Gone Girl – Elokuvaversio

Gillian Flynnin Kiltin tytön elokuva-adaptaation nimeä ei ole suomennettu. Niinpä joudun tässä vähän nolosti engelskoimaan eilen Suomen ensi-iltansa saaneesta Gone Girlistä sitä sun tätä. Mutta oma vika, kun menee korruptoimimaan Finnkinon yllytyksestä. Eli arvio on elokuvan levittäjän Finnkinon sponsoroima. Yritän tästä huolimatta puhua niin totta kuin osaan.

Gone GirlLähestulkoon kuin kirja, mutta päinvastoin

Tykkäsin kirjasta (ks. todistusaineisto tästä bloggauksesta). Innostuin elokuvasta, koska Rosamund Pike on ollut yksi lempinäyttelijöistäni jo vuoden 1999 Vaimoja ja tyttäriä -filmatisoinnista saakka (sekin rokkaa myös kirjana).

En pettynyt. Elokuvan castaus toimii erinomaisesti. Rosin lähestulkoon täydellinen, vivahteikas elekieli yhditettynä Ben Affleckin lähes täydelliseen, jähmeään puunaamaan luo samanlaista jännitettä, joka tuli ilmi kirjassakin.

Toisin kuin kirjassa, elokuvassa tulee esiin ensin Nickin ja vasta myöhemmin Amyn näkökulma. Koska Gillian Flynn on vastuussa myös elokuvakäsikirjoituksesta, ei valitettavasti voida sysätä tätä valintaa kenenkään muun niskoille. Niinpä kirjan näkökulmatekniikan avulla mehevästi hallitsema yllätyksellisyys liukenee jo leffan alussa henkilöhistorian esittelyyn ja Nickin näkökulman vatvomiseen.

Gone GirlTämä ei kuitenkaan ole yksinomaan huono asia.

Nupit kaakkoon ja popparit kurkkuun

Gone Girl on nimittäin Kiltti tyttö, joka on vetänyt kuppikakkujen sijaan steroideja. Kaikki on kirjaan verrattuna kohotettu seuraavaan potenssiin. Vanhemmat ovat hirvittävämpiä, naapurit pöljempiä, poliisit stereotyyppisempiä, lakimies lakimiesmäisempi, exä sekopäisempi – ja Amy amymäisempi, sikäli kun se on mahdollista.

Ainoastaan Nick on jätetty näistä hormonihoidoista ulos. Niinpä hän onkin hahmo, johon katsoja samastuu ja jonka kautta hän koko showta seuraa. Ymmärrän, että kuvallisen kerronnan lait sanelevat ison osan näistä ratkaisuista, mutta en voi tätä pitää täysin perusteltuna, etenkään feministisestä näkökulmasta. Miksi tavallinen (amerikkalainen) mies saa jälleen kerran olla se normi, johon kaikkia muita verrataan? Ja ennen kaikkea, todetaan epänormaaliksi. Vain siksikö, että hän on hahmo, joka ei kiinnosta ketään?

Sivuosista voisi sanoa sen verran, että Neil Patrick Harris suorittaa sivuosansa Amyn entisenä poikaystävänä erittäin vahvasti. Kamera tuppaa murhaamaan Rosin kasvot säännöllisin väliajoin, mutta Neil laittaa iloisesti kampoihin omissa kohtauksisaan.

Yleensä kuvallisuus ja elokuvan musiikki eivät tee minuun mitään erityistä vaikutusta, mutta tässä elokuvassa äänisuunnittelu tuki erittäin hyvin tarinaa ja auttoi katsojaa tulkitsemaan häiriintyneitä ja häiritseviä vivahteita. Se on yllättävän vaikeaa, vaikka nupit kuinka kaakossa.

Gone GirlTuomio

Viran ja naisasian puolesta olen sitä mieltä, että kirja on parempi. Menisin kuitenkin mielelläni katsomaan elokuvan uudestaankin. Se ei pelkästään kerro Kiltin tytön tarinaan, vaan tuo siihen syvyyttä niin ennen kuin jälkeen kirjan tapahtumien. Romaanifilmatisointina ehdottomasti kärkikastia, aivan parhaiden Jane Austen -filmatisointien tasoa.

6 thoughts on “Gone Girl – Elokuvaversio

  1. arja

    Pakkohan tää on nähdä. Jännä tuo miesnäkökulmaksi kääntö…ja vähän harmi. Mutta laatuleffalta silti vaikuttaa.

    Reply
    1. Taika

      On laatuleffa. Elokuvallistaessa on pakko yksinkertaistaa, ei voi mitään. On tää taatusti uskollisempi alkup. ajatuksille kuin mitä joku toinen käsikirjoittaja olisi tehnyt.

      Reply
  2. Reeta / Les! Lue!

    Minä näin elokuvaversion eilen ja pakko myöntää, että se toimi erittäin hyvin trillerinä. Mutta puuttuihan siitä tietenkin monta tasoa, jota kirjassa painotettiin mm. naisen rooli parisuhteessa. Kirjassa puhuttiin paljon siitä cool tyttöystävä vs. nalkuttava akka -asetelmasta, elokuvassa se kaikki ohitettiin hyvin nopeasti.

    Reply
    1. Taika Post author

      Joo, niinhän ne ohitettiin. Tosin hahmo oli paljon selkeämmin täyspsykopaatti ja vähemmän jokanainen kuin kirjassa.

      Reply
  3. Jonna / Kirjakaapin kummitus

    Pidin elokuvasta ja voisin katsoa uudestaankin. Jännitettä ja yllätyksiä riitti, koska kirjaa en ole lukenut. Kesken kaiken tosin toivoin, että tietäisin, mitä tuleman pitää – jännitys nousi niin suureksi. :)

    Reply
    1. Taika Post author

      Mäkin voisin katsoa uudelleen. Ole vielä jälkeenpäin miettinyt paria kohtaa, että miten ne nyt oikeinmeivätkään. Ja moniulotteista tarinallisuutta. Että onko se sittenkään rakennettu paremmin kirjassa…

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *