Vieraskynä arvioi: Olgan pullakirja

Kati G. tykkäsi Olgan munkeista

 

Olga Temonen: Olgan pullakirja (Tammi 2015)Entisenä ammattikokkina minulla on ollut kunnia tutustua edesmenneen urani aikana myös leipureiden hieman hupsahtaneeseen ammattikuntaan. Tiedättehän te leipurit? Ne ovat niitä omituisia tyyppejä, jotka puljaavat kaiken maailman vierteiden, juurien ja muiden hiivalta haisevien vellien ja tiinuissa pulputtavien liejujen kanssa; ruokkivat ja paijaavat ja puhuvat niistä kuin omista lapsistaan. Heräävät keskellä yötä töihin, jotta kravattikoplalla olisi tuoretta nisua palaverikahveilla ja rahvaalla grahamsämpylöitä lounassoppansa kyytipojaksi. Ne käyttävät maagismystillisiä voimiaan ja tuottavat meille fitnessrajoitteisille herkullisia hiilihydraatteja puputettavaksi päivästä toiseen.

 

Minä taas en tajua leipomisesta mitään. Ei sillä, ettenkö olisi hartaasti yrittänyt. Jostain syystä sämpyläni vain ovat kivikovia papanoita ja pullani maistuu aaltopahville. Noin joka kolmas vuosi onnistun laatimaan siedettävän spelttilimpun, mutta sekin on hyvää vain juuri uunista ulos nostettuna ja maustettuna nyrkillisellä kirnuvoita; seuraavana päivänä limppu soveltuu käytettäväksi esimerkiksi pienehkön huviveneen ankkurina tai kahvakuulan kotikutoisena korvaajana.

 

Varovainen lähestyminen

 

En siis ymmärrä itsekään, miksi lupauduin arvostelemaan Olga Temosen Olgan pullakirjan. Aihe on niin syvällä epämukavuusalueellani, että prokrastinoin opuksen kanssa kolme päivää, ennen kuin tohdin edes avata kustantamon pahvikuorta.

Voi taivas, miten söpö kirja! Pieni, paksukantinen ja painava; täynnä autereiseen vastavaloon napsittuja tunnelmakuvia koirista, lapsista ja korvapuusteista! Suloisen rappioromanttinen fiilis vanhassa puutalossa, jossa ei varmasti koskaan kinastella, kärsitä korvakierteestä tai murehdita kansantaloutta, koska kesä kestää ainiaan ja uunista hiipii vieno lämpimän vehnäsen ja kardemumman tuoksu.

Perusohjeet pullan loihtimiseen loivat jo ohuesti optimistisen olon, että kyllähän minä tämänkin toki klaaraan, jos kerran nuokin. Kirjan kaikki pullat ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän variaatioita yhdestä perusreseptistä, joten homma vaikutti, ainakin teoriassa, olevan lasten lihaa ja pässin leikkiä.

Pelkurikokki kohtaa hämärän reseptiikan

Entisenä ammattilaisena reseptejä katselee varmaankin hieman eri perspektiivistä kuin harrastelijat. Kun on tottunut siihen, että reseptiikka on spartalaisen riisuttua ja tiukkapipoisen informatiivista, on kuitenkin pelottavaa, että yhtäkkiä pitäisi onnistua määrittelemään itselleen jotain niinkin viitteellistä kuin ”kuusi pientä omenaa” tai ”yhden sitruunan mehu”. Mitä? Missä painoyksiköt? Mistä lähtien kuiva-aineita on mitattu vetoisuuksien mukaan? Mitä tapahtui grammoille? Näilläkö amatöörit loihtivat lifestyleherkkujaan? Miten ihmeessä?

Kolmekymmentäviisi harrastelijaohjetta pullajohdannaisiin ja kokki, joka pelkää leipomista. Lapsi, joka pullakirjasta vainun saaneena ryhtyi äänekkäästi vaatimaan pitkoa, kranssia ja puustia. En pysty sanoin kuvailemaan ahdistustani. Plarasin opusta useana iltana muksun jo mentyä nukkumaan. Kauniita kuvia. Kevyttä tunnelmaa. Kiiltokuvaperhe, jossa lapset osallistuvat leivontapuuhiin ja jossa äiti tuskin kilahtaa, jos lattialle tippuu kourallinen jauhoja, tai sukan pohjaan liiskautuu rusina, joka ei löytänytkään perille pullataikinaan. Kaikkea mahdollista bostonkakusta piparipulliin. Onnea, auvoa, kiireettömyyttä.

Lifestyleä.

En kestä #pulla ilman #munkki

 

Tunsin oloni hyvin riittämättömäksi tuijottaessani kuvaa muodikkaasti aavistuksen verran ylivalottuneesta bostonkakusta. Olin varma, että tämän projektin jäljiltä valkoinen keittiöni olisi ikuisesti pilalla, hermoni riekaleina ja lapseni traumatisoitunut terapiakelvottomaksi.

 

Teimme lopulta eilen usean päivän ankaran mielikuvaharjoittelun voimin pullakirjan reseptillä munkkeja. Valkoinen keittiöni ei ole ehkä ikuisesti pilalla, mutta laattalattian saumaan liiskautui hiivaa ja kaikki on sokerista tahmeaa vieläkin. Sain unta vasta aamuyöstä, koska ahdisti. Lapsen traumojen laajuus selviää varmaankin lähivuosina.

 

Munkit, © Kati G.

Ja ne munkit? Anteeksi vulgääri ilmaus, mutta ne olivat perkeleellistä herkkua. Ehkä jonain päivänä tohdin ryhtyä vielä pullapitkoonkin. Tai jopa siihen bostonkakkuun.

 

Olga Temonen: Olgan pullakirja
Tammi 2015
152 s.

 

7 thoughts on “Vieraskynä arvioi: Olgan pullakirja

  1. Tuija / Pikkurilli

    “Reseptiikka on spartalaisen riisuttua”. Aivan mahtavia sanavalintoja! En tiennyt, että ruokakirjoista voi kirjoittaa näin hauskasti! 😀

    Reply
  2. Anni

    Mä haluaisin tietää, miksi julkkisnaiset julkaisevat hirvittävät määrät ruoka- ja leivontakirjoja.

    p.s. Laita vähemmän spelttiä ja enemmän vehnäjauhoa (ja hanki kunnollinen leivontakirja, esim. grammat rules).

    Reply
    1. Kati (Vieraskynä)

      Varmaan siksi, että reseptikirjat eivät vaadi kamalan paljon osaamista ja kirjallisia lahjoja? Riittää kun on paljon tyylikkäästi ylivalotettuja kuvia.

      Ja onhan reseptikirjat oiva keino brändätä itseään lifestylemarkkinoilla. Ne toimii siinä tarkoituksessa itseasiassa yllättävän hyvin. Kohderyhmä on hyvin ostovoimainen ja jopa halukas laittamaan rahaa kiinni sieviin opuksiin.

      Silloin kun itse heiluin vielä ammattikyökissä, ainoa omistamani alan opus oli Laroussen Gastronomique, joka on klassisen ranskalaisen hutunhämmennyksen perusteos. Sittemmin mulle on jostain kasaantunut kolme hyllymetriä näitä ruokaopuksia. En tosin tajua miksi, koska mä en ikinä mitään kokkaa resepteistä. Paitsi silloin, kun olen lupautunut vieraskynäilemään jotain tähän blogiin. 😀

      Reply
  3. Anni

    Ehkä se on niin. Tosin vois kai julkaista toinen toistaan söpömpiä ja sisällöttömämpiä sisustus- ym. kirjojakin. Jostain syystä reseptikirjat vain sattuis olemaan se juttu. Sääli siinä on, et halpiskirjojen ohjeet ei oo usein kovin hyviä.

    On mullakin jonkin verran ruokakirjoja, joskus leivontakirjoista saatan katsoa jotain mut yleensä en. Monista mäkään en oo koskaan tehnyt mitään.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *