon kyllä sun linjoilla kuivakkuudessa, mutta ei mua erotiikka haittaakaan – ja hyvin kirjoitettu erotiikka on hyvää kirjallisuutta munkin kirjoissa. Tosin hyvät seksikohtaukset ovat niin harvassa, että Briteissä esim. jaetaan vuosittain palkinto vuoden huonoimmalle seksikohtaukselle, ja palkintoraadilla on varsin raskas tehtävä raakata se himmein helmi runsaslukuiset osallistujien joukosta… http://www.guardian.co.uk/books/2011/nov/22/bad-sex-awards-the-contenders. Mä en sotaromaaneja juuri lue, mutta sellainen mielikuva mullakin on, että kurjuuden vastapainoksi, esiin pompsauttamiseksi tai ylipäänsä teemojen syventämiseksi niissä on usein rakkauttakin, eikä vain isänmaallista tai aatteellista.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *