Kirjamessuilla kirjoja, kirjailijoita ja kirjapuhetta

Kirjamessujen jälkeisenä maanantaiaamuna tapahtuneesta on akuuteimmin käsillä messuflunssa – ja ihanat muistot. Aivan ensiksi haluaisin kiittää

Messukengätmessukenkiä. Kenkien valinta on onnistuneen messuilun tärkeimpiä avaintekijöitä ja nämä kengät tuntuivat mukavilta vielä neljäntenäkin päivänä. En ehkä uskalla käyttää niitä ennen seuraavia messuja. Kyllä lukijalla voi kaapissa aina yhdet viralliset messukengät olla. Eikö?

Seuraavaksi haluaisin kiittää

Kirjamessut1Kirjamessut2Kirjamessut3tapahtumanjärjestäjää ja kustantamoita sekä messuvieraita kerta kaikkiaan ihanista messuista. Tunnelma oli katossa torstaista sunnuntaihin, kirjapuheita piisasi ja löytöjä tehtiin tusinoittain.

Hieman ehkä yllättäen haluaisin myös kiittää kriitikoita. joita tosi harvoin kiitellään (paitsi Tuomas Vimma, joka kertoi ottaneensa kirjailijanurallaan onkeensa kaikesta perustellusta kritiikistä. Kyllä kuulkaa kritiikki oikeasti vaikuttaa kirjallisuuden laatuun). Yritimme oikein  asetella kirjabloggaajat ja kriitikot jyrkkään vastakkainasetteluun, mutta ei siitä sitten tämän kummoisempaa shokkikohua* aikaiseksi saatu,

Tai no saatiin tämä shokkikohu, jonka aloitti paneelin puheenjohtaja ja Parnasson vastaava tuottaja Karo Hämäläinen Suomen Kuvalehden blogissaan. Keskustelua jatkoivat Uuden Suomen päätoimittaja omassa bloggauksessaan ja Lukulampun puolelta Salla Brunou Lukulampun blogissa. Kyllä kuulkaa voi kirjallisuuskeskustelu nykypäivänä riekkua somen ja todellisen maailman välillä hyvinkin saumattomasti.

Seuraavaksi haluaisin kiittää kirjailijoita. Minä sain tänä vuonna ensimmäistä kertaa ikinä tehdä kirjailijahaastatteluja kirjamessujen lavoilla. Se oli ehkä parasta parhautta koko messuilla. Eikä pelkästään uutuudenviehätyksen takia, vaan siksi että sain haastateltavakseni käsittämättömän lahjakkaita kirjailijoita, jotka kirjoittavat hyviä kirjoja ja  paljastuivat vielä kerta kaikkiaan supermukaviksi ihmisiksikin. Jännitys on armollisesti vienyt muistini haastatteluiden sisältöjen suhteen, mutta tutut kiittelivät jälkeenpäin. Kiitos, Nina HurmaPaula Havaste ja Tuomas Vimma. (Kuvat jäivät ottamatta, kun en kehdannut.)

Messuhaastiskirjat Lisäksi sain hengailla oman kustantamon väen ja kirjailijoiden kanssa, joita erityisesti haluan kiittää hauskasta ja ihanasta meiningistä. Kiitos Porvoon Agatha Christielle Jaana Lehtiölle ja hämmästyttävä eläväiselle Marja Korhoselle.

MarjaLavallaLähestulkoon lopuksi haluan kiittää kirjoja, joita ilman en olisi sellainen ihminen kuin olen.

MessuhankinnatJa viimeisimmäksi – vaan ei vähäisimmäksi – haluan kiittää kirjabloggaajia, joita ilman en olisi sellainen kirjabloggaaja kuin olen, joita ilman kirjamessukokemus olisi huomattavasti laimeampi ja joita ilman kirjakeskusteluja ei olisi saatavilla runsain mitoin myös kirjamessujen ulkopuolella. Kiitos erityisesti hdcanikselle, jota ilman minulla ei nyt olisi hartaasti ja pitkään etsimääni Jorge Luis Borgesin Haarautuvien polkujen puutarhaa kovakantisena kohtuulliseen sopuhintaan.

Katso myös muut messuraportit, joita löytyy ainakin Leilan, Viivin, Arjan, Tiinan, Tuijan, Minnan, Mian, Emilien, Saran, Jaanan, Kirsin, Booksyn, Katjan, hdcaniksen, Leenan, Omun, Mintun, Liisan ja Linnean blogeista.

Ensi vuonna uudelleen!

* Sis. linkin http://areena.yle.fi/tv/2438854, jossa taltioinnissa allekirjoittanut ja Kiiltomato.netin päätoimittaja Aleksis Salusjärvi ovat jossain määrin eri mieltä. Mutuhuttu for teh win!

19 thoughts on “Kirjamessuilla kirjoja, kirjailijoita ja kirjapuhetta

  1. Tuijata

    Ihastuttavasti kiität useita kiitoksen ansanneita tahoja. Isot kiitokset kuuluvat myös sinulle itsellesi kirjabloggaajien puolesta uurastamisesta! Toimit hutunkeittäjien pääkokkina erilaisissa järjestely- ja haastattelutehtävissä – sitä oli hieno seurata. Messukengät eivät varmaan naftaliinissa kauan pysy.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiiitos, Tuija! Ehkä tässä jotain kirjatilaisuuksia vielä loppuvuodelle piisaa. Jos ei muuta, käyn kopsuttelemassa paikallisessa kirjastossa messukengät jalassa ja tonttulakki päässä. 😀

      Reply
    1. Taika Post author

      Ujot kengät? Jotenkin erityisen hienot messut tänä vuonna kyllä oli. Ei nyt ehditty juoruamaan, mutta toivottavasti tavataan pian – kirjan merkeissä!

      Reply
  2. Pingback: Marsilainen Helsingin kirjamessuilla | Savurenkaita

  3. Markka

    On muuten varmaan puolet blogaajista iskeneet saman kuvan ensimmäiseksi, näkymä messuille päärappusista! Hupsista, niin minäkin! 😀

    Reply
    1. Taika Post author

      No mut se kertoo enemmän kuin tuhat portaiden alta otettua kuvaa.”Kirjamessuilla on enemmän tungosta kuin kotikirjastossasi” tai jotain sinne päin. 😀

      Reply
      1. Markka

        Ja innokkaat blogaajat ovat haljenneet riemusta heti rappusilla. “Mikä ihana satumaa!” KLIK KLIK KLIK KLIK

      2. Taika Post author

        En voi muiden puolesta tietenkään puhua, mutta jotain tällaista voimme epäillä käyneen. Todistusaineistoahan riittää.

    1. Taika Post author

      Kiitos, kiitos. Lukupiirikin olisi hyvä kenkien ulkoilutuskohde, tai miten se meillä lifestyleblogeissa sanotaan. 😀

      Reply
  4. Liisa

    Tässä messuraportissa on laitettattu asiat tärkeysjärjestykseen. Kyllä hyvät kengät ovat oleellinen osa onnistunutta messukokemusta!

    Kiitos Taika!

    Reply
  5. Inkeri Kirjanystävä

    Olen joskus yrittänyt lukea tätä Taika Kirjanystävän blogia, mutta tuolloin tuli olo, että kirjoittajan tarkoitus on vain ja ainoastaan lapselliseen kirjoitustyyliin ärsyttää, joten jätin sikseen. Aihe on näköjään edelleen “minä minä minä minä” – tässä postauksessa tosin muistetaan kumartaa (jolloin tulee pyllistettyäkin saman tien) myös kirjailijoita ja kustantajia, joita ja joiden kautta on päässyt haastattelemaan ihan isolle lavalle saakka. Ketä tällainen blogi palvelee, muita kuin blogistin omia urarappusia tiellä suureen menestykseen? Kommentoijat vaikuttavat olevan yhtä tyhjäpäisiä kuin kirjoittajakin.

    Reply
    1. Taika Post author

      No niinpä, sanopas muuta! Ketä tämä tämmöinen oikein palvelee? Kyllä ei pitäisi kaikenlaisten ihmisten ihan mitä tahansa nettiin mutuhuttuilla.

      Reply
  6. Leena Lumi

    Taika, messukengät ovat kaikilla messuilla se tärkein juttu. Kuljin joskus mieheni mukana Saksassa isoilla hänen alansa messuilla ja kerrasta opin, että korkkkarit on syytä unohtaa. Nyt vain tuntui kirjamessuilla pari kertaa, että olen lyhyt, vaikka en olekaan kun upeat Silvia Avallone ja Maaria Päivinen seisoivat vieressäni – korkkareissaan. Mietin, että voisiko Lumimies seuraavilla messuilla kantaa kirjakassissani myös korkkareita, jotka vedän yhteiskuvissa jalkaani…;)

    Minä tuskin koskaan julkaisen anonyymiä pahanmielenpostia. Miksi antaa valtaa ilkeydelle ja kateudelle levitä, kun sen sijaan voi olla vaikka valonkantaja. Sitä tietää ylittäneensä tietyn julkisuusrajan, kun ilkeyspostia alkaa tulla. Vanhan konkarin neuvo: Ignooraa tuollaiset! Ja unohda ilkeilyt myös aikuisten oikeesti. Tätä ei muuten pää kestä ja tekemisestä katoaa ilo.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos, Leena! Kuvakorkkarit on kyllä hieno keksintö, varastan tän idean heti ensi vuonna!

      Mä itse jotenkin ajattelen niin, että vihapostaukset on nolompia sille postaajalle. Ehkä postaaja itse ei ajattele näin ja pitää hengentuotteidensa julkistamista saavutuksena. Mutta sitä en kyllä ymmärrä, että sulle on lähetty lähetetty ilkeyksiä, sähän kirjoitat ja kuvaat tosi hyvin!

      Reply
      1. Leena Lumi

        Otaksun, että jokainen bloggaaja saa tietyn ‘rajan’ ylitettyään vihapostia, ihan sama mistä aiheesta pitää blogiaan. Vapaana kulkee kaikenlaisia ja sille ei vain voi mitään. Jos noihin jää vellomaan, siihen paskaan uppoaa. Mitä enemmän antaa vihapostille huomiota, sen varmemmin se lisääntyy. Pahimmissa tapauksissa oikea osoite on poliisi. Vajaan kuuden vuoden aikana yksi sellainen tapaus, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä lopultakaan blogini sisällön kanssa, vaan satuin vain olemaan esillä ja se riitti. Ja on niitä, joiden on pakko purkaa pahaa oloaan muihin: Jotkut katsovat, että maailma (lue:muut) on heille jotain velkaa. Siitä se sitten lähtee.

        Toivon nollatoleranssia kaikenlaiselle kiusaamiselle ja jos on jotain sanottavaa, senkin voi esittää rakentavasti ja kasvoista kasvoihin.

        Tekee niin mieli toistaa tämä: “I have a dream…”

      2. Taika Post author

        Vaude. Varmaankin on just tällain kuin sanot, oot selkeästi joutunut miettimään tätä asiaa syvemmin ja pidemmän aikaa kuin minä. Kiitos, Leena! <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *