Turun Kirjamessut eilen

Lievistä junateknisistä ongelmista huolimatta ennättäyin Turun kirjamessuille eilen. Ja hauskaa oli! Päivän teemaksi tuntuivat kuitenkin valikoituvan jo aamusta tuttu noloilu ja messu-uutuutena juuttuminen.

Heti ensimmäiseksi juutuin ihmismassaruuhkaan matkallani jonnekin lavalle jotain ohjelmaa seuraamaan. Yhdistin tähän juutuntoon kätevästi nolon kamerastalkkaamisen, tähtäimessä myöskin juuttunut Kari Hotakainen, joka onnekseen onnistui luikkimaan pakoon. Luonnon laki?

Matkalla muuta ohjelmaa kuuntelemaan jumituin kuuntelemaan Alivaltiosihteerien shöytä. Mielestäni oli erityisen ansiokasta Alivaltiosihteeriltä matkustaa Turkuun kaiken kulttuurin merkeissä – turkulaistamperelaisesta yhtenäiskulttuurista kun ei todellakaan voi puhua, ei edes palindromein.

Anja Snellmanin seuroihin liisteröidyin metrilakupisteellä. Noloiluni singahti uusiin sfääreihin, kun Anja kertoi työstävänsä uusinta teostaan, runokokoelmaa. Minä siihen sitten, että uusi kirjallisuudenlaji valloituksessa. Ja kyseessä on siis kirjailijan kolmas (3.) runoteos. Anja kertoi dokumentoivansa työpäiväkirjansa runoina. Työpäivätkirjat. Runoina. Runoina! Kivetyin sitä sitten – jos mahdollista, vielä nolommin – siihen ällistyspällistelemään, kunnes metrilakun kutsu kävi kirjailijattarelle mahdottomaksi vastustaa. Mutta että työpäiväkirjat runomuodossa! En taida päästä tästä hetkeen yli. Pitäisikö itsekin selvitellä runouden potentiaalia?

Tieto-lavalla pidettiin TIETOKIRJARAATIA! Tietokirjaraati toimi kuin levyraati, ja kuvassa näkyvä Viipurin kadotetut vuodet 1940-1990 ansaitsi 14 pistettä Pirjo Hiidenmaan, Anu Hopian, Hannu Salmen ja Keijo Virtasen muodostamalta arvovaltaiselta jurylta. Ohjelma onnistui olemaan sekä asiantunteva että hauska, joten juutuin tätä seurailemaan aiottua pidemmäksi aikaa.

Onneksi näin kuitenkin kävi, sillä irrottautuessani törmäsin kirjailijatar Miina Supiseen, jonka uusin teos Säde oli juuri luettavanani – ja erittäin mukiinmeneväksi haivaittu. Kirjailijatar luonnehti teoksen yleistäkin vastaanottoa “varsin mukavaksi” ja kertoi saaneensa myös ulkomaanagentiltaan varsin mukavia kommentteja. Päivittelimme hetken kirja-alan tilaa ja kuulumisia, kunnes Miina livisti.

Ja sitten oli minunkin aika  kiirehtiä Kirjablogikirjan kirjoittajien Katjan ja Hannan tilaisuuteen, jossa käytiin läpi kirjablogigenren perusteet. Valitettavasti (ja nolosti) kuvani tilaisuudesta epäonnistuivat, koska tässä vaiheessa kädet tärisivät jo jännityksestä oman ohjelmani suhteen. Ja ihan turhaan.

Suuri kirjabloggaajatapaaminen! sujui hatarien muistikuvieni mukaan suht jouhevasti. Paikalle saapui kirjabloggaajien ja kustantamoiden suhteesta keskustelemaan Like- ja Into -kustantamoiden edustajat sekä Kirsi Kirsin kirjanurkasta, Morre Morren maailmasta ja Minna Ja kaikkea muuta -blogista. Muistikuvieni mukaan keskustelussa tuli esille mm. seuraavaa:

  • Kirjablogit ovat todistettavasti ainakin kerran pystyneet vaikuttamaan kirjan myyntilukuihin dramaattisesti. Kyseessä oli Nyt v-ttu nukkumaan, joka vaati blogikirjoittelun ansiosta uuden painoksen.
  • Kustantajat suhtautuvat kirjabloggaajiin kuin toimittajiin tai kriitikoihin
  • Kustantajat toivovat, että kirjabloggaajat noudattavat journalistin eettisiä ohjeita toiminnassaan
  • Tapana on, että pyydetyistä arvostelukappaleista julkaistaan kirjoitus, mutta postiluukusta yllättäen kolahtaneista teoksista ei tarvitse kirjoittaa.
  • Kirjabloggaajat tunnistivat myös muutaman sanattoman kirjablogisäännön, joihin kuuluu mm. se, että kirja tulee lukea ennen bloggaamista, ja ettei kirjan juonta saa paljastaa liikaa.
  • Potentiaalista kirjabloggaajaa kannustettiin aloittamaan hetimiten – ja varoiteltiin, että harrastus vie mennessään.

Lopuksi myöhästyin junasta, koska juutuin messuille viime tinkaan saakka. Eikä minulla ollut mitään lukemista! Messutohinoissa en ehtinyt tehdä yhtään kirjahankintaa… Noloa?

15 thoughts on “Turun Kirjamessut eilen

  1. Kirsi Hietanen

    Miten pääsit kotiin?! Kamalinta tuo, ettei edes odotteluluettavaa ollut :(
    Kiitos loistavasta paneelista! Oli kivaa, ja muistan, että ainakin luettelemistasi aiheista puhuttiin!

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos itsellesi. Ihan perinteisesti odottelin seuraavaa junaa kolmisen tuntia: söin pitkään ja hartaasti ja siinä sivussa vilkuilin kelloa. 😀

      Reply
  2. Erja

    Taika, ei voi olla totta, että jännitit! Sitä ei kyllä huomannut yhtään, olit aivan loistava, hauska ja fiksu. Kiitos paneelista ja muustakin, tämä oli aivan mahtava juttu. Ja kiva kun summasit tuon keskustelun.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos, Erja! Hyvä, jos ei näkynyt. Ainakin mulla kevyt jännitys tekee yleensä esiintymisestä energisempää. Skarppiudessa toki hävitään. Kiitos itsellesi ja oli tosi ihana tutustua! Mulle jäi koko päivästä sellainen omituinen olo, että ehkäpä todellakin pitäisi taas runoutta kohti pyrkiä…

      Reply
  3. Tintti

    Taika, hyvinhän se paneeli sujui!

    Minä en olisi ikinä koskaan milloinkaan uskaltanut sanoa yhdellekään kirjailijalle ex tempore mitään. Kadehdin sinua ja sinunlaisiasi rohkeita ja sanavalmiita ihmisiä. Messuillakin oli muutama tilanne, jolloin en vain saanut suutani auki ja se harmittaa. :)

    Kivaa oli silti. Kiitos!

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos, Tintti! Oikeastaan ei tarvitse olla kovin rohkea. Voisinkin kirjoittaa jonkun kevyen kirjailijanlähestymisoppaan Helsingin kirjamessuja silmällä pitäen. Kiitos itsellesi, oli kauhean mukava jutella.

      Reply
  4. Jokke

    Minusta nämä ovat hyviä ohjeita :)

    Minustakin jos pyytää arvostelukappaleen, pitää siitä blogata tai palauttaa se. Itse en pyydä, enkä arvioi uusia kirjoja. Minulla on omat säännöt eli tietyistä kirjoista en bloggaisi eli tällaisen kirjan joutuisin palauttamaan.
    ***
    Minustakaan uusista kirjoista ei saa paljastaa juonta.
    ***
    Niiden klassikoiden joiden juoni on jo netissä (esim. wikipedia) niiden kanssa ei ole kovin tarkkaa, jos juonen avaaminen kuuluu analyysiin eikä ole vain juonta juonen vuoksi.
    ***
    Tämä on minusta paras
    “kirja tulee lukea ennen bloggaamista”.

    Reply
    1. Taika Post author

      On tärkeä olla perusasioista yhtä mieltä :-D. Mutta toi viimeinen on validimpi pointti kuin äkkiseltään kuvittelisi. Jenkeissä jäi kiinni erittäin suosittu kirjabloggaaja suht tuntemattomien kirjabloggaajien tekstien plagioinnista vuonna 2012, ks.http://smartbitchestrashybooks.com/blog/plagiarism-and-the-story-siren. Ja OAMK:n opiskelija plagioi Morrea OAMK:n yhteiskirjablogiin, ks. http://kirjasfaari.fi/2013/08/kirjalappaa-plagioija-ei-nain/. Toki tähänkin on sitten poikkeuksia, esim. jos kirjoittaa blogauksen siitä, miksi joku kirja jäi kesken tai esim. tärppilistaa tulevaisuutta silmällä pitäen.

      Reply
      1. Jokke

        Olen itsekin lukenut bloggauksia, joissa luulen että henkilö on lukenut kirjan varsin huonosti, joka ilmenee että kirjan käännekohdat eivät vaikuta bloggaukseen, moni kirja alkaa kepeästi, mutta jatkuu kipeästi.
        Toisen bloggauksen kopiointiin omaan blogiin suhtaudun todella kielteisesti, on minusta tuomittavaa. Kaiken omaperäisen keksiminen on hienoa, toisaalta päähenkilöiden luetteloinnissa ei välttämättä ole mitään omaperäistä, mutta voi olla, jos on oivaltanut jotain piilossa olevaa.

      2. Taika Post author

        Musta on tosi vaikea sanoa, että onko ihmiset vain lukeneet kirjoja eri tavoin kuin minä (se ei välttämättä ole väärin tai huonosti, jos lukee eri tavalla kuin minä, ihan nyt joudun tässä julkisesti myöntämään :-D). Ylipäänsä parhautta kirjablogeissa on se, kun huomaa miten eri tavoin samaa kirjaa voi tulkita ja miten erilaiset jutut vaikuttavat lukijoihin. Esim. Taivaslaulun bloggauksissa olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten erilaisia lainauksia on nostettu esiin ja kirjasta muodostuu itselle yhä monifasettisempi kuva.

  5. Jokke

    Tästä olemme samaa mieltä, ja bloggauksien suurta kirjoa ihailen, ja eri elämäntilanteissa ihmiset löytävät toisia pointteja.
    ***
    Minusta on myös hyvä jos blogiyhteisö informoi plagiaateista asianosaista, kaikkea ei itse huomaa

    Reply
    1. Taika Post author

      Ei todellakaan huomaa. Siihenhän plagioijat luottavat. Kuitenkin, koska internet, joku jossain aina huomaa.

      Reply
  6. Pingback: Kari Hotakainen: Luonnon laki |

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *