Blogistanian Finlandia 2014 ehdokkaani ovat…

… kaksi Samia. Kyllä. Sameilla meni kirjallisesti erityisen lujaa viime vuonna. Lukekaa Sameja!

(Luin kyllä viime vuonna runsaasti kirjoja, mutta en ehtinyt julkistaa havaintojani, koska opiskelen journalismia eli joukkoviestintää. Jos tässä on nyt joku ironia piilossa, se hänelle sallittakoon.)

Trois poäng goes to

Sami Liuhto: Viromaani

Sami Liuhto: Viromaani (Turbator 2014)

Sami Liuhto: Viromaani

Viromaani on kolmas osa runoilijanakin tunnetun Samin Tusinaromaanit -teossarjaa.

Epäilen Tusinaromaanit-nimekkeen olevan jonkin sortin vitsi, ehkä jopa piikki suoraan viihdekirjallisuutemme tanakoituneeseen lihaan. En ole tästä täysin varma, sillä olen jättänyt autuaasti huomiotta sarjan kaksi ensimmäistä teosta. Siitä huolimatta olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä kolmas on nerokas, nerokas isku suoraan akateemisen kansanosan itsesarkastiseen värttinäluuhun. Haluaisinkin tähän lopuksi siteerata itseäni, kuten tapana näissä piireissä on:

Liuhto heilimöi teoksessaan äärettömän miellyttävästi humorismin, kielellisen leikittelyn, modernista tutun kokeellisen rakenteen ja kaikenkarvaisen epämääräisyyden välillä sortumatta lainkaan tylsään tai tekotaiteelliseen.

Kiitos, Sami. Seuraavaa odotellessa voi lukea Samin blogia, joka sekin aiheuttaa tarpeetonta kiirettä mahdollisen huumorin päivystyksessä.

Deux poäng goes to

Sami Lopakka: Marras

Sami Lopakka: Marras (Like 2014)

Sami Lopakka: Marras

Marras on kitaristinakin tunnetun Samin esikoisromaani. Se käsittelee muusikon elämää ja on huwixi ja hyödyxi kaikille musiikkiin päin kallellaan oleville. Lisäksi se on erittäin, erittäin hauska romaani meille muille, jotka nautimme kanssaihmisten kärsimyksistä mieluiten mukavasti fiktiiviseen muotoon etäännytettyinä.

Marras on tuhottoman eläväinen veijariromaani, nykyaikaisella roadmoviella ja Fight Clubilla taitettuna. Teoksessa maistuu svart, mörkt, iivil ja bleaaaaarrrrrggghhhh, eikä pelkästään musiikinlajin ansiosta.

Kiitos, Sami!

Jos jakaisin tässä kisassa vielä yhden pisteen, mitä en siis nyt jaa, joutuisin pähkäilemään kohtuuttomasti useampien Mahdollisen kirjallisuuden seuran kirjallisuuspalkintoehdokkaiden kanssa. Joista en ole ehtinyt kirjoittamaan. Mutta kuvaavaa on, että olen lukenut nautiskellen loppuun viime vuonna noin kolme kertaa enemmän nimenomaan Mahdollisen kirjallisuuden seuran palkintoehdokkaita kuin Finlandia-ehdokkaita.

Eikä se johtunut ainoastaan teosten tyypillisesti lyhyemmästä sivumäärästä, vaan siitä, että nämä valtamedioissa useimmiten täysin huomiotta jääneet teokset olivat lähestulkoon kaikki jollain tavoin tajunnan räjäyttäviä. Lukekaa ja ihmetelkää, aivojen kuuluukin tanssia!

4 thoughts on “Blogistanian Finlandia 2014 ehdokkaani ovat…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *