Miina Supinen: Säde

Miina Supinen: Säde

Miina Supinen: Säde (WSOY 2013)

Miina Supisen toinen romaani Säde on päällepäin hauska stoori lähestulkoon aikuistuneen blondiinin ihqudaakolmiodraamasta, jonka pinnan alla muhii yllättäen miellyttävän vivahteikas pohdinta ihmissuhteista ja muista elämän ja kuolemantärkeistä asioista. Säde näyttää kirjailijan kypsyneen etenkin kirjallisesti: rönsyt juurtuvat syvemmälle teemastoon pinnallisen heittoleviämisen sijaan*. Huumori on ilahduttavasti edelleen eleetöntä ja tosiasioihin nojaavaa, sitä parasta sorttia, joka kasvaa pienistä sattumista ja silmäpuolista paheista.

Victor <3 Säde <3 Antti <3 zombit

Säteellä oli erityinen kyky tuottaa kaaosta ympärilleen. Näytti siltä kuin huoneessa olisi räjähtänyt pieni käsikranaatti. (s. 93)

Säde on kirja parikymppisestä, 153 cm pituisesta suomalaisesta tytöstä, jolle on annettu elämäntehtäväksi levittää iloa ja valoa ympärilleen. Säteen valosta nautiskelevat niin komea Asperger-oireileva suomalainen pelisuunnittelija-avomies kuin keski-ikäinen brittiläinen  pelimiesarkeologimiesystävä. Miesystävä löytyy Thessalonikin kaivauksilta Säteen ollessa vaihto-opiskelemassa. Rahakriisin yllättäessä suomalainen kulttijohtajar Voula palkkaa antisankariarkeologin laittomille kaivauksilleen Suomeen – ja Säteen ikäänkuin oheistuotteena.

Säteen näkeminen piristi minua. Se olikin tarpeen, koska Suomi oli arkeologille suunnilleen yhtä kiinnostava kaivauskohde kuin kissanhiekkalaatikko. (s. 28)

Säteen tarinaa kertoo kuitenkin erittäin kuollut arkeologi. “Silloin kun vielä elin”, aloittaa koko kirja.** Ja jatkaa: “Olin minä kyllä karmea runkkari. Ei siitä mihinkään pääse. Siihen nähden minulle kävi monessa mielessä hyvinkin.” Koko romaani elää Säteen kohtaamien ulkopuolisten arvioiden ja oman sisäisen elonsa jännitteissä, jotka satunnaisesti kohtaavat.

Poltto- vai leikkauspiste?

“Mitä sinä muka vaikeuksista ja kärsimyksistä tiedät? Koko maailma hymyilee sinun tapaisillesi ihmisille. Tuollainen kaunis–”                                                                              “Ei hymyile.” (s. 158)

Säde näyttäytyy teoksena, jossa valotetaan söppelin pinnan ja sisäisten syvyyksien leikkauskohtia Säteen polttopisteessä. Säteen hahmo on tiiviste nättien tyttöjen kokemista katseista, vaatimuksista ja selviytymiskeinoista. Kolmiodraama Säteen ja Säteen miesten välillä on eräänlainen ihmissuhdeteoria: mitä me toisistamme etsimme, mitä me toisistamme tarvitsemme ja mitä voi toisilta vaatia?

Tämän inhimillisen kuvan lävistävät niin kuoleman kuin uskon teemat humoristisine ja koskettavine läikähdyksineen. Voulan kultissa palvotaan suomalaisia muinaisjumalia. Tai jotain sinne päin. Mystiset kokemukset horjuttavat tieteelliseen ja ateistiseen maailmankuvaan kasvanutta Sädettä; toisaalta mystiikkakin voi olla vai aivokemian syrjähyppyjä. Mitä on kuoleman jälkeen? Mitä on kuolema? Mihin voi uskoa?

Kunnon kansalainen seurasi viitekorkoa ja myi ja osti vasta sitten asunnon. Tuhat vuotta sitten oli ollut samalla lailla tärkeää juoda sahtia ja nussia omaa ja naapurin isäntää ja vasta sitten kylvää pelto. Tärkeää ja asiallista toimintaa, joka yleensä esti yhteisön tappiot ja henkilökohtaiset tragediat. (s. 247)

Kypsyneempi Supinen löytyy Tove Janssonin, Helen Fieldingin ja Jeanette Wintersonin keskinormaalien leikkauspisteestä. Hän esittää suuret kysymyksensä lämminhenkisesti, huumorilla ryyditettynä, avoimesti, feminististä tulokulmaa siekailematta.

Summa summarum: suuret kysymykset, kepeä ote, kertoo nuoresta naisesta, sis. myös seksiä. Tuomittaneen yleisesti viihdekirjaksi, vaikka kirjan suurin ansio pintanokkeluuden alla on juurikin salaviisaus.

***

* Ei sillä, että pinnallisessa heittoleviämisessä olisi mitään erityistä vikaa, mutta teemojen syventyminen heitoista laajemmiksi pinnanalaisiksi merkitysrihmastoiksi on erityisen hienoa.

** Alkulause nousi välittömästi parhaiden alkulauseiden galleriaani, mutta en halua tässä esittää sitä kokonaisuudessaan, etten vain spoilaa mitään.

***

Miina Supinen: Säde
Kansi: Elina Warsta
WSOY 2013
328 s.

5 thoughts on “Miina Supinen: Säde

  1. Pingback: Turun Kirjamessut eilen |

  2. Pingback: Helsingin kirjamessut: Saalis |

  3. Booksy

    Olipa hieno analyysi – kiitos tästä :-)
    Minuun tämä ei ihan noin lujasti kolahtanut. En huomannut ajatella Sädettä tiivisteenä nättien tyttöjen kokemuksista, mutta erittäin hyvä pointti…

    Reply
  4. Pingback: Luxus ja Säde | Sunnuntaisatuja

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *