Helsingin kirjamessut: Lukupiirissä “Lavatähti ja kirjamies”

Henkilökohtainen kirjamessusunnuntaielämykseni kohokohta oli Helsingin kirjamessujen kutsusta* Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies -teosta ruotiva lukupiiri. Lukupiiriä edelsi Bloggers’ Lounge, jonne houkuttelin useita kirjabloggaajia (Minna, Hemuli, Minna ja hdcanis) ja pari kaveria nostattamaan tunnelmaa. Niinpä astelin varsinaiseen lukupiiriin muutamaa astetta säyseämpänä ja huomattavasti pirteämpänä kuin kirjamessusunnuntain loppumetreillä olisin ilman tätä kollektiivista kirjahupirakkauskeskustelua ollut.**

Lukupiirissä lukijoita edustivat Tapanilan lukupiirin sanavalmiit ja charmantit edustajat vetäjänsä, kriitikko Suvi Aholan johdolla. Taoanilan lukupiiri on ihan aito, Tapanilan kirjastossa lukuharrastuspohjalta kokoontuva lukupiiri. Lukupiiriläisten aito innostus lukemiseen ja luetusta keskustelemiseen aiheutti välitöntä lukupiirikateutta. Lukupiirin rokatessa lukupiirishowta kirjailija Panu Rajala tyytyi myhäilemään taustalla ja vastaamaan kysymyksiin tarvittaessa (= saadessaan suunvuoron).Helsingin kirjamessut 2013

“81% kirjasta on totta”

Alkukommenteissa kävi ilmi, että lukupiiriläisten ensisijainen jälkimaku Rajalan teoksesta oli hämmentynyt ja kirjaan oli useimmiten tartuttu vastentahtoisesti tai oudoksuen. Oma ennakkoasenteeni tai lukukokemukseni ei siis ollutkaan nolo yksittäistapaus! Kirjailijan sanaton viestintä ilmaisi lievää hermostuneisuutta tässä vaiheessa. Aholan johdolla hämmennystä alettiin kuitenkin purkamaan analyyttisesti Lavatähden ja kirjamiehen universaalien teemojen (tunnustuksellisuus, rakkaus, keski-ikäisyys, pettymys) kautta.

Keskustelun aikana kävi ilmi, että eri ikäiset lukijat pitivät kirjassa epäuskottavina täysin eri asioita. Keski-ikän ylittäneille salamaromanssi näyttäytyi hyvinkin realistisena elämänvaiheen pakottamana Carpe diem -ratkaisuna. Toisille kirja ei missään vaiheessa auennut rakkauskertomukseksi rakkauden pysytellessä näkymättömissä viimeiseen tanssiin saakka, toisille puolestaan oli koko ajan kysymys miehen, naisen ja julkisuuden välisestä kolmiodraamasta.

Kerrontateknisistä ratkaisuista keskustellessa Rajala puolusteli kolmannen persoonan käyttämistä lähinnä etäännytyskeinona:

– Että tulisi sellainen tuntu, että lähimenneisyyden tapahtumia käsitellään [henkisesti] vähän kauempaa. Kirja on tietoisesti osittain rakennettu puolustuspuheeksi, sillä päämotiivina kirjan kirjoittamiseen oli avata, paitsi lukijoille, myös itselleni, että mitä oikein tapahtui itselleni tärkeässä elämänvaiheessa.

Rajalan todetessa, että 81% kirjasta on totta saatiin kimmoke mielenkiintoiselle keskustelulle siitä, kuinka lähelle totuutta voidaan päästä yhdessäkään teoksessa. Totuudellisuuteen pyrkimisen problematiikka näkyi toisaalta myös lukupiirissä ikäänkuin lukijatulkinnan etiikkana, kun lukupiiriläiset pohtivat kirjaa analysoidessaan, että mikä vaikuttaa heidän tulkintaansa kirjasta. Tässäkin oli selkeästi näkyvissä sukupolvien ero: vanhempien vuosimallien edustajat oudoksuivat yksityisasioiden tuomista julkisuuteen paljon voimakkaammin kuin aktiivisesti facebookkaavat keski-ikäiset.

Kaikki lukijat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että kirjassa oli jätetty paljon sanomatta. Tämä näkymättömiin jäävän tiedostaminen vaikutti lukukokemuksiin myös hyvin erilaisin tavoin. Satunnaisesti intouduttiin jopa päähenkilöiden kyökkipsykologisointiin – vaikka yksi päähenkilöistä istui samassa huoneessa!

Kirjailija reflektoi jälkiviisaana

Panu Rajala 2013 Helsingin kirjamessutLavatähti ja kirjamies -teoksen ansioiksi luettiin erityisesti julkisuuden kohtaamisen avaaminen sekä pettymykseen päättyneen ihmissuhteen ja avioeron pohdinta miehen näkökulmasta. Tarinassa ei myöskään ole sankarihahmoja, vaan pysytään inhimillisessä kokemuksessa: useampaan kertaan mainittiinkin, että ilman julkisuuden sädekehän mukanaan tuomia lieveilmiöitä tämä tarina olisikin varsin arkipäiväinen ihmissuhdekertomus. Kirjailija kertoikin saaneensa kiittävää palautetta keski-ikäisiltä mieslukijoilta, jotka ovat kokeneet omia ihmissuhdepettymyksiään.

– Näin jälkiviisaana ajattelen, että jos kirjoittaisin kirjan uudelleen, kirjoittaisin siitä fiktiivisemmän.

Vaikka loppukeskustelussa sorruttiin hiukan hymistelyyn kustantajan edustajan pyrkiessä laimentamaan kriittisimpiä puheenvuoroja, Rajala ei kuitenkaan tuntunut erityisesti pahastuvan tiukemmistakaan kommenteista. Jälkeenpäin hän kertoikin, että tämän lukupiirin jälkeen hän jättää Lavatähden ja kirjamiehen taakseen lopullisesti, Kirjailijan lukupiiritunnelmista voi lukea hänen nettipäiväkirjastaan (27.10.2013).

Lukupiiri mulle heti nyt!

Lavatähti ja kirjamies oli loppupeleistä erinomainen valinta lukupiirikirjaksi, sillä se kirvoitti monenlaisia tuntoja, ja monitasoista tulkintaa ja analyysiä. Oma kokemukseni kirjasta pysyi perusvireeltään aika lailla samana – mutta syventyi muiden kirjan lukeneiden huomioiden ja tulkintojen avulla.

Lukupiiritapahtuma vaikutti näin jälkeenpäin ajateltuna yhteisölliseltä, moniääniseltä live-taidearvostelmatilaisuudelta, jossa muodostui omien lukuvaikutelmien pinnalle ja lomaan uusi kaleidoskooppimainen kuva siitä, miten monella tapaa erilaiset lukijat voivat kirjan vastaanottaa ja tulkita. Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että oma tulkintani on vähintään yhtä oikeassa kuin muidenkin lukijoiden, kykenen entistä paremmin näkemään, miten noita muita tulkintoja voidaan muodostaa ja perustella. Ennen kaikkea ihastelen lukijoiden yhteisöllistä innostusta ja valtavaa lukuiloa. Jos tämä on myös todellisten lukupiirien anti osallistujalle, kehotan vaadin itseäni osallistumaan lukupiiritoimintaan ensi tilassa.

***

* Bloggaus yhteistyössä Helsingin kirjamessujen kanssa.
** Ihan voi kuulkaa jopa parkkiintunut kirjamessuveteraani väsyä neljän kirjamessupäivän lopuksi. PS. En missään vaiheessa mitenkään ehtinyt Ruokamessuille.

7 thoughts on “Helsingin kirjamessut: Lukupiirissä “Lavatähti ja kirjamies”

  1. Linnea

    Kiitoksia raportista! Ja mitä, minun ihanalla kirjastollani lukupiiri, olen nyt elänyt ihan pimennossa (ehkä siksi, että yleensä ehdin vain käydä hakemassa varaukset..). Pitääkin tutkailla.

    Reply
    1. Taika Post author

      No eikö. Sen tiesinkin, että omilla hoodeilla ei kirjastolukupiiriä ole, mutta Työväenopistolla on. Niillä on kirjastolla oma varaushylly.

      Reply
  2. Tintti

    Sä oot ihan pro! Harmi, etten päässyt kuuntelemaan. Mulle muuten tuli jo siitä lauantain lukupiiri-bloggaaminen-keskustelusta halu lukupiiriytyä.

    Reply
    1. Taika Post author

      Samixii. Samalla tuli vähän hönde olo siitä, että siis miten mä en ole lukupiireilyn übermaailmallista hienoutta aiemmin tajunnut?

      Reply
  3. Pingback: Leena Lehtolaisen Rautakolmio Helsingin kirjamessujen lukupiirissä | jäljen ääni

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *