Runosfääri: Ensikosketus lavarunouteen

Jos ihminen haluaa tutustua nykyrunouteen, ja kysyy Nuoren Voiman liitosta, että mistä sitä aloittaisi, niin sieltä ohjataan lavarunoustilaisuuteen. Truu stoori.

Yhtään en tiennyt, mikä on homman nimi, kun viime lauantaina paarustin läpi pimeän, synkän ja kylmän Helsingin Vastarannan kiiskeen. Rommikaakaon lätkäisin pöytään ja tytisevän takamukseni suoraan eturiviin. Matkalla baaritiskiltä pöytään havainnoin olevani hipsterien metsästysmailla, jossa kukkivat niin Nietzschepojat kuin Seksivaubootsit. Keski-ikäistyvän perheenäidin välitön suojautumisreaktio iski päälle. Käperryin mukavasti kyynilliseen valekriitikkouteeni.

Sitten pahin tapahtui. Ne Tulkitsivat Runojaan.

Tuukka Hämäläinen, Vastarannan kiiski 23.11.2013

Tuukka Hämäläisen uusi runokokoelma julkaistaan 25.11.2013 ntamolta.

“Pillu” ja “kyrpä” toistuvat uniikkien lumihiutaleiden teoksissa

Jos lähtee lavarunoustilaisuuteen, voi kohdata mitä tahansa. Lauantai-iltaan osui todellakin mitä tahansa.

Aloittaja kertasi syntymiskokemusta, seuraaja laittoi wertheriytensä ennuin polkemaan niitä tavanomaisimpia polkuja niin pitkään, että järjestäjä joutui pelastamaan tilanteen. Kolmas nuori mies haki kokemuksellista syvyyttä runkkauksesta huutamalla yleisimpiä alatyylisiä kliseitä.

Olin jo, että kauanko tämä vielä jatkuu, ja jos tämä jatkuu vielä kauan, pystynkö pitämään naamani peruslukemilla. Seuraava runoilija kyynelehti tiensä loppuun, ensimmäinen runoilijatar lainasi iskelmiä ja metafiilisteli toistolla ihan hauskasti. Naurahdin ääneen, toivottavasti oikeassa paikassa.

Ja tässä vaiheessa numero kaksi halusi avautua vielä yhden runon verran. Se oli kitinä entiselle tyttöystävälle. Näin tulkitsin jostain tylsistymisen, myötähäpeän ja tukahdutetun rätkätyksen repivistä ristimainingeista. Lavarunoudesta ei ehkä tule ikinä minun juttuani. Tai runoudesta ylipäänsä.

Hetkessä lepattavat sielut runouden ytimeen

Tytti, Vastarannan kiiski 23.11.2013Ja sitten eteeni asteli Tytti. Joka jakoi oman kokemuksensa. Omin sanoin. Oli läsnä haavoittuvaisena ihmisenä tuntemattomien ihmisten edessä. Ja toi meille osallisille oman ihmisyytemme peilin. Kyynillisyys, huvittuneisuus, metataso sublimoituivat päältäni ja jättivät alastomaksi kokemukselle.

En usko koskaan kokeneeni vastaavaa. (Mutta olen lukenut siitä Pasi Ilmari Jääskeläisen teoksesta Lumikko ja yhdeksän muuta.) Onneksi seuraava runoilija työsti huutaen jotain työläisrunoa räp-elementein, jotta pääsin paketoimaan itseni normaaliksi jälleen. Kuka olisi uskonut, että kylmäksi jättävällä runoudella on todella tärkeä tehtävä henkilökohtaisessa elämässäni?

Tuntematon runoilija, Vastarannan kiiski 23.11.2013Paketti hajosi säpäleiksi kuvassa näkyvän kahdeksannen runoilijan käsittelyssä. Kyyneleet tirskahtivat silmäkulmiin, vaikka kuinka yritin pitää kiinni keski-ikäisestä kapakalaisuudestani. Jostain syystä läsnäolo ja haavoittuvaisuus purevat, vaikka en olisi ensimmäisenä kuvitellut nuoren pojan ja isän välisen suhteen millään tavoin puhuttelevan. Kertooko tämä jotain minusta vai runoudesta yleensä? Tällaista koskettavaa runoutta haluaisin kuulla enemmänkin. Ehkä jopa lukea. Ja minähän en todellakaan ole runouteen koskenut sitten teinigoottiaikojeni.

#Lavarunousvau

Tauolla kuulustelin viereeni sattumalta osunutta luontorunoilija Olli-Pekka Uusitaloa. Että onko tämä nyt tyypillinen lavarunousilta? Hän keskittyi hetken tyhjyyteen, ennen kuin vastasi.

– Tyypillistä lavarunousiltaa ei ole. Olen käynyt lavarunoklubeilla muutaman vuoden ajan, eikä kahta samanlaista iltaa ole osunut kohdalle. Helsinki Poetry Connection on muuttanut runoskeneä aika paljon: tuonut runouden lähemmäksi ihmisiä; laajentanut sitä, kuka saa esittää runoja ja kuka voi olla yleisössä. Erittäin tärkeää on ensikertalaisten positiivinen vastaanotto.

Fiiliksiä pohtiessani havainnoin, että toden totta. Korkeakulttuurisesta nenännyrpistelystä ja kulmakarvankohotuksesta ei ollut tietoakaan (paitsi omissa kulmakarvoissani, näin täytyy häpeäkseni tunnustaa). Kaikille aplodeerattiin yhtä lailla, kaikki saivat viisiminuuttisensa parrasvaloissa, kaikki hyväksyttiin ujoimmasta ensikertalaisesta sliipatuimpaan konkariin.

Kuka olisi ikinä uskonut, että runous, veljeys ja tasa-arvo kuuluvat samaan konseptiin? Vastentahtoisesti joudun tässä julkisesti julistamaan ihastuneeni lavarunouteen. Mestari, Vastarannan kiiski 23.11.2013

9 thoughts on “Runosfääri: Ensikosketus lavarunouteen

    1. Taika Post author

      Kiitos, Aleksis. Todellakin salakavala ja täysin tahaton Anschluss tässä pääsi käymään. 😀

      Reply
  1. maaria p

    Mahtavaa! Kiitos kirjoituksesta, Taika, en itse päässyt paikalle lauantaina. “Parhautta” -tägi tekee aika hyvin oikeutta helsinkiläiselle lavarunoudelle tällä hetkellä.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos, Maaria! Mäkin missasin alun professionaalisetin ratikkakämmin takia ja loppusetin aikana alkoi tottumatonta väsyttää niin, että meni lähinnä itseironian ja referenssien bongailuksi. Aion ehdottomasti kehittää itseäni tulevaisuudessa tässä suhteessa.

      Reply
  2. Erkka

    Kiva postaus, mahtavaa että läksit, ja tunnistettavia tunnelmia tosiaan.

    Tunnistan itseni kirjoituksen alussa mainittuna Nuoren Voiman Liiton edustajana, ja huomautankin virallisesti, että lavarunous oli toki vain yksi niistä nykyrunouden mainioista ilmiöistä, joihin kehotin blogin pitäjää tutustumaan! Tämä ihan vain siksi, ettei NVL:n maine monipuolisesti kirjallisuuden näkyvyyttä ja asemaa ajavana järjestönä saisi finniä kasvoihinsa…

    Lisäksi tunnistan itseni käsitellyn Kiiski Open Micin kutsuvierasesiintyjänä. Siinä ominaisuudessa harmittelen, ettet poeettiselta eksyilyltäsi kerennyt näkemään häröilyäni. Ensi kertaan!

    Reply
    1. Taika Post author

      Totta, totta. Minua kehotettiin myös lukemaan runoja. Ja runoudesta. Yhtään runoilijaa ei erikseen mainostettu, eli sikäli kehoitukset olivat erittäin tasapuolisia kaikkia osallisia kohtaan. Seuraavalla kerralla en anna ratikan kidnapata minua kesken matkanteon ihan minne tahansa.

      Reply
  3. Kriitikon runoutta

    Hetkessä lepattavat sielut runouden ytimeen.

    ja sitten eteeni asteli Tytti
    jakoi oman kokemuksensa
    omin sanoin
    oli läsnä haavoittuvaisena
    tuntemattomien edessä
    toi meille oman ihmisyytemme peilin.

    En usko koskaan kokeneeni vastaavaa,
    mutta olen lukenut siitä…

    Kritiikki kuin runo.

    Reply
  4. Pingback: Runosfääri: Syväluotaus nykyrunouteen |

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *