#wanhakirja Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

Wanhan kirjan päivä logoKirjablogeissa arvostetaan aina kirjoja, ja tänään arvostetaan erityisesti vanhoja kirjoja. Jotkut kirjat eivät vain ansaitse unohtua. Vaikka niillä ei olisikaan mitään tekemistä uskontojen, filosofioiden tai edes kirjallisuuden kaanonin kanssa. Tai niitä ei enää saisi kirjakaupasta. Omalla “tätä kirjaa en ikinä unohda” -listallani on enemmän kirjoja kuin voin välittömästi palauttaa mieleen.

Joitain kirjoja tulee luettua vuosittain uudelleen, joitain harvemmin. Esimerkiksi Diana Wynne Jonesin nykyklassikoksi viimeistään Miyazakin elokuvan myötä Tapaukseksi nousseen Liikkuvan linnan olen lukenut viimeksi… no, ennen elokuvan julkaisua joka tapauksessa.

Kirja ei ole erityisesti muuttunut noista ajoista. Se on hyvä.

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna (WSOY 2006)

Minäkään en ehkä ole erityisemmin muuttunut noista ajoista. Tai ainakaan niiltä osin, jotka nauttivat laadukkaasta fantasiasta, satujen uudelleenkirjoituksista, kevyestä feministisestä otteesta, kirjallisuusalluusioista, kick-ass -sankarittarista ja erittäin kohtuukokoisesta linnasta, josta aukeaa ovi milloin mihinkin.

Millä kaikilla tavoilla Liikkuva linna on hyvä kirja? O let me count the ways.

  1. Genre. Satufantasiaa ja rinnakkaistodellisuutta yhtä aikaa.
  2. Rakenne. Se lainaa peruskuvionsa tyypillisestä prinsessasadusta, mutta ei kuitenkaan ole lainkaan prinsessasatumainen. Vaikka onkin.
  3. Henkilögalleria, joka lainaa stereotyyppinsä myös prinsessasaduista, mutta vääntää niistä jotain, mikä on yhtäaikaisesti inhimillisempää, nykyaikaisempaa ja siten mielenkiintoisempaa.
  4. Vekottimet. Fantasiamaailma, jossa on kaikenlaisia vinkeitä vekottimia.
  5. Juonirönsystö on tässä romaanissa yksioikoinen, mutta monipuolisesti kiemurteleva.
  6. Selittäminen. Loistaa poissaolollaan!
  7. Kieli. Vaivatonta!
  8. Jipot. Karsittu minimiin, ja sellaisiin joista pidän eli kirjallisuusalluusioihin.
  9. Sanoma. Uppoaa kaikenikäisiin, mutta on erityisen tarpeellinen oletetulle, LaNu-lukija(tar)kunnalle.

Yksittäinen kirja voisi olla erittäin ok myös erittäin monilla muilla eri tavoilla. Epäilemättä monet ovat. Kokemusperäisesti voin vakuuttaa, että todellakin ovat. Mutta Liikkuva linna on näitä herkullisia kirjallisia teoksia, joissa on kaikki tarinankerronnallisesti olennainen oikealla paikallaan, eikä juuri mitään liikaa, väärää tai liian vähän. #wanhakirja rokkaa.

***

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna
suom. Ville Viitanen engl. alkup. Howl's Moving Castle
WSOY 2006
323 s.

 

5 thoughts on “#wanhakirja Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

  1. Annami

    Diana Wynne Jonesia tuli kyllä luettua omana fantasian ahmimiskautena, mutta tätä en syystä tai toisesta ole lukenut. (Ai joo, huomasinkin, että suomennosvuosi voi selittää paljon, tuolloin olin jo dekkareiden ja kauhun ahmimiskaudessani.) Tykkäsin kuitenkin kirjailijalta lukemistani teoksista. Elokuvan olen nähnyt ja kirjakin kiinnostaisi. Nyt jälleen hieman enemmän, kun muistutit, että tämäkin pitäisi lukea.

    Reply
    1. Taika Post author

      Mulla on käynyt jotenkin toisinpäin, olen nämä Liikkuvat ja leijuvat linnat ahminut, mutta muu kirjailijan tuotanto on jäänyt häpeällisesti lukemati. Merlinsalaliitto odottaa kyllä hyllyssä, löysin sen kirjaston kierrätyshyllystä muutama viikko sitten.

      Reply
  2. Kirsi Hietanen

    Minä taas en ole tajunnutkaan, että tämän voi lukea suomennettuna kirjana! Kiitos vinkistä!

    Reply
  3. Hanna

    Hei
    Onko kellään tietoa mistä tuon kirja saisi omaksi? Pikusisko on etsinyt sitä joka paikasta ja niin olen minäkin,mutta mistään sitä en löydä…Tämä on hänen ainut rippilahja toive..

    Reply
    1. Taika Post author

      Voi apua. Mahtaa olla tosi, tosi vaikeaa. Mäkin löysin omani ihan onnenkaupalla kirjaston kierrätyshyllystä.Yksittäisiin antikoihin soittelemalla saattaisi ehkä löytyä.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *