Kirjaläppää: (takakansiteksti ei liity romaaniin)*

Satunnaisesti tai useammin tulee kirjan takakansitekstiä lukiessa sellainen lattea fiilis, ettei tämä kirja taida juuri minua varten olla. “Se ei johdu sinusta, se johtuu minusta”, jolla tietysti tarkoitan, etteivät kaikki voi olla kaikkia varten.

Mutta sitten joskus tulee sellaiselle jo kertaalleen hylätylle kirjalle annettua toinen mahdollisuus esimerkiksi anopin yllytyksestä, lukupiiriläisten vaatimuksesta tai yleisestä kirjabloggaajien peukutuspaineen kasautumasta johtuen. Ja käy ilmi, että kyseinen kirja onkin aivan älyttömän hyvä. Siis ihan kertakaikkiaan erilainen kuin takakansiteksti väitti.

Miksi takakansiteksti valehteli? Kuka on vastuussa? #mitentällaistavoitapahtuanykysuomessa #firstworldproblems #selvitin

TakakansiKävi ilmi, että syyllinen löytyy tiimistä, jonka jäsenet vaihtelevat tapauskohtaisesti, ajan kanssa sekä viime tingassa. Takakansitekstit syntyvät harvoin kenenkään yksittäisen kirjailijan, kustannustoimittajan tai markkinointi- tai viestintähenkilön käsistä, vaan pikemminkin muotoutuvat monien versioiden kautta ennen painokoneen ahnaaseen kitaan joutumistaan. Onko se ihmekään, jos samanaikaista houkuttelevuutta ja informatiivisuutta haettaessa tekstistä unohtuu tai poistetaan esimerkiksi

  • “filosofinen kokonaistaideteos”
  • “uudistaa romaanikerrontaa”
  • “lyyrinen ote”
  • “viipyilevä”

Ja mitä muita näitä potentiaaliselle lukijalle erittäin kuvaavia kuvailuja nyt onkaan, jotka joko houkuttelevat tai työntävät luotaan, mutta eivät taatusti jätä mitäänsanomatonta jälkimakua.

Takakansitekstien toisessa ääripäässä sitten ryllistävät ne liian informatiiviset:

  • “Nainen myrkyttää aviomiehensä, poliisi sählää tutkinnan kanssa 500 sivun ajan!”
  • “Nainen löytää mr. Darcynsä jo ensi metreillä, mutta vaikeilee kuitenkin varmuuden vuoksi tokavikalle sivulle saakka…”
  • “Mies murhaa tytön toisensa perään. Katso mikä lapsuuden trauma tämän aiheuttaa!”

Ehkä en vain osaa lukea takakansitekstejä. #fail #sokeapiste #enalamitään

Kiitokset Teoksen ja WSOYn edustajille tietolähteilystä. Ilmiantakaa inhokkikuvauksianne kommenteissa!

*Otsikko ei liity kolumniin kuin osittain.

23 thoughts on “Kirjaläppää: (takakansiteksti ei liity romaaniin)*

  1. Kaisa Kyläkoski

    Antti Tuuri sanoi/kirjoitti jossain, että hän tunnistaa toimittajat, jotka ovat lukeneet vain kansipaperin tekstit. Ne kun (hänen mukaansa) kirjoitetaan ennen kuin kirja on valmis, evätkä täten täysin vastaa lopullista sisältöä/muotoa.

    Reply
    1. Taika Post author

      Näin myös informanttini kirja-alan ytimeikkäämmästä ytimestä totesivat. Takakansiteksti kirjoitetaan usein jo ennen käsiksen valmistumista, ja sitten uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kunnes on viimeinen mahdollisuus vielä vaikuttaa.

      Reply
  2. Marianne

    Kiinnostava aihe!

    Mitään ylivoimaista inhokkia minulla ei ole, mutta viimeisin faili oli Jaakko Yli-Juonikkaan Vanhan merimiehen tarinan takakansi/kuvaus.
    “Koskettava kertomus vammaisen tytön elämästä saa yllättävän käänteen.Aarno ja Niina ovat teini-ikäisen Annikan omaishoitajia. Halvaantunut Annika on ollut koko ikänsä pyörätuolissa ja pystyy kommunikoimaan vain avustetusti tietokoneella. Runojen kirjoittaminen tuo Annikan elämään lohtua, ja pitkästä aikaa perhe suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti.Mutta pimeyden voimat ovat liikkeellä. Vanhemmat joutuvat puolustamaan Annikaa outoa vihollista vastaan. Kuka haluaa perheelle pahaa? Entä kuka on vanha merimies ja mitä hän yrittää viestittää?”
    Pimeyden voimat? Outo vihollinen? Eihän vanha merimies edes ollut kirjassa henkilönä sillä tavalla. Luinko minä jonkun ihan toisen kirjan?!

    Kirja itsessään oli todella hyvä, mutta kovin erilainen kun minkä vaikutelman tuosta saa.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kyllä ei tämä takakansiteksti minua viehätä. Mutta jos kirja on hyvä, niin voisin siihen ihan tämän suosituksen perusteella tarttua!

      Reply
  3. Niina T.

    Yksi vallan kehno takakansiteksti on Abigail Gibbsin Illallinen vampyyrin kanssa teoksessa.

    Katso kuva: http://kuvat2.huuto.net/0/49/b2896532809d827e9a1fb4fba927e-orig.jpg

    Kannessa siis teksti: “Kuolematon rakkaustarina on tullut lihaksi ja vereksi.

    “Suljin silmäni ja tunsin hänen veitsenterävien hampaidensa keveän painalluksen vasten kurkkussani sykkivää valtimoa ennen kuin toinen niistä puhkaisi ihoni ja painautui syvemmälle.”

    Abigail Gibbs (s. 1994) julkaisi romaaninsa netissä pala palalta, loppua lukuun ottamatta. Tarina sai 17 miljoonaa sivulatausta ja 24 000 kommenttia lukijoilta. 18-vuotiaana Gibbs teki kahdesta kirjasta sopimuksen HarperCollins-kustantamon kanssa ja kirjan oikeudet on jo myyty moneen maahan. Jatko-osa on jo tekeillä.”

    Reply
    1. Taika Post author

      Ahhhahahahahaaa. 😀 Tämä on kyllä aika, tuota, monitahoinen. Tykkään ensimmäisestä lauseesta, se nosti hymyn huulille.

      Reply
  4. Calendula

    “Kuolematon rakkaustarina on tullut lihaksi ja vereksi.”

    O_o
    Saatan nauraa tälle ääneen vielä illallakin hampaita pestessä.

    Reply
  5. raitasukka

    Monesti olen törmännyt siihen, että juonta kerrotaan liian pitkälle, ja sitten saa lukea kirjaa melkein loppuun asti ennen kuin takakannen ilmoittama “huippukohta” tulee. Siinä menee helposti yli puolet kirjasta vain odottaessa että koska se toiminta alkaa. Tähän olen törmännyt esim. ekoissa Donna Leonin dekkareissa, joita vasta aloin lukea.

    Reply
    1. Taika Post author

      Mulla on puolestaan perustavanlaatuinen ongelma dystopioiden, etenkin ekologisten, takakansien kanssa. Ne vaikuttavat niin tuhottoman tiedostavilta ja saarnaavilta, vaikka kirjat itsessään olisivat tosi hyviä.

      Reply
  6. hdcanis

    Omassa blogissa onkin ollut juttua Nathanael Westin Miss Lonelyheartsin uudesta pokkaripainoksesta, jonka takakansi lupaa hilpeyttä 20-luvun Amerikasta, kun todellisuudessa luvassa on aimo annos katkeraa sappea 30-luvulta…

    Aika ajoin tulee vastaan myös tapauksia joissa käy nopeasti ilmi että takakannen laatija on napannut muutaman buzzwordin kirjasta ja koonnut niiden perusteella ihan oman jutun. Ja siis myös käännöksissä ja uudelleenjulkaisuissa, joissa ei voi vedota edes kässärin muuttumiseen (esim. Pierre Bayardin Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut -kirjan takakannen kirjoittaja ei ilmeisesti ollut kirjaa lukenut…)

    Reply
    1. Taika Post author

      #lolapua. Multa muuten aikanaan jäikin tuo Miss Lonelyhearts kesken. Yritin lukea sitä Fitzgeraldin vieroitusoireisiin, mutta eihän se toiminut ollenkaan. 😀

      Reply
  7. Tuija / Pikkurilli

    Erään Pirjo Hassisen romaanin takakannessa vihjailtiin, kuinka “valta voi kiihottaa vastakkaista sukupuolta”. Kirjaa lukiessani odotin koko ajan, että milloinhan ne tosi rankat sadomasokistiset kuviot oikein käynnistyvät. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Takakannessa paisuteltiin kirjan “tosi rankkoja” tapahtumia muutenkin. Meni taas lukukokemus pilalle. Kiitti tästä!

    Reply
    1. Taika Post author

      Lukevan ihmisen elämä on niin rankkaa välillä. 😀 Hassisen tyylihän on aika rankka, ehkäpä se sentään lohdutti?

      Reply
  8. Reta

    Eräs YA-kirja mainosti tarinaa, joka pyörii romanssin ympärillä. Lopulta kirjassa ei ollut romanssia ollenkaan, vaan keskityttiin ihan kiinnostavaan mytologiapainotteiseen juoneen. Takakansiteksti saattoi vetää puoleensa niitä, joita romanssi kiinnostaa, jättäen pettyneeksi, mutta karkoitta niitä, jotka eivät tykkää romantiiksta mutta voisivat olla todella kiinnostuneita itse juonesta.

    Reply
    1. Taika Post author

      Mutta YA, pakko olla romanssi! Ehkä se oli jossain rivien välissä väijymässä tilaisuuttaan?

      Reply
  9. Maukka

    Hauska kirjoitus ja kiintoisa selvitys! 😀

    Mua hikeennytti aikoinaan “Nyt nappaa!” -kirjan (Melissa Bank) kuvaus, joka oli huomattavasti latteampi ja yksipuolisempi kuin mitä kirja itse oli. Sadan vuoden yksinäisyys on muuten kirja, jonka otan tasaiseen tahtiin hyllystä divarissa ja milloin missäkin, mutta aina takakannesta uhoaa niin tolkuttoman seisahtanut tunnelma, etten jaksa ajatellakaan lukevani samaa huttua kolmisensataa sivua (tai paljonko niitä nyt sitten on – kannen perusteella kuitenkin joka tapauksessa liian monta).

    Reply
    1. Taika Post author

      Sadan vuoden yksinäisyyshän on niin runsas, että useimmat lukevat sitä varmuuden vuoksi sukupuun avulla. …No juu, nyt kun oikein hain tämän hyllystä, niin onhan tää takis aika… Tekstitiimi on listannut varmuuden vuoksi kaikenlaista, mutta punainen lanka ja etenkin maaginen realismi näyttävät puuttuvan täysin.

      Reply
  10. Luru / Lurun luvut

    Minä en useinkaan lue kirjoja heti kun olen ne hankkinut, vaan vasta vähän (tai paljon) myöhemmin, joten olen ottanut tavaksi välttää takakannen lukemista juuri ennen kuin alan lukea kirjaa. Yleensä siinä vaiheessa olen jo unohtanut, mitä olin aiemmin takakannesta lukenut, joten mahdolliset kummallisuudet eivät pääse pahasti haittaamaan lukukokemusta. :)

    Toinen ääripää yliselittäviin takakansiteksteihin verrattuna on kryptiset sitaattitakakannet, joita harrastavat esim. jotkut ranskalaiset kustantajat – takakannessa ei siis ole muuta kuin melko satunnaisesti valitun oloinen sitaatti jostain kohdasta kirjaa. Hyvällä tuurilla tekstinpätkistä voi joskus päätellä jotain kirjan tyylistä, mutta usein ei juuri mitään.

    Reply
    1. Taika Post author

      Hyvä taktiikka. Mä jos innostun kirjan nimestä tai kansikuvasta jo, niin jätän takakannen ja muut selitteet lukematta, varmuuden vuoksi. Jos on pakko valita, niin otan kyllä kryptisen mieluummin kuin lavertelevan. Esim. Kristina Carlsonin William N:n tarinassa on hyvä: sitaatti ja yhden lauseen selvitys, joka menee suurin piirtein, että tiedemies 1890-luvun Pariisissa.

      Reply
  11. Velma

    Mua ärsyttää ne takakannet jotka on tyyliä “Tämä on paras kirja ikinä! t. joku tunnettu kirjailija”, kun niistä ei ota selvää kirjan sisällöstä.

    Reply
    1. Taika Post author

      Voi kyllä! Olen lukijanurani aikana havainnut, että tosi monilla julkkiskirjailijoilla on todella, todella huono maku. Henkilökohtaisen mustan listani ykkösenä on Neil Gaiman, jonka suosittelemat kirjat ovat järjestään erittäin heikosti omaan mukiini meneviä.

      Reply
  12. KS

    “Takakansitekstit syntyvät harvoin kenenkään yksittäisen kirjailijan, kustannustoimittajan tai markkinointi- tai viestintähenkilön käsistä, vaan pikemminkin muotoutuvat monien versioiden kautta ennen painokoneen ahnaaseen kitaan joutumistaan.”

    Näin on isoissa kustantamoissa, ei keskisuurissa tai pienissä, joissa juurikin yksi henkilö luotsaa kirjan ideasta painokoneisiin. Isoissakin asia saattaa muuttua, kun väkeä on vähennetty, kenties.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *