Janet Evanovich: Ensin rahat

Janet Evanovich: Ensin rahat (Bon 2014)

Janet Evanovich: Ensin rahat (Bon 2014)

Aloitin dekkariviikon Janet Evanovichin Ensin rahat –dekkarichikkerillä, jossa rahaton kolmikymppinen friidu ryhtyy palkkionmetsästäjäksi. Asetelma on herkullinen, vähän niin kuin Nti Marple, mutta ikää miinus 40 vuotta ja aikaa plus 40. Päähenkilö on ottanut runsaasti vaikutteita muista chick lit -sankarittarista, mutta keskeinen rakastettavuustekijä on tällä kertaa raha-asioiden täydellinen mokaaminen, ja tästä johtuva uuden ammatin opettelu. Evanovich kuljettaa tarinaa vauhdikkaasti ja hauskasti, mikä johtaa satunnaisiin sortumiin detaljipuolella. Tämä Stephanie Plum -sarjan ensimmäisen osan raivostuttava ominaisuus on onneksi korjautunut jo sarjan seuraavaan osaan mennessä (tarkistin).

Olin ilmoittautunut kaikkiin mahdollisiin työvoimatoimistoihin Suur-Trentonin alueella ja luin hartaasti joka ikisen työpaikkailmoituksen. En ollut erityisen nirso, vedin rajan puhelinmyynnin ja kennelin hoitamisen kohdalle, mutta tulevaisuuteni ei näyttänyt kovin ruusuiselta. Olin aloittelijatasolle liian hyvin koulutettu ja esimieheksi liian kokematon.
(s. 19)

Stephanie Plum on New Jerseyn satunnaisessa pikkukaupungissa asustava, juuri työttömäksi jäänyt rahaton sinkku. Äiti ratkaisisi rahahuolet tyrkkäämällä tyttärensä naimisiin ihan kenen kanssa tahansa, mikäli vain saisi ahdingosta tietää. Jotain on tehtävä, ennen kuin katastrofin laajuus paljastuu. Ratkaisuksi löytyy vahingossa ja luonnollisesti serkun kautta palkkionmetsästäjäkeikka. Jonka kohteena on entinen hoito. Kivaa ja helppoa! Aika pian kuitenkin paljastuu, että kohteen äidin luona vierailu jakkupuvussa ja helmikorvakoruissa ei ehkä kuitenkaan ole se oikea lähestymistapa…

Ensin rahat äityy välillä oikeinkin hauskaksi, välillä mukavasti jännäksi, sillä kutkuttavasta asetelmasta on aineksia moneen. Romantiikassa edetään säästöliekillä, mikä sekin on virkistävää vaihtelua – ja epäilemättä petaa sarjan seuraavia osia. Kirjan ikä alkaa näkyä teknisten asioiden, lähinnä puhelinten, kuvauksessa. Toisaalta aihe ja lähestymiskulma ovat edelleen tuoreita.

Kimmotusta aiheuttaa se, että kirjaan on turmeltu kirjailijan toimesta täysin tyhjänpäiväinen klaffivirhe ja kääntäjän toimesta paikallisten peruselintarvikkeiden nimiä. Olen ehkä nyt turhankin detaljiorientoitunut, mutta jos sivulla 20 käydään yksityiskohtaisesti läpi päähenkilön jääkaapin sisältö aamupala-aikaan (lähinnä hometta), jotta päästään näyttämään, miten epätoivoisesti asiat ovat, niin ei toki sieltä jääkaapista tule seuraavana aamuna löytyä kokispulloa sivulla 51. Kääntäjä puolestaan on kääntänyt Fig Newtonit* viikunatäytteisiksi pikkuleiviksi (s.51), Wonderbread-paahtoleivän* Wonder-leiväksi (s.71), ja skimmed milkin* kuorituksi maidoksi (s.125). Viikunatäytteiset pikkuleivät vielä menettelevät, mutta kuorittu maito rasvattoman sijaan? Historiallisissa romaaneissa oikein hyvä, dystopiassa tapauksesta riippuen, ei nyky-chick litissä.

Raivostuttavista detaljiongelmista huolimatta Ensin rahat on vähintään keskitasoista keskikevyttä action-chick littiä, joka ottaa päähenkilöityneen aiheensa avulla kantaa myös nuorten naisten asemaan työ- ja perhe-elämässä. Emme elä sitä elämää, joka meille koulussa luvattiin. Miten nykytilanteeseen sopeudutaan?

***

* Alkuperäiset ovat oletuksia, tehty heikon käännöksen perusteella. Voin olla arvioissani väärässäkin.

Janet Evanovich: Ensin rahat
Suom. Hanna Tarkka engl. alkup. One for the Money
Kansi: ?
WSOY 2008 (Bon 2014)
294 s.

 

14 thoughts on “Janet Evanovich: Ensin rahat

  1. Linnea

    Ah, ystävämme tuotenimikkeet. Niiden kääntäminen on varmaan aivan kamalaa kun ei oikein tiedä miten lähtisi ja tekstiin yhtäkkiä pärähtävä Fig Newton voi näyttää vähän hassulta. Tai sitten ongelma on vain se, että Suomessa ei ole viikunatäytteisiä pikkuleipiä (ovatko ne hyviä?).

    Kuvittelen jatkuvasti, että olen lukenu Evanovichiä mutta luulen, että oletus ei pidä paikkaansa. Voisi kyllä kokeilla jossain vaiheessa!

    Reply
    1. Taika Post author

      Ne ovat hyviä! Semmoisia viikunatäytteisiä Hanna-tädin kakkuja. Evanovich vaikuttaa näiden perusteella sellaiselta, jota voisin lukea lisääkin, vaikkei ehkä enää kolmatta tähän syssyyn.

      Reply
  2. hdcanis

    Luin joskus kokeeksi tätä kirjaa vähän matkaa (tai saattoi olla sarjan joku toinenkin osa) ja jätin kesken, amerikkalainen oumaigaad-kirjallisuus ei ole minun juttuni vaikka telkkarissa sitä voikin katsoa…

    Reply
    1. Taika Post author

      Mä olen ratkaissut tämän ongelman niin, että meillä ei ole televisiota. 😀 Tässä on myös hieman sellaista am. viihdekirjallisuudelle tyypillistä ongelmaa, eli heikko alku.

      Reply
      1. Taika Post author

        Kivaa oli erityisesti, että naispäähenkilöllä oli aika maanläheinen ja kohtuuitsenäinen ote itse itsensä pelastamiseen pahasta paikasta. Nämä käännösongelmat kyllä ihmetyttävät. -90-luvulla moiset olisivat vielä menneet (vaikka kyllä silloinkin napsui esim. Jumalat juhlivat öisin -käännöksen Onnellinen ateria ja Hyperionin toinen luutnantti), mutta nykyään voi googlailla ja google translatorkin saa rasvattoman maidon oikein.

  3. Kirsi Hietanen

    Uskomattominta tässä sopassa on, että sarjan kaksi osaa on suomennettu kahdesti. One for the money ilmestyi suomeksi Tammen kustantamana ja Kristiina Drewsin suomentamana nimellä Vainko rahasta, Stephanie? vuonna 1995 ja kakkososa vuonna 1996 nimellä Ei millään pahalla, Stephanie. Siihen tyrehtyi Tammen kiinnostus, mutta WSOY päätti 2000-luvun lopulla ottaa sarjan julkaistavakseen ja käännätti alkuosatkin uudelleen, nyt suomentajana toimi Hanna Tarkka. Olen lukenut alkupäästä tätä sarjaa (vahingossa kahteen kertaan 😀 ), mutta en jaksanut sitä söheltämistä sen pidemmälle.

    Reply
    1. Taika Post author

      Vaude, en tiennytkään. Mä just jossain blogissa muuten retostelin, että sä olet mun oman dekkaritietämykseni litmustesti: sulta tulee hyvät kommentit aina!

      Reply
  4. Ulla

    Janet Evanovich on minulle tuntematon suuruus. Keräsin kirjapakettia Huudosta, ja myyjällä oli näitä pinossa. Siis ensikohtaaminen. Olen sivuuttanut tämän totaalisesti. En kuitenkaan tarttunut, kun napsin Keltaisen kirjaston kirjoja. Pitäisi ehkä lukaista joku. Olen kesäisin dekkarien lukija..

    Reply
    1. Taika Post author

      Tämä on mun mielestä ihan kokeilun arvoinen, kyllä. Voihan sen sitten jättää kesken, jos ei nappaa.

      Reply
  5. Villasukka kirjahyllyssä

    Nyt iski pienimuotoinen innostus palata Stephanie Plumin kelkkaan! Olen tästä sarjasta joskus muinoin lukenut osan-pari, mutta sitten ne jäivät. Voisi olla oikein sopivaa kesälukemista :)

    Nuo tuotteiden suomennokset ovat joskus huvittavia, mutta samalla myös ärsyttäviä. En oikein lämpene myöskään esim. nimien suomentamiselle, jota joissain kirjoissa näkee.

    Reply
    1. Taika Post author

      Nimien suomentamiset on mun mielestä tapauskohtaisesti ok tai jopa hyviä. Siis esim. historiallisten hallitsijoiden nimet aina tai lasten- ja nuortenkirjoissa hahmojen ja paikannimet. Jossain määrin hämmentävää on, kun viime aikoina on alettu jättämään suomentamatta kirjojen nimiä. Suomenkielisen chikkerin hyllyssäni istuva “Bridget Jones: Mad about the Boy” näyttää aina hypänneen ihan väärään jengiin.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *