Jennifer Egan: Sydäntorni

Jennifer Egan: Sydäntorni

Jennifer Egan: Sydäntorni (Tammi 2013)

Sydäntorni kietoutuu eri tavoin vapauden kaipuuta ja vankeuden tuskaa ilmentävien ihmiskohtaloiden pyöritykseen. Kirjailija Jennifer Egan on naittanut onnistuneesti postmodernistien keinot ja goottilaisten kauhuromaanien hengen. Sydäntornissa tapahtuukin kummia. Satunnaisesti väläytetään kirjoitusteknistä pohdintaa, joka palauttaa lukijan tarinan illuusiosta tietoiseksi siitä, että on lukemassa jonkun luomaa tarinaa. Toisaalta kummia tapahtuu myös itse tarinassa: vahvat henkilöhahmot tempaavat mukaansa elämiinsä, joiden ilot, surut, rakkaudet ja onnettomuudet viettelevät eläytymään, elämään toisen elämää. Eganin teoksessa on ainesta tulevaisuuden klassikoksi, sillä se hehkuu tämän ajan suuria henkisiä tavoitteita, itsensä toteuttamista ja löytämistä, hetkessä elämistä, tietoisuutta – onnen portaita, joilla etenijöille elettävä elämä laittaa rajat. Vai laittaako?

[K]un Holly kertoi pään sisällä olevasta ovesta, minulle tapahtui jotain. Ovi ei ollut todellinen, ei ollut mitään ovea, se oli pelkkä kielikuva. Siis pelkkä sana. Ääni. Ovi. Mutta minä avasin sen ja kävelin ulos. (s. 32)

Sydäntornin tarina kiertyy itsensä ympärille yhä tiukemmaksi spiraaliksi vanhvan linnan sydäntornin varjossa. Danny ja Howard ovat lähestulkoon serkuksia, he leikkivät lapsuuden kesinä yhdessä Howien keksimää tarinallista mielikuvitusleikkiä, kunnes Danny teki Howielle julman tempun. Sittemmin Howie pelastaa Dannyn kutsumalla tämän New Yorkista Eurooppaan restauroimaan linnaansa yhdessä muiden seuraajiensa kanssa – mutta voiko Danny luottaa Howieen, tämän vaimoon, Howien kakkosmieheen Mickiin tai linnan sydäntorniin linnoittautuneeseen linnanrouvaan?

Ravistuvan sydäntornin tarinaan kirjailija kietoo toisen, vankilan luovan kirjoittamisen kurssilla tapahtuvan. Holly ohjaa kirjoittajia, joista Tom-Tom paljastuu luovaksi neroksi ja epäilee Rayn vain toistavan kuulemaansa. Mitä Holly piilottelee? Minne Rayn tarina on menossa?

Sydäntorni leikittelee lukijan asemalla: kertoja vaihtelee, välttelee, valehtelee ja viettelee. Tarinan portaat viettävät yhä syvemmälle tarinan sydämeen, kirjailijan avatessa satunnaisesti ikkunoita ja ovia toisiin tarinoihin, ulos tarinasta. Sydäntorni ei kuitenkaan ole tekotaiteellista huttua, vaan rytmikäs, raamikas henkilöhahmovetoinen ja tiivistunnelmainen kimara, joka asettaa lukijalle peilin niin kirjallisuuteen kuin elämään. Mikä on lopulta todellista, rajat vai vapaus?

Ei tarvitse kuin sukeltaa altaaseen – ja pam – mielikuvitus pääsee valloilleen. Sitä ei kahlehdi enää mikään, eivät elokuvat, ei televisio, ei netti, eivät lehdet, eikä ainakaan se surkea tietokonepeli, johon jengi on tällä hetkellä koukussa. Keksi tarina, kerro se ja olet vapaa. Tee mitä lystäät. (s. 72)

***

Sydäntorniin ovat ihastuneet myös ainakin Susa, Valkoinen Kirahvi, Arja, Minna, Minna, Erja ja Annika K.

Jennifer Egan: Sydäntorni
Suom. Heikki Karjalainen engl. alkup. The Keep
Kansi: Jussi Kaakinen
Tammi 2013
346 s.

2 thoughts on “Jennifer Egan: Sydäntorni

  1. Erja

    Siis milloin musta tuli tämmöinen, että tekisi mieli lukea kaikki kahteen kertaan! Tuli ikävä tätä kirjaa, kun luin juttusi, tekisi mieli palata sinne linnan pihaan altaan reunalle :)

    Reply
    1. Taika Post author

      Kyllä. Tämä oli ikäänkuin sofistikoituneempi, kultturellimpi versio Kiltistä tytöstä – vaikka ollaankin vankilassa. Ja siis kirjoitettu toki paljon aiemmin.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *