Kirjaläppää: Alku aina hankalaa

On kirjoja, jotka loistavat legendaarisen nerokkailla alkulauseillaan.

“It was a bright cold day in April, and the clocks were striking thirteen.”
George Orwell, 1984
“Oli kirkas kylmä huhtikuun päivä, ja kello löi 13:00.”*

“It is a truth universally acknowledged, that a single man in possession of a good fortune, must be in want of a wife.”
Jane Austen, Pride and Prejudice
“On yleismaailmallisesti tunnettu tosiasia, että varakkaan poikamiehen täytyy kaivata  vaimoa.”*

“Ships at a distance have every man’s wish on board.”
Zora Neale Hurston, Their Eyes Were Watching God”
“Kaukaiset laivat kuljettavat jokaisen toiveita.”*

Ja on kirjoja, jotka eivät millään lähde liikkeelle.

Legendaarisiin ei vielä, eikä vielä, eikä vieläkään –aloituksiin kuuluu mm. Mary Shelleyn Frankenstein, joka alkaa noin viisi kertaa, ennen kuin pääsee kunnolla alkuun. Ei sillä, etteikö tätä vastaavaa ongelmaa olisi havaittavissa muissakin klassisissa kirjeromaaneissa, se ikäänkuin kuuluu kirjallisuuslajin ihastuttaviin tai vihastuttaviin ominaispiirteisiin.

Ja sitten on vielä kirjoja, joissa pitää sietää 10-80 sivua huonoa kirjaa, ennen kuin pääsee lukemaan hyvää kirjaa.

Jollain kirjailijoilla vain on vaikeuksia aloittaa. Ehkä he kirjoittavat trilogiaa, jopa 17-osaiseksi paisunutta trilogiaa, joissa joka kirjan pitää kuitenkin olla ymmärrettävissä omana yksikkönään, joten samat asiat on pakko selittää joka kirjassa ja siihen tuhrautuu ensimmäiset 50 sivua. Viittaan tässä erityisesti Jim Butcheriin, jonka kirjat ovat erinomaisia. Sen 50 sivun alkupyristelyn jälkeen.

Ehkä he eivät vain osaa aloittaa. Pitkäpiimäinen prologi ei kuitenkaan ole ikinä oikea ratkaisu. Jos nyt on kuitenkin pakko valita pienempi paha, niin edellä mainitun voi sentään jättää suosiolla lukematta, mutta minkäs tekee lukija, jos päähenkilö a) herää, b) herää krapulassa, c) herää krapulassa omasta sängystään, d) herää krapulassa omasta sängystään herätyskellon soittoon?

Sitten on vielä näitä aloituksia, joissa kirjoitetaan trendikkyyteen pyrkivää chick-littiä kasaripohojaalaisin sanonnoin, kuvataan pää- tai sivuhenkilöitä ulkopuolelta ja erityisesti kuvataan tapahtumaympäristöä, josta poistutaan välittömästi palaamatta sinne enää koskaan. Kyllä siinä on sellaista junaonnettomuusmaista herkkyyttä, että kertakaikkiaan saa taistella tiensä sinne viidenkympin tienoille, jossa kirjailija on joko päässyt vauhtiin tai ei ole.

Usein on. Jos ei ole, sitä on kuitenkin antanut reilun mahdollisuuden ja voi hyvillä mielin** jatkaa eteenpäin hyvää kirjaa lukemalla.

***

* Oma suomennokseni. Varmasti huonompi kuin aito ja oikea suomenkielinen käännös, paitsi Zora Neale Hurstonia ei jostain täysin käsittämättömästä syystä ole suomennettu.
** Yleensä ehkä vähemmän hyvillä mielin, jos rehellisiä ollaan. Saatetaan jopa vannoa, että tältä kirjailijalta ei ikinä enää lueta mitään (toim. huom.).

9 thoughts on “Kirjaläppää: Alku aina hankalaa

  1. rosalukee

    Tästä puuttui vielä Marquezin 100 vuoden yksinäisyyden aloitus, jota hän oli miettinyt 10 vuotta ennen kuin uskalsi aloittaa kirjan kirjoittamisen.

    Reply
    1. Taika Post author

      Totta joo, en muista sitä sanatarkkaan, mutta sehän meni jotensakin niin, että teloituskomppanian edessä seistessään eversti Aureliano Buendià muistelee sitä hetkeä, kun hänen isänsä näytti hänelle lumen ensi kertaa.

      Reply
      1. rosalukee

        Minä olin ihan unohtanut tuon alun, muistin vaan sen, että hän näki lumen ensi kertaa. Moniulotteinen alku.

  2. Calendula

    Mä olen tässä viimeiset viikot katsellut ahdistuneena kässäriäni. Sen alussa päähenkilö herää (ei tosin krapulassa eikä omasta sängystään.) Kuinka se nyt tuollaiseksi muotoutui?

    Reply
    1. Taika Post author

      Jos se herää toisessa ajassa, paikassa, tai esim. lilliputtien maahan sitomana, niin herääminen on ihan okei. Muussa tapauksessa voi aloittaa vaikka hampaiden harjauksesta tai räjähdyksestä, olisi minun kontribuutioni tähän dilemmaan. Myönnän, että minulla on vielä pitkä matka kustannustoimittajaksi. 😀 Hyvä siitä tulee, aloitusvalaistuminen tulee varmasti just kun alat murehtimaan jotain muuuta.

      Reply
      1. Taika Post author

        No, ehkä takakansitekstissä voi olla erityinen huomautus asiasta. “Räjähdystä ei tarvitse kauan odottaa.”

  3. Jokke

    Ylpeyttä ja ennakkoluuloa aloittelin. Paukut eivät jääneet avauslauseeseen, vaan kirja on ainakin alkuun mainio :)

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *