Anni Polva: Tiina vauhdissa

Haastelogo Anni Polvan syntymästä on tänään kulunut 100 vuotta. Juhlan kunniaksi osallistun kirjabloggaajien Anni Polva -lukuhaasteeseen, jossa luetaan Polvan teoksia, suomalaisen tyttö- ja naisten viihdekirjallisuuden klassikoita.

Itselleni Polvan viihdekirjat nostattavat muistoja varhaisnuoruuden kuulaista kesäöistä kesämökillä, kun kaikki omat kirjat on jo luettu ja käydään hiipimässä jotain luettavaa tuvan puolelta. Teosten nimiä en enää muista, mutta yhdessä laskettiin ikkunaruutuja jossain dieettiretriitillä ja toisessa vaellettiin karhunkierros Lapissa. Kolmannessa keski-ikäinen kotiäiti laittaa stopin perheen palvelulle, neljännessä nousi iso haloo perunoista.

Jokaisessa kirjassa käytiin sanailun kautta romanttiseen loppuratkaisuun idyllisessä tunneilmastossa mutta proosallisissa ympyröissä. Polvan Lapissa hyttyset loistavat poissaolollaan vain kaatosateella ja laihdutusloman naistensaunassa vertaillaan mahamakkaroita.

Tiina-kirjoista luin useimmat vielä hieman aiemmin, joten yksittäisiä muistoja niistä ei ole, paitsi jossain teoksessa Tiina kulutti juuriharjalla farkkujen polviin läiskät. Tämä oli varmasti erityisen vaikuttavaa anarkismia kivipestyjen farkkujen -80-luvulla. Tiina vauhdissa löytyi kuitenkin kätevästi omasta kirjahyllystä, joten valitsin sen haastekirjaksi.
tyttökirja
Tiina vauhdissa –teos on kirjasarjan loppupuolelta, pikaisesti laskien 28. Tiina-kirja. Niinpä määrittelemättömän teini-ikäiset, mutteivät vielä aikuiset Tiina ja Juha elävät mielenkiintoisen multimodaalista elämää. Molemmat elävät vielä vanhempiensa luona ja käyvät koulua, mutta ovat kuitenkin ihmissuhteessaan ehtineet jo etablisoituneeseen, yllätyksettömään parisuhteeseen, jossa eroottiset värinät on korvattu toisen luonteenvikojen myötäilyllä ja romantiikka kinastelulla.

Jännitettä teokseen luo kolmiodraama, joka syntyy kun Tiina ja Juha ovat villikasvikurssilla ja toinen poika ihastuu Tiinaan. Temaattisesti teosta kannattelevat luontoaiheet: juonet kasvavat syötävistä ja myrkyllisistä kasveista, kalastuksesta sekä erämaavaelluksesta, jonka aikana nuoret tekevät yllättävän löydön.

Juonet ovat kuitenkin hieman sivuseikka, kuten Polvan teoksissa yleensä. Lukukokemuksen viehättävyys syntyy nostalgisoivasta atmosfääristä, jossa tavoitetaan ja jopa osoitellaan ideaaleja: tällaiset vanhemmat jokainen lapsi haluaisi, tällaista reippautta pitäisi jokaisen tytön osoittaa.

Anni Polva onnistuu teoksissaan naittamaan sadun ja todellisuuden, arkiset seikat ja idyllin saumattomaksi kokonaisuudeksi, johon oikeastaan uskoisi mieluummin kuin siihen todelliseen todellisuuteen, vaikka oikeastaan tietää, ettei se ole ihan totta.

Anni Polva: Tiina vauhdissa
Kansi: Satu-Sisko Sintonen
Karisto 1985
156 s.

 

 

6 thoughts on “Anni Polva: Tiina vauhdissa

  1. Kirsi Hietanen

    Huh, onneksi en ole näitä loppupään Tiinoja lukenutkaan, vaan vain niitä, joissa Tiina ja Juha ovat vielä lapsia tai korkeintaan esiteinejä 😀

    Farkut muuten piti aikoinaan (=muinaishistoriassa) ihan itse kuluttaa muodikkaiksi, valmiiksi kulutettuja ei myyty kaupoissa.

    Reply
    1. Taika Post author

      Me kahdeksankymmentäluvulla ei kehdattu pitää yhtään kuluneita farkkuja koulussa, kun ne oli niin noloja… 😀

      Reply
  2. Arja

    Hyvin kuvaat tuota Tiina-kirjojen antia! Taitaa olla, etten ole lukenut noita loppupään Tiinoja, koska mielessäni hän on aina pikkutyttö. Ettäkö Juhalle ilmaantui kilpakosija vakiintunutta parisuhdevenettä keikuttelemaan, draamalta kuulostaa! Ja hei, muistan tuo Karhunkierros-tarinan hämärästi, romanssia siinäkin muistaakseni kehiteltiin kovasti. Mutta viihde ja tunnelma tosiaan näissä ovat tärkeintä, ei ns. juoni. Ja juu, kuten Kirsi sanoo, farkkuja käsiteltiin kaltoin jossain vaiheessa, mm. kloriitilla pesten, jotta niistä sai sopivan kuluneet :-)

    Reply
    1. Taika Post author

      Mulle kävi Tiina-kirjojen kanssa sillain perinteisesti. Menin kirjastoon ja kysyin kirjastonhoitajalta (luultavastikin juuri about vuonna 1985), että oisko jotain kivaa luettavaa, mitä mä en ole jo lukenut? Hän osoitti Tiina-sarjan alkupään ja sen kesän luinkin sitten Tiina-sarjan ja vähän viisikkoja siinä sivussa :-D.

      Reply
  3. Eeva H.

    Ja minuun eivät Tiinat aikanaan kolahtaneet ollenkaan (ks. eilinen sepustukseni), joten en taida kokeilla uudestaan… mielenkiintoisempaa luettavaa kun on tyrkyllä yllin kyllin. – Pari päivää sitten kuului radiossa Polvan haastattelu, kuulosti kyllä erittäin hauskalta mummelilta!

    Reply
    1. Taika Post author

      En myöskään tiedä, miten kävisi, jos lukisi noita mökkiromaaneja uudelleen. Mutta mukavia muistoja.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *