Laura Paloheimo: OMG

Laura Paloheimo: OMG

Laura Paloheimo: OMG (Otava 2013)

OMG, mä niiiiiiiiiin halusin tykätä tästä kirjasta. Laura Paloheimon esikoisteos Klaukkala vaikutti suomiromanttisella tuoreudellaan, ja niinpä odottelin tämän syksyn uutuutta samalla innolla kuin Paloheimon oletuskohdeyleisö Hullareita. OMG oli todellakin OMG, mutta samassa hengessä kuin Hullareilla, jos mukaan on tarttunut ainoastaan jonkun flunssaisen lapsen hartaudella nuoleksima tikkari tukkaan.*

Karla katsoi meitä tiukasti ja pyöräytti discopallon keskelle pöytää. – Siinä on, ja nyt ruvetaan loihtimaan hyvää tunnelmaa, jos vielä osataan! hän sanoi. (s. 224)

Harmillisinta on se, että OMG olisi voinut olla jälleen todella hyvä suomalainen chikkeri – mikäli käsis olisi kirjoitettu vielä kerran uudelleen. Perusidea toimii: sankaritar Anna on toinen hääpalvelu OMG:n omistajista yhdessä bestiksensä ja kämppiksensä Karlan kanssa. Täysipainoista häähumuelämää elellään aina kun oman seuraelämän koukeroilta ehditään. Sivumausteena romaanissa on runsaasti bändielämää, joka luonnollisesti koukeroituu yhteen em. seura- ja hääelämän kanssa. Glamoröösiä, luksukasta ja menevää. Miksi romaani ei kokonaisuudessaan toimi?

  1.  Tökkivät siirtymät. Kohtauksesta siirrytään toiseen usein täysin holtittomasti, ja useammin kuin kerran viitataan johonkin keskeiseen tapahtumaan, jota ei ole lukijalle koskaan ilmaistu. Joku voi tulkita tämän vauhdikkuudeksikin, omaa lukukokemustani tämä hidasti huomattavasti, kun rupesin selailemaan taaksepäin, että mitähän olin mahtanut missata.
  2. Klaffivirheet tai muut juonelliset epäloogisuudet. Päähenkilö kokee itsensä plösöksi, lihoo  12 kiloa – ja mahtuu kuitenkin -70-luvulta peräisin olevaan kilpatanssijaäitinsä housu- ja liiviasuun. Tai mainostaa kämppiksensä tuntevan talon säännöt, vaikka on itse puolipakolla muuttanut toisen asuntoon.
  3. Anglistinen ote niin dialogiin kuin kerrontaankiin. Jossa ei sinänsä ehkä olisi mitään vikaa, sitä voisi ajatella vaikka sisäpiirin vitsinä – Forssan majuri, pala kakkua, hahaha. Juonelle keskeisen bändin nimi on “Chunky Woods” (tarkasti käännettynä “punkero metsä” tai “paksut puut”), mutta epäilemättä tässäkin on joku vitsi, jota en tajunnut.
  4. Palasteisuus. Kirja vaikuttaa siltä, kuin se olisi kirjoitettu paloissa tai ajatus olisi katkennut prosessin aikana: tietyt vitsit, teemat tai jipot pintautuvat hetkellisesti hävitäkseen sitten täysin. Esim. twitter-teema, 3 esiintymää sivujen 200 ja 250 välissä tai tarpeeton yllätysKAPITAALI tyylikeinona lukemattomia kertoja – sivulla 46, 64 ja sivulta 171 lähtien muutaman sivun välein.
  5. Aakkoskarkit keskeisenä kielikuvana. Kirjan keskeinen tyylikeino, jopa teema, on aakkoskarkkipussi. AAKKOSKARKKIPUSSI! Niinpä jokainen luku on ikäänkuin aakkoskarkkipussin karkki. “1. karkki, 16. karkki…” Päähenkilö vetää aakkoskarkkeja, koska haluaa löytää täydelliset aakkoset jostain pussista ja tämä kuvaa ikäänkuin henkilökohtaisen täydellistymisen odottamista. Chatissa päähenkilön nick tulee aakkosista. Jnejnejne.
  6. Uussanat. Paloheimo kielellinen kikkailu, joka viehätti Klaukkalassa, on liian väkinäistä (tai tyyliltään toisteista) viehättääkseen OMG:ssä.
  7. Hahmot ovat vastenmielisiä. Kirjasta puuttuvat chick litille ominaiset sympaattiset tai muuten samastuttavissa olevat naishahmot.  Useilla sivuhahmoilla on samat luonteenpiirteet ja kiinnostuksenkohteet. Hahmoja on liikaa, ja ne ovat erittäin stereotyyppisiä.
  8. Faktojen puuttellinen tarkistaminen. Tai ainakin minun on erittäin vaikea kuvitella esimerkiksi, että navetan pääovista tulisi hyvä ruokapöytä ihan vain hiomalla (s. 205) – mites se kissanluukku?
  9. Epäuskottavat ihmissuhdekuviot. Luultavasti ideoiden ja hahmojen runsaudesta johtuen mihinkään suhdekuvauksiin ei keskitytä riittävästi. Hahmojen henkilökohtaisten suhteiden läheisyys käy ilmi lähinnä nälvimisen intensiivisyyden ja runsauden kautta.
  10. Epäuskottava dialogi. Käydään sitä livekeskusteluna tai chatissä, se on todella erikoista. Vielä erikoisempaa kuin kotimaisissa leffoissa. Mutta ehkä elän jossain ihan eri maailmassa kuin Paloheimon oletuslukija.

– Olet kuin isäsi, hänelle paras paikka asua olisi pakasterasia, jossa kävisi navakka tuuli! hän sanoi. Nostin pörröisellä karvareuhkalla koristellun hupun pääni suojaksi. – Täällä tuulee koko ajan, valitin. (s. 156)

OMG:ssä on kuitenkin paljon hyvääkin. Vauhdikkuutta ei puutu. Mukaan mahtuu napakoita huomioita ihmissuhteista ja kulttuurikritiitiikkiä häähumuilmiöstä. Sisustuskuvaukset ovat mielenkiintoisia. Juonikuviot ovat päättömyydessään herkullisiakin, onnellinen loppu on täysin genrenmukainen. Päähenkilö näyttää, kuinka raskaita itsesäälissä rypevät ihmiset ovat läheisilleen kantaa. Muut henkilöt näyttävät, kuinka hedelmätöntä on se sellainen “otat itseäsi vain niskasta kiinni” -sortin piristäminen. Yletön karkkien mättäminen vaikuttaa dilleltä. Kaiken kaikkiaan OMG aiheuttaa fiiliksen, että väkinäisen pisteliäässä, anglismeilla ryyditetyssä sanailussa ei ole mitään järkeä ja oikeastaan olisi paljon coolimpaa puhua mukavia ja olla ihminen toisilleen.

Ehkä OMG on käänteispsykologiaa… Mutta voi kun olisi maltettu vielä hioa yksi käsiskierros tuorein silmin. Sattuuhan näitä toki kokeneemmillekin kirjailijoille. On tärkeää oppia päästämään kirja maailmalle loputtoman hiomisen sijaan. Kaikki lukijat eivät voi tykätä kaikista kirjoista ja vaikka tämä ei nyt juuri minun lukumakuuni osunut, niin tämä on varmasti monien mielestä tosi hyvä. Titaniakin on ehtinyt jo OMG:n lukaista, vaikka teos on uunituore.

* Truu stoori. Pakko olla.

***

Laura Paloheimo: OMG
Kansi: ?
Otava 2013
318 s.

14 thoughts on “Laura Paloheimo: OMG

  1. Annami

    Huh, en nyt voi sanoa tämän kirjan olleen syksyn kaikkein odotetuimpien listalla, kun en tuota Klaukkalaakaan ole lukenut. Silti ajattelin, että voisihan tuon lukea, jos jotakin chick litiä sattuisin haluamaan. Kyllä minä tämän varmaan luen, mutta odotukset eivät ole kovin kummoiset nyt, kun olen lukenut sinun ja Titanian melko nuivat bloggaukset.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kyllä tämä on ihan rehellisesti sanoen törkein teilaus, jonka olen koskaan kirjoittanut. Ehkä mulla oli justiinsa odotukset liian korkealla ja kirjailijan edellinen, kesäromanttinen suomifilmiromanssi, liian nostalgiahohteella mielessä.

      Reply
  2. Kuutar

    Itse en lämmennyt edes Klaukkalalle, joten jätän tämän suosiolla väliin. Hömpännälkään valitsen sitten jotain muuta.

    Reply
    1. Taika Post author

      Mitäs suunnittelet? Mä taidan odottaa uutta Fieldingiä, ennen kuin chickahdan seuraavan kerran. 😀

      Reply
  3. Liina

    En tajua tuota pakasterasiajuttua. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta ei-tajuamiseni taso on nyt niin syvä, että oli pakko vallan jättää kommentti.

    Reply
    1. Taika Post author

      Siinä on ehkä haettu pakastelokeroa. Tai pakastinta. Näin voisin hyvällä tahdolla tulkita. Otin sen ikäänkuin esimerkinomaisena dialogina.

      Reply
  4. Linnea

    Sen Klaukkalan voisi kyllä lukaista, karkkimättö ei just nyt kiinnosta mutta suomifilmaus voisi olla todella jees. Fieldingiä oottelen myös jännityksellä.

    Reply
  5. Elegia

    Ei ehkä (tai siis melko varmasti) mun juttu tämä kirja, mutta luenkin aika harvakseltaan chick litiä. Tuohon bändin nimeen (Chunky Woods) voisin sen verta sanoa, että “wood” on slangisana mm. erektiolle. Eli ehkä siinä se “vitsi”: tanakat stondikset näin vapaasti käännettynä. 😀

    Reply
    1. Taika Post author

      No niinpä tietysti. Mä arvelinkin, että siinä täytyy olla jotain, mutta olen ehkä maailman sokein kaksimielisille vitseille. Tosin epäilen, että olisiko tämän tajuaminen lukemisen aikana parantanut lukukokemustani. Sillä bändillä on kirjassa biisit “Greatest Lovesong” ja “Chunky Mother”.

      Reply
  6. Hosuli

    Niiiiiiin samaa mieltä. Loistavasti eritelty! En vaan tajunnut noita pakasterasiavitsejä. Lukiessa oli jatkuvasti sellainen olo, että olen pudonnut kärryiltä. Juonikuviot jätettiin kesken ja merkityksellisiltä vaikuttavat tapahtumat vain jotenkin unohtuivat. Hämmentävä kirja.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos, Hosuli! Epäilemättä jossain on kyllä salaseura, joka just nauraa rätkättää meille pudokkaille. 😀

      Reply
  7. Lukulamppu

    Plääh :-/ Ehdin juuri varata tämän kirjastosta kun ajattelin lukaista vähän chick litiä alkavan syksyn kunniaksi. Aion joka tapauksessa kahlata sen läpi mutta tuskinpa minäkään saan siitä nyhdettyä mitään uutta irti. No, on niitä huteja tullut mulla ennenkin! 😀

    Reply
    1. Taika Post author

      Toisaalta kaikilla ei ole sama maku. Sähän voit tykätä siitä vaikka ja kuinka. Kaikkea pitää kokeilla! 😀

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *