Kirjaläppää: Kaikki rakastavat kustannustoimittajaa

Keskustelimme Ropeconin kirjailijapaneelissa hyvän kustannustoimittajan tarpeellisuudesta kelle tahansa kirjailijalle, myös omakustannekirjailijalle. Maailmalla on jopa palveluita, jotka välittävät freelancer-kustannustoimittajien lisäksi myös kirja-alaa tuntevien freelancer-tiedottajien ja -markkinointihenkilöiden tietoja (ks. uutinen Guardianista). Onko kustannushommaa pakko tehdä omakustanneaikakaudellakin samalla tavalla kuin aina ennenkin?

Francisco Goya: Gaspar Melchor de Jovellanos (n. 1798)

Francisco Goya: Gaspar Melchor de Jovellanos (n. 1798)

Ei ole. Kirjallista, ja etenkään kaupallista menestystä kuitenkin saavuttaa erittäin harvoin, vaikka omakustannekirjailijalla on intuitiivisesti ajatellen suuremmat mahdollisuudet onnistua saattamaan itsensä tilanteeseen, jossa raha virtaa kirjailijaa kohti. Tämä Yog’n laki on aina kirjailijan kannalta järkevän kustantamotoiminnan pohjana: rahan ei kuulu virrata kirjailijalta kustantamolle päin.

Jos luottaa omaan kyvykkyyteensä ja ajanhallintaansa kirjailijuuden lisäksi taittamisessa, kansitaiteilussa, markkinoinnissa, tiedottamisessa ja logistiikan hallinnassa tai hallinnoinnissa, omakustanteinen julkaiseminen voi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.

Oman teoksen kustannustoimittaminen on kuitenkin lähestulkoon aina huono idea. Viittaan tässä esimerkiksi Donna Tarttin myöhempiin teoksiin, joita ei kirjailijan itsensä mukaan saa kukaan muu sörkkiä. Luovan neron uhriksi joutuu lukija, jota kidutetaan lukuisin tavoin (ks. listaa vaikka täältä).

Leonid Pasternak: Luomisen tuska (1800-l)

Leonid Pasternak: Luomisen tuska (1800-l)

Kustannustoimittaminen tarkoittaa teoksen oikoluvun lisäksi teoksen tarkastelua niin, että kirjoittajan ajatukset ja ilmaisu välittyisivät lukijalle mahdollisimman kirkkaasti. Tällaiseen suhteeseen pääsee oman tekstinsä kanssa useimmiten (jos ollenkaan) vasta tekstin pitkän, mahdollisesti vuosikausien lepuuttamisen jälkeen.

Myös Suomesta löytyy freelancer-kustannustoimittajia, jotka tarjoavat sekä kustannustoimittamis- ja oikolukupalveluita että esimerkiksi lausuntopalveluita, jos haluaa vain tietää, olisiko käsikirjoituksesta johonkin. Lausuntopalveluita tarjoavat myös erilaiset kirjoittajayhdistykset ja -opistot. Googlaaminen kannattaa.

Luonnollisesti jokainen käsikirjoituksen lukija lukee käsikirjoituksen omasta näkökulmastaan ja antaa oman tulkintansa mukaisen arvion teoksesta. Ammattilaislukijoiden ja omien tuttavien ero on siinä, että ammattilaislukija ei vedä mitään tekstiin liittyviä johtopäätöksiä tekstin ulkopuolelta.

Jos aikoo joka tapauksessa sijoittaa omia rahojaan teoksensa julkaisuun, kannattaa sijoittaa pikkusumma vähintään lausuntoon. Kustannustoimittajalta voi samalla pyytää tarjousta koko käsikirjoituksen kustannustoimittamisesta.

Johannes Vermeer: Kirjoittava nainen (n. 1665)

Johannes Vermeer: Kirjoittava nainen (n. 1665)

Amerikassa, menestyneiden omakustannekirjailijoiden tyyssijassa, miljonääriomakustannekirjailijat palkkaavat kokonaisen armeijan kirjallisuusalan freelancereita agenteista pr-henkilöihin, lakimiehiin ja kiertuebuukkaajiin. Useimmiten vähintään agentti, kustannustoimittajan ja markkinointihenkilön sekasikiö, on hankittu jo käsikirjoitusvaiheessa.

Koska kirjailija ei välttämättä ole hyvä muussa kuin kirjoittamisessa, eikä missään nimessä oman teoksensa paras kustannustoimittaja.

18 thoughts on “Kirjaläppää: Kaikki rakastavat kustannustoimittajaa

  1. Pingback: Kirjaläppää: Kaikki rakastavat k...

  2. Noora/ TwAK

    Huhhuh, ihan loistavia huomioita ja maalausten uudelleenmerkityksellistämistä. Lurahti lusikallinen housuun.

    Reply
      1. J.S. Meresmaa

        Mainio kirjoitus, Taika! Omalle tekstilleen todella sokeutuu, koska sen näkee niin kapeasta raosta luomishetkellä. Vain aika suurentaa rakoa, jos sekään lopulta tarpeeksi.

        Pakko lisätä, että paskatekstikeiju on kihertäen liihoitellut jo ennen minun aikaani, vaikka on totisesti käynyt vierailulla tässäkin huushollissa.

        Pasi Ilmari Jääskeläinen se lajintunnistuksen teki mokomalle olennolle.

      2. Taika Post author

        Kiitos, J. S. Mä luulen, että paljon on syytä myös sillä, että kirjoittaminen on koko ajan valintojen tekemistä ja valintoja tehdessään niihin sitoutuu. Jos ei sitoutuisi, ei siitä kirjoittamisesta tulisi yhtään mitään ja käsis ei valmistuisi ikinä. Kiitos myös pasieläimelle.

  3. hdcanis

    Saanen esittää vienon epäilyksen viimeisen kuvan tekstistä :)

    Tästä tulee vähän mieleen Hollywood-elokuvien studiosysteemi 30-60-luvuilla verrattuna nykypäivään, studioajan tähdet olivat erittäin sidoksissa studioonsa mutta toisaalta studiot hoitivat kaiken, myöhempien aikojen tähdet olivat itsenäisempiä mutta toisaalta joutuivat hankkimaan itse koko tarpeellisen entouragen hoitamaan asioita ja kun näiden palkat ja muut vastaavat “hoida itse”-kulut vähennetään niin taloudellisesti lopputulos oli helposti sama…ja siinä missä tekijöillä saattoi olla hyvin ongelmallisia suhteita studioidensa kanssa niin aina ei se omaehtoinen työskentelykään mene ihan putkeen…

    Reply
    1. Taika Post author

      No jos kustannustoimittajan tekoset tekstistä huomataan, niin eikö se yleensä ole mallia “kustannustoimitus on jäänyt puolitiehen. Tekstissä mm. seuraavia vikoja…” -tyyppistä ryöpytystä kritiikissä? Ainakin kaunopuolella on yleensä näin, tietopuolella saatetaan kiitelläkin.

      Toi Hollywood-analogia on tosi hyvä!

      Reply
  4. Kaisa Kyläkoski

    Minkähänlaista omakustannetta ja kustannusrakennetta ajattelit tekstiä kirjoittaessasi? Minä teen omakustanteina tietokirjoja, joilla on hyvin pieni potentiaalinen lukijakunta. Print-on-demand -ratkaisuna saan kirjan markkinoille sadalla eurolla.

    Kustannustoimittajan järjellisen työpanoksen olettaisin minimissään olevan viisi tuntia ja kustannuksen noin 300 euroa. Todennäköisesti enemmän. (Jos vähemmän, ihmettelisin laskuttajan älyä, minkä jälkeen kyseenalaistaisin hänen työnsä kokonaan.)

    Koska minulla ei ole valmista suhdetta kustannustoimittajaan, joutuisin valitsemaan sellaisen satunnaisotoksella. Päätellen kirjailijoiden avautumisista on mahdollista, että saadut kommentit eivät auta kirjaa sihhen suuntaan kuin haluaisin. Pahimmassa tapauksessa olisin maksanut itselleni merkityksettömästä ja arvottomasta työstä.

    Parhaimmassa tapauksessa kommentit parantaisivat käsikirjoitustani merkittävästi ja 20-30 lukijaani nauttisivat lukukokemuksestaan merkittävästi enemmän. Koska seuraava kirjani kuitenkin käsittelisi jotain aivan muuta aihetta, positiivinen lukukokemus ei nostaisi seuraavan kirjan menekkiä.

    Enkä jaksa uskoa, että laadun kohennuksellakaan mikään kirjoistani kelpaisi valtamedian arvosteltavaksi. Sitä kutsutaan valtamediaksi syystä.

    Eli nelinkertaistamalla kirjaprojektin kulut lopputulos olisi suunnilleen sama kuin alunperin halvemmalla. Minun näkökulmastani.

    Reply
    1. Calendula

      Pienen yleisön omakustannetietokirja on toki eri asia, kuin omakustannekauno, jolle toivotaan mahdollisimman laajaa lukijakuntaa. Niissä nimittäin toimittamattomuus näkyy usein ikävän kauas.
      Mutta kirja kuin kirja, jos ei hanki kustannustoimittajaa, pitäisi ainakin hankkia liuta vapaaehtoisia ja motivoituneita ensi- ja oikolukijoita. Jos ostan tietokirjan, jonka aihe kiinnostaa, niin tunnen itseni huijatuksi jos se tuntuu hutaistulta.

      Reply
      1. Taika Post author

        Tämä on myös ihan totta. Verkostot käyttöön ja kunniaan. Netistä löytyy tällä hetkellä runsaasti myös avoimia kirjailijapiirejä, joissa oikoluetaan ja arvioidaan toistensa tekstejä. Samanlaista vertaismeininkiä on myös kirjailijaleireillä ja kirjoituskursseilla, jotka ovat tietysti enemmän aikasidonnaisia. Niiltäkin voi löytää pitkäaikaisia kirjoituskavereita.

    2. Taika Post author

      Lähinnä ajattelin kaunoa tai tietoa, jolle pyritään saamaan runsaasti huomiota ja kaupallista menestystä, (tai myyntiä yli 500 kappaletta). Kustannustoimittamaton omakustanne voi todellakin olla kustannusrakenteeltaan paras ratkaisu monissa tapauksissa, erityisesti silloin, kun yleisö on syystä tai toisesta lähtökohtaisesti suppea.

      Ja se olisi tietysti pitänyt vielä alleviivata, että omakustannetta ei kannata ehkä alkaa harkitsemaan siinä vaiheessa, kun kustantamot tarjoavat ei-kiitosta, vaan nimenomaan jo kirjan suunnittelu- ja kirjoittamisvaiheessa.

      Reply
  5. Maija Haavisto

    Olen julkaissut kustannustoimittamattomia omakustanteita ihan siitä syystä, että olin toimeentulotuella (Kelan perseilyn takia), eikä minulla ollut lainkaan budjettia. Kannet teki ammattilainen ilmaiseksi, taiton tein itse. Englanninkielisen romaanini kielen tarkisti natiivi kirjoittajakaveri ilmaiseksi. (Kyllä, hävetti käyttää näin tällaisia palveluksia ilmaiseksi, mutta rahaa ei ollut. Sittemmin olen tilannut kansitaiteilijalta myös maksettuja tuotoksia, kun rahaa on ollut hieman enemmän.)

    Hämmentävintä on se, että englanninkielisessä omakustannetietokirjassani, joka on lähes 400-sivuinen, ei tunnu olevan lainkaan kirjoitusvirheitä (hakemistossa on pari lyöntivirhettä), vaikka sitä ei ole tarkistanut kukaan muu kuin minä. Tähän voisi kommentoida, että kirjailija ei vain itse niitä näe, mutta olen käyttänyt kirjaa omana hakuteoksenani nyt seitsemän vuotta, useissa eri tiedostomuodoissa ja eri fonteilla, enkä onnistu niitä äkkäämään, joten en usko, että niitä kovin montaa on, koska muissa vanhoissa teksteissäni kyllä äkkään typot turhankin hyvin.

    Kirja on kerännyt paljon kehuja eikä juuri mitään haukkuja, joille kustannustoimittaja olisi voinut mitään tehdä. En siis todellakaan sano, että kustannustoimittaja olisi turha, arvostan heitä suuresti – minulla vain kai kävi tuuri. Perinteisesti kustannetuille tietokirjoilleni olisin joskus toivonut rankempaakin kustannustoimitusta, vaikka kieliasua onkin hiottu todella huolellisesti.

    Reply
    1. Taika Post author

      Täytyykö tässä oikein ruveta tarkistamaan näkökantojaan, vähintään tietokirjojen suhteen? 😀 Sehän on tosi hieno juttu, että teoksen saa omin neuvoin toimimaan erinomaisesti. Väittäisin kuitenkin, että tällainen on poikkeuksellista. Ja kyllä minäkin kehottaisin omakustannekirjailijoita sijoittamaan myös ulkopuoliseen kansitaitelijaan, jos mitenkään mahdollista.

      Reply
  6. Kyösti Salovaara

    Joskus tuntuu että esim. amerikkalaisten menestyneiden romaanien (tai tietokirjojen) lukijapiiri ennen kuin kirja julkaistaan on suurempi kuin Suomessa tavallisen kirjan lukijapiiri kirjan julkaisemisen jälkeen, joten kaipa melkein jokainen kirjailija kaipaa “apua”. Se on toinen juttu onko menestymisen pakko hyvä juttu vai huono. Kumpi on tärkeämpää: kirjoittajasta päässyt ääni sellaisenaan (joka ei ehkä kiinnosta juuri ketään) vai kirjailijasta puserrettu ääni joka kiinnostaa monia? Tiedä häntä, mutta aika harvoin, jos koskaan Yhdysvalloista tulee tänne asti käännettynä romaani, jota ei jaksaisi lukea – ehkäpä em johtuen.

    Juuri em syystä monien mielestä noita ei sitten kannatakaan lukea. Mutta kun tietää kuinka paljon kustannustoimittajat yms apurit ovat vaikuttaneet merkittävienkin amerikkalaiskirjailijoiden teoksien lopputulokseen, herää epäilys että… siitähän on apua kirjailijoille, hemmetti.

    Kun olen itsekin yhden luomuromaanin julkaissut, niin todeta täytyy että jos minulla itseni lisäksi olisi ollut joku ystävä, niin siitä olisi kaiketi parempi tullut. Vähään tyytyminen on tietty hyve sekin. Sen TÄYTYY olla!

    Reply
    1. Taika Post author

      😀 Kyllä tuntuu ikävältä päästää irti luovan neron myytistä, mutta paremman kirjallisuuden eteen mitä vaan… Kohta vaaditaan luovuttamaan inspiraatiosta.

      Reply
  7. jukka ruskeeahde

    toisaalta on pakko tuoda seuraava pointti; franz kafka tuli kuuluisaksi käyttämättä kustannustoimittajaa ja lupauksensa pettäneen kaverin pelastettua hävitetyksi tarkoitetun materiaalin. maailman historiaan jääneitä kirjailijoita, jotka olivat americcalaisittain sanottuina tuska p*******ssä kustannustoimittajilleen; edgar allan poe, jack london, fjodor dostojevski mm. ja jos bronte¨n sisarukset olisivat kuunnelleet kustannustoimittajia, he olisivat unohdettuja herttasarjan kirjoittajia.

    miksi tämä pohjustus? siksi, että nykyään näkee kumman usein sekä kustaan että kirjoittajan blogeja, joissa kritiikittä jumaloidaan kustannustoimittajaa kuin brezhneviä muinaisessa cccp:ssä. aikoinaan pirkanmaalla muuan kustannustoimittaja sanoi sanoneensa eräälle asiakkaalleen – kalle päätalolle – “älä pistä toimitettua versiota näkyville. ihmiset sanoo, ettei se itte mitään kirjoita”.

    eli missä määrin kustannustoimittajan roolista pitäisi puhua? joka tapauksessa kustannustoimittajien Pitäisi korostaa myös seuraavaa seikkaa; jotkut kirjoittajat tarvitsevat vain minimaalisen osallistumisen, jotkut tiiviimmän. karkea yleistäminen – jota valitettavan usein näkee ko. blogeissa – kustannustoimittajan roolista “tekemässä puolet” on törkeää kumpaakin kohtaan…

    Reply
    1. Taika Post author

      On varmasti täysin totta, että jotkut kirjoittajat tarvitsevat kustannustoimittajaa enemmän kuin toiset, ja yleensä kaikki kirjoittajat tarvitsevat kustannustoimittajaa hieman eri tavoin kuin kukaan toinen kirjoittaja. Ihanteellisessa tapauksessa kustannustoimittaja osaa antaa juuri sen avun ja tuen, joka on hedelmällisintä juuri tietyn teoksen syntyprosessille. En usko, että kirja-alan nykytilanteessa kustantamot ottavat työstettäväkseen tekstejä, joiden valmistuminen edellyttäisi kustannustoimittajan kirjoittavan puolet teoksesta.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *