Markus Nummi: Karkkipäivä

Markus Nummi: Karkkipäivä

Markus Nummi: Karkkipäivä (Otava 2010)

Markus Nummen Karkkipäivä kertoo nimensä mukaisesti yhden vuorokauden tapahtumakarusellista, pikkupojan epätoivoista yritystä pelastaa prinsessa ilkeän noidan tornista. Romaanissaan Nummi onnistuu esittämään lastensuojelun tarpeen eri osapuolet omista inhimillisistä lähtökohdistaan: vanhemmat, viranomaiset, satunnaiset ohikulkijat ja osallistujat, sekä lapset. Hätä on kaikilla, hädän tuntua kaikki haluavat väistellä. Erinomaista kerrontaa tulipaloista, jotka kaikki haluaisivat sammuttaa, mutta kukaan ei oikein pysty. Finlandia-ehdokkaana vuonna 2010 ollut teos on edelleen ajankohtainen ja tuore.

Tok Kilmoori eli Tomi on pieni poika, jolla on suuri ongelma. Miraa ei ole näkynyt liian pitkään aikaan. Mira ei ole edes väläytellyt sovittuja valomerkkejä ikkunastaan pihan toiselta puolelta. Tomi tietää, että jotain on vialla. Samana päivänä Tomin mummi saa kohtauksen ja joutuu sairaalaan, Tomi jää yksin lähiöpihan vihamielisten voimien armoille. Tomi soittaa äidin vihollissussuille, jotka eivät pysty ilmoitusta käsittelemään, koska Tomi ei osaa oikeita sanoja. Tomi haluaisi viedä ruokaa Miralle, mutta kaupassa puuttuu 50 senttiä. Kun jonottamiseen kyllästynyt kirjailija lainaa pojalle puuttuvat rahat, Tomi päättää löytäneensä liittolaisen, jonka kanssa käydä taistoon käsittämättömillä säännöillä pelaavia aikuisia vastaan.

Nummi onnistuu tasapainoilemaan kerronnassaan erinomaisesti tiedon ja tunteen, ihan tavallisten ja epätavallisempienkin yksittäisten tapahtumien sekä suurempien moraalisten ja temaattisten juonteiden välillä. Tomin lisäksi kuullaan monia kertojanääniä: kirjailijan, joka kertoo tarinaa suht neutraalista sankaripositiosta; Paulan, joka näyttäytyy inhimillisen murhenäytelmän traagisena pahiksena; Katrin, jonka tehtävänä on tuoda viranomaisnäkökulmaa, ja samalla muistuttaa, että viranomainenkin on ihminen. Nummi onnistuu nivomaan yhteen yksittäiset tarinat ja hetket tragediaksi, jota kukaan ei tarkoittanut tapahtuvaksi.

Karkkipäivässä onnistuu niin yleistäminen kuin yksityistäminenkin. Jotkut juonikuviot ovat hieman epäuskottavia, mikä korostaa uskottavien tarinanpätkien karmeutta. Avoin loppu jättää suolankarvaisen maun ja pohtimaan. Läpi tunkee inhimillinen hätä, jota ei haluta tunnistaa, kieltäydytään kokemasta, pyritään vain selviytymään seuraavaan hetkeen. Avun saannin ongelma ei ole vain siinä, ettei tiedä, miten tai mistä sitä saisi. Voiko tarjottuakaan apua vastaanottaa? Uskaltaako tarjottua apua vastaanottaa? Entä, jos ei tunne apua tarvitsevansa? Mikä on avuttomuuden hinta ja kuka sen maksaa?

***

Markus Nummi: Karkkipäivä
Kansi: Päivi Puustinen
Otava 2010
383 s.

7 thoughts on “Markus Nummi: Karkkipäivä

  1. Linnea

    Huh, hieno teksti Taika. Karkkipäivä oli pysäyttävä lukukokemus ja myös KOM-teatterin versio siitä viiltävä. Teos saa ajattelemaan ja vähän pelkäämäänkin. Mitä itse tekisi vastaavassa tilanteessa? Osaisiko auttaa vai pakenisiko sitä hätää jota ei halua tunnistaa? Nummi on ihan mahtava kirjailija.

    Reply
    1. Taika Post author

      Niinpä. Hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Toivottavasti ei sellaisia tilanteita joudu koskaan kohtamaan.

      Reply
  2. Suketus

    Suurimpia suosikkikirjojani tämä. Luin toissakeväänä, ja olin niin vaikuttunut ja surullinen lukemastani, etten sitten lopulta edes osannut kirjoittaa minkäänlaista blogitekstiä. Tässä kirjassa on monta hienoa tasoa, ja inhimillisyys lävistää ne kaikki. Pitäisikin bongata tämä jostain omaan hyllyyn odottamaan uusintalukua jossain vaiheessa. Kuten Linnea, minäkin pidin KOM-teatterin versiota erittäin koskettavana.

    Reply
    1. Taika Post author

      Mulla on sama ongelma samana viikonloppuna lukemani Hilkka Ravilon Mesimarjani, pulmuni, pääskyni -teoksen kanssa. Tämä oli niistä kahdesta helpompi. Erinomaisia kirjoja molemmat, mutta miten kirjoittaa kirjasta, jonka teemaa ei haluaisi ajatella ollenkaan, ikinä?

      Reply
  3. Reeta / Les! Lue!

    Upea kirja, mutta sellainen, jota EN tule lukemaan uudelleen. Nummi on lempikirjailijoitani, mutta kirja niin vaikuttava ja surullinen, että kerta riitti. Silti ehdottomasti kirja, joka jokaisen tulisi lukea.

    Reply
    1. Taika Post author

      Ehdottomasti tämä tulisi antaa neuvolan vanhemmuus-workshopissa (=synnytysvalmennuksessa) jokaiselle pariskunnalle luettavaksi. Kyllä löytyisi enemmän keskusteltavaa ja pohdiskeltavaa kuin niistä nykyisistä lätysköistä.

      Reply
  4. Pingback: Kirjaläppää: Kirjabloggaajat lukivat Hesarin 100 parasta |

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *