Kirjahaastattelu: Varistyttö

Erik Axl Sund

Varistyttö on vihan lapsi

Jerker Erikssonilla (s. 1974) ja Håkan Axlander Sundqvistilla (s. 1965) on pitkä yhteinen historia: he lopettelevat sujuvasti toistensa lauseita, asuvat samassa naapurustossa ja tapaavat päivittäin. Varistyttö syntyi yhtä aikaa koetusta elämänkriisistä, paljon tavanomaista kolmenkympin kriisiä syvemmästä masennuskaudesta. Håkanin omasta menneisyydestä ja lähipiiristä paljastui asioita, jotka nostattivat lähes kontrolloimatonta vihaa ja Jerker koki samaan aikaan suuria muutoksia henkilökohtaisessa elämässään.

– Aloimme kirjoittamaan kirjaa eräänlaisena terapiana, istuimme kuppilassa tuopin äärellä ja avauduimme demoneistamme. Yhtäkkiä myös lehdissä ja muun lähipiirin jutuissa alkoi esiintyä samanlaisia juttuja – tai ehkä niihin vain kiinnitti enemmän huomiota. Nykyisyyden ja menneisyyden juttujen kietoutuminen toisiinsa alkoi kiinnostaa enemmän ja enemmän. Sitten jostain tuli idea, että kirjoitetaan kirja, kirjoitetaan dekkari. Jerker antoi nimen Varistytölle. Kirjoitimme ideoita ylös lautasliinoille.

Kirjailijoiden itseterapoinnin suuntaamisessa kirjalliseen muotoon oli myös onnea matkassa. Tuttavapiirin avulla löytyi niin lastenpsykologi kuin lapsiin kohdistuviin rikoksiin erikoistunut poliisi, joita haastattelemalla kirjailijat pääsivät teemojensa aiheisiin syvemmälle kuin pelkästään tietokirjoja ja artikkeleita lukemalla.

Tässä kirjassa ei ole mitään lagomia

Kun Varistyttö lähetettiin kustantajalle, koossa oli kuudensadan (600) sivun rönsyilevä romaani.

– Kun kirjoitimme kirjaa, meillä ei ollut aavistustakaan, saisimmeko sitä ikinä julkaistua, saati sitten lukijoita. Kustantaja totesi, että 600 sivun dekkaria ei lue kukaan. Ohjeeksi saimme, että pilkkokaa se trilogiaksi ja yksinkertaistakaa rönsyjä, keskittykää olennaiseen. Yritimme pitää sanoman kasassa, tuoda lukijan silmien eteen sen Ruotsin, joka on todellisuutta kiiltokuvapinnan alla.

Koko teos on noussut ahdistuksesta ja pettymyksestä, joka kohdistuu mielikuvien ja toden väliseen ristiriitaan.

– Lagom (riittävän hyvä, kohtalainen) on termi, joka yhdistetään ruotsalaiseen elämäntapaan ja -asenteeseen: että ei tarvitse olla helvetin hienoa, ihan hyvä riittää varsin mainiosti. Todellisuudessa monet eivät pääse edes siihen. Koska mielikuva carllarssonmaisesta idyllistä elää niin vahvana, varjopuolet laitetaan pois silmistä ja pois mielestä. Tämä ei ole kaunis kirja, eikä sen ole tarkoituskaan olla. Meidän mielestämme murhasta ei kuitenkaan pitäisi pystyä nauttimaan teekupposen ja Madeleine-leivosten äärellä.

Lagomia edustaa tässä teoksessa erityisesti toinen päähenkilöistä, poliisi Jeanette, jolle annetaan jonkin verran, muttei riittävästi, resursseja paperittomien poikien murhien tutkimiseen. Jeanette edustaa kirjailijoiden mukaan melko suoraviivaista ja perinteistä etsivähahmoa erittäin monimutkaisen sarjamurhaajan rinnalla.

– Koimme, että teokseen ei yksinkertaisesti mahdu kahta monimutkaista, monitasoista hahmoa. Toki Jeanetten tilanne monimutkaistuu juonten avulla trilogian seuraavissa osissa. Luemme itse jonkin verran ruotsalaisia dekkareita ja olemme niistä omaksuneet käsityksemme siitä, millainen olisi hyvä dekkari.

Valheet olohuoneen seinällä

Kirjan kansikuvaa varten pastissoitu, Varistytön keskeisessä kohtauksessa esiintyvä Carl Larssonin maalaus pienten tyttöjen huoneesta on riippunut sekä Jerkerin että Håkanin lapsuudenkodin olohuoneessa. Kuva on kirjailijoille tärkeä, sillä siihen kiteytyy paitsi tämän teoksen keskeinen juonellinen jännite, myös sen sanoma.

– Vaikka muut ruotsalaiset dekkaristit ovat rikkoneet kliseistä ruotsikuvaa omilla teoksillaan, halusimme käsitellä lasten hyväksikäyttöteemaa monilla tavoilla. Larssonin kuva on monissa ruotsalaisissa kodeissa rikkumaton symboli idyllille. Jota ei ole. Toki nykyään näistä asioista puhutaan enemmän ja niistä voi lukea lehdistä päivittäin, mutta romaani koskettaa ihmisiä eri tavalla.

Syyllinen!

Kirjailijat kertovat saaneensa paljon kirjeitä erityisesti naislukijoilta, joissa nämä kertovat oman elämänsä kipupisteistä.

– On surullista lukea näitä kirjeitä ja nähdä kaikki se kipu. Onkin ollut vaikeaa kirjoittaa seuraavaa kirjaa. Ensimmäistä kirjaa kirjoittaessamme emme ajatelleet lukijoita lainkaan, mutta nyt tiedämme, että meillä on lukijoita ja tunnemme vastuuta.

– Koko Varistyttö -trilogia kertoo syyllisyydentunnosta. Kaikki tuntevat syyllisyyttä jostain, pitää olla psykopaatti, jottei tuntisi syyllisyyttä jostain. Usein uhrit tuntevat syyllisyyttä rikoksista, joita on tehty heitä kohtaan, vaikka varsinainen syyllinen löytyy muualta. Ihmismieli on monimutkainen asia, jonka tarkastelu on mielenkiintoista.

Tanskalainen kirjailija Michael Katz Krefeld kertoi Liken järjestämässä dekkari-illassa, että jotain pahuutta ei vain voi ymmärtää ja että joskus hän ei ymmärrä omia rikollisiaan. Erik Axl Sundin lähtökohta on erilainen.

– Meillä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut tätä ongelmaa. Se, ettei jotain ymmärrä, ei ole niin mielenkiintoista kuin se, että toisen teot ymmärtäessään ymmärtää jotain itsestään ja myös ihmisistä yleensä. Teot voi tuomita, vaikka ymmärtää mistä ne kumpuavat.

Erik Axl Sund saapuu tämänhetkisten tietojen mukaan Helsingin kirjamessuille. Siihen mennessä trilogian kaikki osat ovat saatavillla myös suomeksi.

***

Arvioni Varistytöstä löytyy täältä. Muita blogiarvioita löytyy esim. Kirsin kirjanurkasta, Kulttuuri kukoistaa -kulttuuriblogista, Järjellä ja tunteella -blogista, Kirjavalaasta, ja Tuijata. Kulttuuriblogista.

4 thoughts on “Kirjahaastattelu: Varistyttö

  1. Elegia

    Olipas mielenkiintoinen haastis! Kiehtovaa lukea hieman kirjan synnystäkin ja sen taustoista. Itse koukutuin Varistyttöön kovasti ja innolla jo odottelen seuraavaa osaa. Onneksi ei tarvitse kovin kauan odotella.

    Reply
  2. Kaisu-Maria

    Kiitos hienosta haastattelusta, kirjailijat kehuivat sinua hyväksi haastattelijaksi joka ei pelännyt kysyä/haastaa heitä.

    Ja seuraava kirja ilmestyy kesäkuun ensimmäisellä viikolla.

    /Kaisu-Maria, Otava

    Reply
    1. Taika Post author

      Vaude! Kiitos, Kaisu-Maria! Kyllä siinä oli vähän tekemistä, ettei antanut kirjailijoiden charmin puraista liian syvältä :-D.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *