Kirjaläppää: Suomen ensimmäinen kirjablogiplagiaatti

Suomen ensimmäisen kirjablogiplagiaatin kyseenalainen kunnia menee kirjavinkit.fi:n nyttemmin entiselle avustajalle. Kirjablogeista on aiemmin plagioitu tekstiä ja kuvia mm. kustantamon, lehden ja opiskelijan toimesta, mutta kirjabloggaajat ovat aiemmin toistensa tekstejä kunnioittaneet.

Jos nyt jotain hyvää voi tästä tapauksesta nostaa esiin, on se Kirjavinkit.fi-sivuston päätoimittajan Mikko Saaren suoraselkäinen ja korrekti toiminta plagiaatin paljastuttua.

http://kirjavinkit.fiMikä saa ihmisen plagioimaan?

Työssäni yliopistossa jouduin selvittelemään jonkin plagiointitapauksen, ja sittemmin näitä vilppikohuja on noussut vähän siellä sun täällä, Hesarista jenkkiläisiin kirjablogeihin. Oman kokemukseni mukaan syynä plagiointiin mainitaan usein kiire. Kun on kiire saada teksti julkaisuun, unohtuu hyvän tavan mukainen viittaaminen, lähteitä ei ole selvitetty tai lähteitä ei ole merkitty edes itselle. Sitten lakataankin jo välittämästä siitä, ettei lähteitä ole merkitty lainkaan. Koska kiire.

Kiireselitys on kuitenkin pintaraapaisu. Jotta pystyy ylipäänsä kopioimaan toisen tekstiä tai kuvaa, täytyy olla joku käsitys siitä, että näin voi tehdä. Joskus on kyseessä aito tietämättömyys. Esimerkiksi YLE:n artikkelissa heitetään toivottavasti läpällä, että “Hätätilanteessa plagiointi on sallittua, ainakin koulumaailmassa.” Toivottavasti esimerkiksi lapsensa koulutoimia selvittelemään joutuvat vanhemmat ymmärtävät vitsin googlaillessaan, että saako vai eikö saa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/09/kuinka-puhua-kirjasta-jota-et-ole-lukenut

Kirjoittaja: Helmi Turunen, toimitussihteeri Mari Keinänen (YLE Summeri 9.10.2014) http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/09/kuinka-puhua-kirjasta-jota-et-ole-lukenut

Joskus puolestaan kaksinaismoralismi: pidetään hyvin pienenä rikkeenä, että vähän lainailee toisen tekstiä ja esittää sen omanaan. Itse asiassa, kopiointihan on kehu, koska se tarkoittaa, että teksti tai kuva on laadukas, riittävän hyvää jopa kopioitavaksi. Tosin, jos joku kopioi lainailijan oman teoksen, suhtautuminen onkin yhtäkkiä hyvin erilaista.

Joka copy-pasteen tarttuu, se copy-pasteen hukkuu
Netissä julkaistessa on plagiaatin taustalla aina myös ajatus nettiin hukkumisesta. Oletetaan, että alkuperäistä ei kukaan tunne, koska netti on niin täynnä tekstejä. Niinpä kiinnijäämisriskiä pidetään pienenä.

Jokaiselle plagioijalle tuntuu tulevan yllätyksenä, että joku toinenkin tunnistaa tekstin tai kuvan, jonka hän on yksilöllisin keinoin googlannut avoimesta internetistä. Yllätyksenä tuntuu tulevan, että edes englanninkielisen tekstin kääntäminen suomeksi ei tee plagiaatista omaa tekstiä, johon lähdettä ei tarvitsisi merkitä. Erityisenä yllätyksenä tulee, että googlesta kopioitua kuvaa ei saa julkaista ilman tekijän lupaa, vaikka linkkaisi alkuperäiseen kuvaan.

Mutta hei, onko se ihmekään, kun tuoreessa bloggauskirjassakin kerrotaan, että “Voit siis käyttää googlettamalla käyttämiäsi kuvia, mutta muista yrittää löytää kuvan alkuperäinen tekijä tai ottaja. Jos alkulähdettä ei löydy, käytä kuvassasi edes linkkiä sivustolle, jolta olet kuvan kopioinut.”* Huomaa maaginen omistusliite, joka kuvaan ilmestyy kopioidessa. Ehkäpä loppu teos ei kehota tekijänoikeusrikkomuksiin.

***

Edit 10.24: Tammelta on pyydetty kommenttia asiaan.

Edit 16.02: Tammelta ei ole saatu kommenttia, ja toimitussihteeri Mari Keinänen on poistanut nimensä YLE:n jutun alta. Mari Keinänen lupasi palailla toimenpiteiden tienoilta myöhemmin.

EDIT 16.10.2014: Katso Tammen reaktiot täältä:  http://kirjasfaari.fi/2014/10/tammen-tuoreessa-blogikirjassa-virheellista-tietoa/

***

* Miki Toikkanen & Noora Kananen: Blog by the Book (Tammi, 2014) Kiitos vinkistä Kaisa Kyläkoskelle, https://twitter.com/K_KM_K/status/522027475132755968.

10 thoughts on “Kirjaläppää: Suomen ensimmäinen kirjablogiplagiaatti

  1. Deekoo

    Tämä oli hyvä ja valaiseva bloggaus. Kiitos.
    *****
    Itseäni on aina ihmetyttänyt halua plagioida joltain.

    Varsinkin blogimaailmassa en ole ymmärtänyt motivaatiota, kukaan ei pakota bloggaamaan, miksi siis plagioida.

    Akateemisessa maailmassa ihmettelen sitä enemmän, sillä varsinkin perustutkintotasolla, kaikki viitteet pitäisi laittaa, eli tietyllä tavalla “copy-paste:a” harrastetaan, mutta todella eri kontekstissä eli viittamalla muihin tutkimuksiin tehdään päätelmiä ym..

    Viimeinen bloggaukseni on kahdesta urheilukirjasta, eli suurin osa tekstistä perustuu ao.kirjoihin. Vastaavanlaista postausta en ole nähnyt. Voisin loukkaantua, jos joku plagioisi, epäilen ettei laatusyistä kukaan plagioi.

    Olen samaa mieltä (luullakseni) googlettamalla löytyviä kuvia ei minusta ole oikeutta (välttämättä) käyttää. Itse käytän blogissani kuvia vain muodon vuoksi, enkä kirjoita siihen omaa nimeäni, en silti ole antanut kenellekään lupaa käyttää kuvia ilman lupaa.

    Reply
  2. Taika Post author

    Kiitos, Deekoo. Tämä plagiointihan on siitä jännä laji, että kaikki paheksuvat sitä ääneen ja silti jopa osa ääneenpaheksujista harjoittaa sitä tiukan paikan tullen. Ja puolustelee toimintaansa, jos jää kiinni.

    Samasta aiheestahan saa kirjoittaa vaikka kuinka paljon, ideoita ei voi varastaa. Mutta muodon voi. Tämä ero tuntuu olevan välillä kovin vaikea hahmottaa.

    Tosiaan, jos kysyy luvan tekijältä ja tekijä antaa luvan, niin teoksia saa käyttää siihen tarkoitukseen, johon lupa on annettu. Ellei kyse ole tekijänoikeuslain rajoituksista kuten sitaatista. Mutta muuten, kopiointi ei kertakaikkiaan käy.

    Reply
  3. Calendula

    Tätä mahdollisesti lukeville koululaisille voisi sanoa: äidinkielenopettajat eivät ole tyhmiä. Jonkun muun kuin opiskelijan itsensä kirjoittama teksti yleensä hyppää silmille. Ja myös äikänopettajat osaavat käyttää googlea.

    “Olen samaa mieltä (luullakseni) googlettamalla löytyviä kuvia ei minusta ole oikeutta (välttämättä) käyttää. Itse käytän blogissani kuvia vain muodon vuoksi, enkä kirjoita siihen omaa nimeäni, en silti ole antanut kenellekään lupaa käyttää kuvia ilman lupaa.”

    Kenelläkään sitä lupaa ei tosiaan olekaan. Lupa annetaan joko ihan erikseen, tai sitten jollain lisenssillä: esim. creative commons, tai kuva voi olla public domain. Silloinkin tekijä ja lisenssiehdot pitää mainita.

    Kuvien kopiointiin rohkaiseminen bloggauskirjassa on vähän kuin kirjoittaisi liikennevalistusoppaan, ja sanoisi “Jos ketään ei näy, voit kävellä päin punaisia”. Sitä harrastetaan, mutta siihen rohkaiseminen kirjassa on vähintäänkin arveluttavaa.

    Reply
    1. Taika Post author

      Joo, ei ole ehkä hyvä vähätellä luvatonta kopiointia missään, mikä on tarkoitettu tietotekstiksi tai jonka voi olettaa edustavan virallista tai millään tavalla ohjeistavaa näkemystä asiasta.

      Reply
  4. Minna

    Tuo “hätätilanteessa plagiointi on sallittua, ainakin koulumaailmassa” -heitto nosti niskakarvani pystyyn. Ihan käsittämätöntä, kyseessä sentään YLE. Oli sitten vitsi tai ei..

    Reply
    1. Taika Post author

      Niin, olisiko heitto ollut hauskempi tai enemmän paikallaan jossain muussa foorumissa? Esim. NYT-liitteessä tai lehtilehdessä?

      Reply
  5. Amma

    Oikein puhuttu, Taika, hyvin kirjoitettu.
    Nämä mainitsemasi tapaukset kuvastavat hyvin sitä, kuinka värikkäät käytännöt ovat ja kuinka paljon valistusta ja ennen kaikkea asennekasvatusta vielä tarvitaan. Mutta hei, jos Yle opastaa, että pieni plagiaatti on sallittua, niin voiko aikuisiksi kasvaneilta koululaisiltakaan paljon muuta odottaa.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos, Amma! Käytäntöhän todella on värikästä, mutta koulussa(kin) voi käydä todella heikosti, jos jää kiinni plagioinnista. Käytännöt vaihtelevat kouluittain, mutta tuskin kukaan haluaa ottaa selvää kokeilemalla.

      Reply
    1. Taika Post author

      En myöskään ymmärrä, miten tämä on mennyt ensin kirjoittajalta ja sitten kustikselta läpi, mutta inhimillisiä tekijöitähän tässä kaikki ollaan. Toivottavasti tämäkin mysteeri selviää.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *