Kirjaläppää: Kirja, joka myy?

Nythän on niin, että useimmat ihmiset ostavat vuodessa noin yhden kirjan – ja sekin menee lahjaksi. Jos se ei ole papalle hankittu isänpäivä-Päätalo tai mummille hankittu joulu-Hirvisaari, se on täysin ennustamaton mielenhäiriö, joka napattiin matkaan, kun ei muutakaan päivänsankarille keksitty. Siiis mikä tahansa dekkari, chikkeri tai lastenkirja, joka sattui siinä paikallisen esittelypöydällä notkumaan ja vaikutti paitsi tarkoitukseen sopivalta, myös luotettavalta valinnalta, koska kansi oli tuttu jostain. Mikäli kirjan ostoon tässä vaiheessa pystyy vielä vaikuttamaan kirjaan itseensä liittyvillä tekijöillä, ovat ne seuraavat.

Kirjanostamisen Kultakutri-teoria

Kirja ei saa olla liian ohut.
Liian ohut kirja ei ostajan mielestä anna vastinetta rahalle.

Kirja ei saa olla liian paksu.
Liian paksu kirja ei anna lukijalle kuin kasan syyllisyyttä siitä, ettei sitä kuitenkaan ehdi koskaan lukea.

Kannet eivät saa olla liian pliisut.
Liian valjut kannet eivät houkuta tarttumaan kirjaan.

Kannet eivät saa olla liian värikkäät.
Liian värikkäät kannet eivät sovi kirjahyllyyn.

Takakansiteksti ei saa olla liian kryptinen.
Käsittämätön takakansiteksti ei kosketa lukijaa.

Takakansiteksti ei saa olla liian selittävä.
Jos kansi kertoo kaiken, ei kirjaa tarvitse enää lukea.

Liepeessä ei saa olla kirjailijan koko elämäkertaa.
Fiktiohan se lukijaa kiinnostaa.

Liepeestä ei saa puuttua kirjailijan elämäkertatietoja.
Onhan se kuitenkin kiva jotain tietää tekijän ja teoksen taustoista.

Fontti ei saa olla liian pieni.
Liian pienellä kirjoitettua ei jaksa tihrustaa edes selailun verran.

Fontti ei saa olla liian suuri.
Liian suuri fontti kertoo asian vähyydestä suhteessa käytettyyn sivumäärään.

Paperi ei saa olla liian ohutta.
Kirja osoittautuu tarpeettoman vaikealukuiseksi, jos teksti kuultaa läpi.

Paperi ei saa olla liian karkeaa.
Kirja on ruma ja vaikealukuinen, jos paperi ei solju helposti.

Näin!

Vaikeuskertoimena toimii niin kutsuttu ostajakohtainen makukysymys, jonka mukaan jokainen on oman kirjallisen elämänsä Kultakutri ja määrittelee itse, mikä on juuri sopiva.

10 thoughts on “Kirjaläppää: Kirja, joka myy?

  1. Ilona

    Juuri näin se menee! Sitten viimeistään kirjakaupan ulko-ovien ulkopuolella alkaa kaduttamaan: onko tämä sittenkään oikea? Ei se varmasti tykkää tästä… Tai jos ostaa kirjan itselle: kirjahyllyhän notkuu jo entuudestaan hyviä kirjoja… Mihin minä tämän laitan?

    Reply
    1. Taika Post author

      Nimenomaan. Onneksi ne uudet häviävät suht huomaamattomasti kokoelman joukkoon, jotta mies ei aavista mitään. 😀 Ja ainahan voi suorittaa katumusta kirjastossa – sieltä kun tuo kirjoja kotiin, se on kuin laittaisi rahaa sakkomaksuihin jo uloskantaessa.

      Reply
  2. Satu

    Voi! Jos tuo luku pitää paikkansa, kolmihenkinen perheeni ostaa vuosittain ainakin parinkymmenen perheen kirjat… Meidän takiamme moni jää siis kokonaan ilman. Pitäisi varmaan vähentää 😉

    Reply
    1. Taika Post author

      Nämä on näitä ikuisuuskysymyksiä. Toisaalta pitäisi vähentää, mutta sitten toisaalta taas maailma on täynnä adoptoitavia kirjoja, joita kukaan ei rakasta. Että mikä nyt on kohtuullista… 😀

      Reply
  3. Jorge

    Suomalaiset ovat lukukansaa sanotaan. (Onhan se totta, jos verrataan vaikkapa amerikkalaisiin, johonkin maahan missä suuri osa porukasta on lukutaidottomia tai vaikkapa kivikauden asukkaisiin. Tosin jos etsitään vertailukohta jostain lähempää, kuten, öh, tuota, vaikkapa Suomen naapurimaista, niin sen lukukansatittelin kanssa on vähän niin ja näin, sillä, lännestä aloittaen, ruotsalaiset, norjalaiset ja venäläiset lukevat enemmän. Ruotsalaiset, perkele, vieläpä keskustelevat lukemistaan kirjoista, ja ihan julkisesti! Julkisesti? Peräti julkisuudessa, piti kirjoittamani. Myyviä kirjoja olisikin helpompaa tehdä, jos suomalaiset ostaisivat kirjat itselleen, luettaviksi ja enemmän kuin yhden vuodessa.)

    Reply
    1. Taika Post author

      Joo, en voi kans ymmärtää tällaista kirjoista keskustelemista. Ensin brassaillaan, että on ollut taas aikaa lukea muutakin kuin maitopurkin kylki ja sitten vielä lärpätetään joutavia päälle. Eikö niillä ole siellä päivänpolttavia uutisia? Töitä tehtäväksi? Käveleekö niiden astiat omin jaloin pesukoneeseen? Lukukansailun sijaan suomalaiset ovat kaikesta evidenssistä päätellen intoutuneet ryhtymään julkkiksiksi sillä helpoimmalla tavalla – alkamalla kirjailijoiksi.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *