Sari Luhtanen & Miikko Oikkonen: Nymfit

Sari Luhtanen & Miikko Oikkonen: Nymfit

Sari Luhtanen & Miikko Oikkonen: Nymfit (Gummerus 2013)

Nymfit on paranormaalin romantiikan kotimainen viihdetuote, joka hyökkää  nuorten aikuisten segmenttiin sekä audiovisuaalisella että tekstuaalisella rintamalla. Kirjallinen rintama tarjoaa positiivisiakin yllätyksiä: idea nymfeistä ja satyyreista on tuore, tv-sarjamainen kerronta toimii toimintakohtauksissa. Kaiken kaikkiaan teoksessa kuitenkin hukataan antiikin Kreikasta napatun idean potentiaali tavanomaiseksi sukupuolirooliasetelmaksi, jota maustavat yliluonnolliset ilmiöt ja kliseiset kliseet. 

Sitten Didi tunsi kuun kajon ja raotti hieman silmiään. Hän näki ikkunasta, miten kalpea pallo lipui esiin pilvien takaa ja loi kuulasta valoa huoneeseen. Valo kutsui häntä, ja hän nousi täristen ylös. Hän veti kylpytakin naulasta ja kietoi sen päälleen tiukasti, mutta hänestä tuntui, ettei hänellä voisi enää koskaan olla lämmin. Hän astui hitaasti huoneeseensa ja tuijotti kuuta kuin se olisi voinut antaa jonkin neuvon. Sitä ei kuulunut. (s. 18)

Didi on ihan tavallinen 17-vuotias suomalainen lukiolainen. Kesken ekan kerran käy kuitenkin ilmi, ettei olekaan, sillä pienen kuoleman sijaan poikaystävä kuolee ihan oikeasti. Didillä ei kuitenkaan ole paljonkaan aikaa järkyttyä tapahtumasta, sillä hän joutuu toisiinsa linkittyneiden myyttisten olentojen kansainvälisten salaliittojen riepottelemaksi. Onko Didi tosiaan uudestisyntynyt legenda? Ja jos on, onko hänellä jotain sanottavaa omasta kohtalostaan?

Nymfit -teoksen yliluonnolliset olennot ovat antiikin Kreikan tarustosta vesitettyjä inhimillisiä olentoja, joilla on erikoiskykyjä ja luonnollisesti myös tavanomaista elämää haittaavia ominaisuuksia. Kykyjen ja haittojen ristipaineissa eläminen tulee yllätyksenä Didille, joka herää nymfiyteensä yllättäen ja pyytämättä. Lähestulkoon kaikista tyttökirjoista tuttu kasvukertomus on kiteytetty tässä teoksessa annipolvamaiseen tyyliin muotoiltuun päähenkilöön.

Henkilökohtaisesti harmittelen, että tässä teoksessa on tyydytty paranormaalin romanssin lajityypillisten piirteiden toisintamiseen ja hukattu hyvä mahdollisuus kuvata inhimilliselle vieraan ja vierauden kokemusta. Toisaalta myöskään teoslajin (romanssi) kaikkia piirteitä ei ole hyödynnetty. Erotiikan kirjoittaminen on tunnetusti vaikeaa, ja Nymfeissä legendaarisiin nymfeihin ja satyyreihin liittyvä eroottisuus on arkipäiväistetty tirkistelyiksi ja panoiksi. Taantumuksellisinta on, että teoksen naiset näyttävät olevan seksuaalisuutensa suhteen täysin hormoniensa ja mieshahmojen armoilla, vaikka pyrkimystä vapauteen on ollut jo huomattavan pitkään.

Nymfien juoni kulkee jouhevasti, mikäli lukija ei ota huomioon loogisia aukkoja, loogisia lapsuksia, paikallisen yliopisto- tai poliisitoiminnan kuvauksen alkeellisia virheitä tai muita klaffivirheitä. Joko tv-sarjapohjasta tai mahdollisesti kahdesta kirjailijasta johtuen myös kirjan tyyli heittelee, vaikka aiemmin lukemani perusteella ainakin Sari Luhtanen osaa itsenäisestikin.

   – Minä olen huonoa seuraa. Aiheutan ongelmia kaikille, Didi sanoi jättäen kertomatta, että oli suorastaan tappavan huonoa seuraa. (s. 157)

Kaiken kaikkiaan teos jää lerpattamaan siihen ikävään kohtaan hyvän ja campin välissä, jossa hengaavat myös muut lukijakuntansa aliarvioivat heikot viihdetuotteet. Sarjan seuraava osio tulisi joko vetää kunnolla kalkkunaksi tai kustannustoimittaa hyvälaatuiseksi nuorten aikuisten romaaniksi.

***

Sari Luhtanen & Miikko Oikkonen: Nymfit (Montpellierin legenda #1)
Kansi: ?
Gummerus 2013
381 s.

 

8 thoughts on “Sari Luhtanen & Miikko Oikkonen: Nymfit

  1. Villasukka kirjahyllyssä

    Tv-sarjan aloitus jätti vähän laimean jälkimaun, varsinkin kun henkilöiden puheesta ei oikein saanut selvää ilman, että volyymit kääntäisi kaakkoon (hieman huono idea lapsiperheessä lasten nukkumaanmenoajan jälkeen). Aion silti jatkaa sarjan parissa (menee tallennukselle). En tiedä olisiko sarja kirjoina parempi, mutta en ainakaan vielä taida ottaa selvää.

    Reply
    1. Taika Post author

      En voi hyvällä omallatunnolla patistaa pitämään erityistä kiirettä, mutta toisaalta, makuja on monia…

      Reply
  2. Linnea

    Minä olen katsonut sarjan ensimmäisen jakson ja tämä kirja on lainassa. Eka jakso ei täysin vakuuttanut, tai ei oikeastaan juurikaan, mutta uteliaisuus voittanee ja luen varmaan kirjan jossain vaiheessa. Harmi, jos on menty metsään koska idea vaikutti kyllä hyvältä.

    Reply
  3. Minna Vuo-Cho

    Istuin sohvalle katsomaan tv:stä – ekan mainoskatkon kohdalla mietin, että vähän väsyttäisi – toisen mainoskatkon kohdalla pistin telkkarin kiinni ja lopetin tallennuksen. Ei siis oikein iskenyt ainakaan minuun… tosin arvasin tuon jo etukäteenkin. Piti vaan katsoa, millainen ihme on saatu Suomesta myytyä oikein kansainväliseen levitykseen.

    Reply
    1. Taika Post author

      Se olisi voinut olla hyvä. Mä lähdin lukemaan ihan sillä olettamalla, että kirja olisi hyvä.

      Reply
  4. Reta

    Olen katsonut sarjaa nyt kaikki näkyneet kolme jaksoa. Onhan siinä aukkona, mutta ihan kivana maanantai-illan viihteenä se menee. Kokemukseni suomalaisista sarjoista on se, että niillä ei ole budjettia ja ne on todella tylsästi kuvattu, mutta ainakin Nymfeissä on ollut jonkin verran käytössä rahaa ja kuvaus on ollut ihan kiinnostavaa.

    Olen kyllä saanut sarjasta sellaisen kuvan, että nymfeillä ei ole itsellä oikein mitään seksuaalista viettiä, vaan heidän pitää kaataa joka täysi kuu hormonihöyryistä sekaisin oleva mies. 😀 Ehkä asiaa selitetään kirjassa vähän enemmän, tai en vain ole katsonut sarjaa tarpeeksi pitkälle.

    En kuitenkaan ehkä kirjaa aio lukea. Näytteiden perusteella se on kirjoitettu tylsästi.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kirjasta tulee kyllä hieman, mutta ei täysin erilainen kuva. Itse asiassa, jos kirjan tarjoamaa kuvaa nymfien seksuaalisuudesta yrittää analysoida loogisiin osatekijöihinsä, joutuu vaikeuksiin alta minuutissa. 😀

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *