Kirjaläppää: Miksi pitää olla kirjahylly?

Kouvolan Sanomat uutisoi edellispäivänä, että kirjahyllyt ovat sisustuksessa niin passé ettei niihin rupea kukaan Teuvo Lomanin tai jonkun haastatellun kaverikaan. Artikkeli toki liittyy tämän kolumnin aiheeseen vain kiertokautta, sillä tämä kolumni käsittelee erään FB-toverini hyvää kysymystä: mikä siinä kirjaihmisiä niin suututtaa, että Teuvo Loman sanoo sen niinkuin se on, isot kirjahyllyt eivät (juuri nyt) ole valtavirran sisustusmuotia?

© Lightgrapher @deviantartYleisesti ottaen, ei kirjahyllyjen väheksyminen oikeastaan suututa. Mutta surettaa. Koska kirjat nyt ovat parasta parhautta ikinä.

Itse rakastan kirjoja ihan esineinä. Meillä ei ole kristalleja, valokuvia, kynttilöitä. sisustustauluja, sisustusesineitä tai mitä ne nyt on. Meillä on kirjoja. Hyllymetreittäin, kasatolkulla. Se on ihanaa. Kuka tahansa varmaankin haluaa kotiinsa rakastamiaan asioita. Purjeveneilijöillä on tässä suhteessa huomattavasti hankalampaa.

© PublicDomainPictures @ PixabayVielä hienompaa kuin kirjojen esineellinen ulkokuori ovat niiden sisällökkäät sisuskalut. Kirjat ovat sellainen mahdollisuuksien multiversumi, jossa asuu kaikenlaista vanhoista kamuista tosi outoihin tyyppeihin. Kamut ja tyypit laukkaavat nykypäivästä menneisyyteen ja tulevaisuuteen, Helsingistä Oublietteen ja Maailmanlopun kahvilasta Alkumetsään. Kirjat vievät tunnetun mielikuvituksen rajoille ja niiden yli. Sekin on ihanaa.

Siksi pitää olla kirjahylly, jossa on sellaisia kirjoja, jotka haluaisi lukea uudelleen, lainata kaverille tai lukea joskus. Paperikirjat ovat siinä suhteessa hyviä, että niitä on helppo lainailla ympäriämpäri, sähkökirjatkin mahdollisesti vielä jonain päivänä yleisesti ovat, ilman että täytyy lainata koko sähkökirjahyllynsä kerralla.

© CC library_mistress @flickr

Alicia Martin: Biografias – Cascade of Books

Niin että siksi surettaa ja ahdistaa, kun joku ehdottaa, että eikö vain poltettais koko setti. Siinä menisi hukkaan niin paljon seikkailua, hetkiä, oivalluksia ja rakkautta. Jollain ne löytyvät Maailmankuulun Designgurun maljakosta, minä löydän ne kirjoista.

PS. Muutto edessä.

 

9 thoughts on “Kirjaläppää: Miksi pitää olla kirjahylly?

  1. Elegia

    Minä lähinnä ihmettelen Lomanin tokaisua. Olen idealistisesti ajatellut, että kokenut ja ammattitaitoinen sisustaja ottaa asiakkaansa mieltymykset ja toiveet huomioon. Jos minä siis vaikka palkkaisin Lomanin sisustamaan kotini, kotini tuskin tuntuisi enää minun kodilta. Ja mitäs järkeä siinä sitten on?

    Reply
    1. Taika Post author

      Varmaan myös ihmiset miettivät sisustussuunnittelijaa valitessaan, että mikä suunnittelijan tyyli on. Jos kirjaihminen tietää, että Loman = ei kirjahyllyille, niin pirauttanee jollekin toiselle. Ehkä jopa kelle tahansa muulle.

      Reply
  2. Eppu

    Minulle tuli mieleen (artikkelia lukematta), että Lomanilla on hyvin erilainen käsitys maailmasta ja elämästä kuin minulla. Minä arvotan kirjattoman kodin ihan asteikon alapäähän, koska se tarkoittaa todennäköisesti sitä että asukkailta puuttuu uteliaisuutta ja halua tutustua uusiin näkökulmiin. Minun maailmassani kirjat (ja osin myös kasvit vaikkei minulla vihreää peukaloa olekaan) tekevät kodin. Nyt kun e-kirjat ja -levyt kasvattavat suosiotaan, pitää tosin miettiä asioita uusiksi. Meillä tuskin silti luovutaan fyysisistä kirjoista kovin pian juuri samoista syistä kuin mainitsit, Taika.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kirjat tekevät kodin – ja kirjoihin voi tehdä pesän. Näin on. Sähkökirjoihin ei voi tehdä pesää, mutta olen viime viikkoina ihastunut kännykällä lukemiseen. Ei tule edes bussissa lukiessa paha olo niin kuin paperikirjan kanssa.

      Reply
  3. Saara

    Minäkin tykkään kirjoista esineinä, ja kirjoista ihan ylipäätään, enkä ikinä luopuisi kirjahyllystä kokonaan, mutta…. Olen vasta hiljan keksinyt, että sellainen päätön kirjojen hamstraus mitä ennen tein, ei ole mitä haluan jatkossa tehdä. Meillä on erinomainen kirjastolaitos, jonka kanta-asiakkaana saan luettavakseni rajattoman (no okei, rajallisen, mutta ne rajat eivät tule vastaan minun elinaikanani) määrän kirjoja. Miksi minun siis pitäisi omistaa ja säilöä kotiini kirjoja? Olenkin karsinut hyllystäni kaikki kirjat, joita en tule lukemaan uudestaan. Hankin sinne vain kirjoja, jotka olen jo lukenut ja joista pidin niin paljon, että aion lukea opuksen uudestaan (ja uudestaan, ja uudestaan).

    Kirjahyllystä en siis luovu, mutta hyllymetrejä en tarvitse niin montaa kuin aiemmin kuvittelin.

    (ja jos joku meillä kyläilevä tekee omistamieni kirjojen määrän perusteella päätelmiä maailmaa kohtaan tuntemani uteliaisuuden määrästä, oma on häpeänsä)

    Reply
    1. Taika Post author

      Munkin mielestä kirjahyllyn kuratointi on kivaa sellaisella puhdistavalla tavalla. Jos joku kirja ei sano mulle enää mitään, niin sellaiset heitän surutta kierrätykseen. Sellaiset, joita en ole vielä lukenut enkä ehkä koskaan luekaan ovat paljon vaikeampia tapauksia.

      Reply
      1. Mika Paakkanen

        Kieltämättä minäkin olen myynyt tai lahjoittanut parisataa kirjaa, jotka eivät vaan kolahda. Mutta tiukkaa sekin teki. Ja allekirjoitan tuon mitä sanot lukemattomista kirjoista omassa hyllyssä, siellä on niitä muutamia ja aion ne joskus lukea. Ja en luovu. On siellä pari loistavaa spefikirjaa, joita olen säästänyt ihan tarkoituksella odotellessa mahdollisia jatko-osia 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *