Kirjaläppää: Kirjallinen välikysymys

Yksi Yleisradiomme ehkä vaietuimpia helmiä on Kulttuurin välikysymys. Siinä käsitellään poliitikkojen taidekäsityksiä monimediaisen kokija/tekijärepresentaation avulla ei tylsästi, taiteilijan näkemyksen kautta tulkittuna.

Tämä on äärettömän mielenkiintoista, sillä poliitikkojen ei usein kuule puhuvan taiteesta. Silloin kun kuulee, kyseessä on vaalikampanjan rahoitus taulukauppojen avulla, puolueen näkemys siitä, mikä on hyvää tai huonoa taidetta, tai toimittajan näkemys kulttuuriministerin toimistotaidevalinnoista. Ylipäänsä taide loistaa poissaolollaan vaalipuheista, paitsi milloin satunnainen puolueen kansanedustajaehdokas on määrätty esiintymään jossain kulttuurikissanristiäisissä.

Irvikissa (Sir John Tenniel,)

Irvikissa (Sir John Tenniel,)

Jos taide nyt jossain muodossa vahingossa esiintyy politiikassa, kyse on yleensä tauluista, patsaista tai guggenheimeista. Näkyvistä asioista. Milloin harvoin käsitellään muita kuin makukysymyksiä, puhe taantuu murrosikäisten tasolle: “pal välii?”, “mitä hyötyy?”, “kuka kaipaa?”*

Taiteilijan ja kirjailijan toimeentulosta puhuminen olisi kulttuuriväelle tärkeää, mutta poliitikoille kiusallista. Taustalla vaikuttaa ajatus Afrikan lapsista ja paikallisista vanhuksista. Kun kaikilta leikataan, ei voi edes auttavaa sosiaaliturvaa taiteilijoille järjestää. Menisivät oikeisiin töihin.

Löytyisikö kansanedustajaehdokkaista ketään, joka oikeasti näkisi kulttuuri- ja taidetyön oikeana työnä, ei joutilaan harrasteluna? Työnä, josta kuuluu aito korvaus tekijälle? Työnä, jonka mahdollistaminen on eduskunnan asia siinä missä koneistajan, sairaanhoitajan ja opettajankin?

Irvikissa häviää (Sir John Tenniel)

Irvikissa häviää (Sir John Tenniel)

* Sydämelliset pahoittelut 20 vuotta vanhan teinixin käytöstä.

2 thoughts on “Kirjaläppää: Kirjallinen välikysymys

  1. Maija Haavisto

    Jostain on nykyään aina pakko nipistää, tai niin ainakin halutaan ajatella. Kulttuuri on helppo uhri, helpompi kuin vanhukset, terveydenhuolto tai koulutus. Täällä Hollannissakin on nykyään kulttuuria leikattu paljon, vaikka kulttuuri on perinteisesti ollut todella näkyvä ja arvostettu asia, jota on myös rahallisesti tuettu paljon – esim. apurahat ei vain tulosten saamiseksi vaan “yhteiskunnan rikastamiseksi”, kun ihmisillä on erilaisia ammatteja.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *