Klassikkohaaste: Aamiainen Tiffanylla

Olen sillä tavalla audiovisuaalisesti haasteellinen ihminen, että koen kirjat mieluiten kirjoina, en elokuvina.

Kirjabloggaajien kesän klassikkohaasteekseni valitsin Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla, koska tämä kesä innoitti lukemaan erityisesti chick littiä ja dekkareita. Suureksi yllätyksekseni havaitsin, että Aamiainen Tiffanylla on molempia, siitä huolimatta ettei ole kumpaakaan.

Truman Capote: Aamiainen TiffanyllaAamiainen Tiffanylla on monella tasolla kulkeva pienoisromaani, hieman yli sata sivua. Kirjan päähenkilö Holly Golightly on korkeintaan yhdeksäntoistavuotias elämäntapavalehtelija. Hänestä kertoo Fred, joka oli toisen maailmansodan paikkeilla Hollyyn rakastunut kirjailijanplanttu. Tarina kulkee Hollya seuraten, mutta se ei villeimpiä anekdoottejakaan laajalti kertoessa kerro oikeastaan yhtään mitään. Kuka Holly oikeastaan oli ja mitä hänelle tapahtui? Voiko Fredin muisteloihin luottaa?

Holly Golightly on nainen ilman menneisyyttä, jonka tulevaisuus on joka hetki vaakalaudalla. Kertoja muistelee Hollya sellaisena kuin hän oli aikanaan, koska hänen nykyisestä tilastaan ei tiedetä juuri mitään. Hollylla on omalakinen arvomaailma, joka käy niin kutsuttua maalaisjärkeä vastaan. Puolet Hollyn tarinasta on Pygmalionia, loput mielikuvituksen tuotetta. Tai niin kuin eräs hahmo Hollysta todistaa: “Voitte miettiä päänne puhki päästäksenne hänestä perille ja hän antaa teille hevonpaskaa lautasella.”

Koko teoksen läpi kulkee punaisena lankana kysymys kirjallisista illuusioista. Onko Hollyn tarina vain kirjailijan sepitelmää? Erittäin proosallinen vastaus on, että onhan se. Capote onnistuu kuitenkin Hollyllaan, Fredillään ja newyorkilaisella kerrostalollaan luomaan todellisuuden, johon haluaisimme uskoa, joka tuntuu uskottavalta, joka mieluummin voisi olla enemmän kuin tarinaa. Aamiainen Tiffanylla keikuttelee lukijaa inhorealismin ja romantiikan välimaastossa tiedostuttamalla luomansa kirjallisen illuusion ja toisaalta viekoittelemalla illuusion sisälle.

Aamiainen Tiffanylla laittaa aivot tanssimaan sekä monitulkintaisella kielellään että vielä vähän monitulkintaisemmalla tarinallaan. Se on traaginen tapainkomedia, joka laittaa lukijan nauramaan myös itselleen.

Kirjabloggaajien klassikkohaaste

Truman Capote: Aamiainen Tiffanylla
suom. Inkeri Hämäläinen
Tammi 1967
112 s.

10 thoughts on “Klassikkohaaste: Aamiainen Tiffanylla

  1. Tuijata

    Naseva otteesi osuu ytimeen. Hienot ja kuvaavat klipit olet valinnut elokuvahahmosta. Leffan olen nähnyt ammoin, kirjaa en ole lukenut. Jo elokuva viehätti, sillä Adreyn esittämä hahmo on liukas, ei-ilmeinen 50-lukulainen. lukilistalle siis tämä.

    Reply
    1. Taika Post author

      En tajua, miten tää on jäänyt lukematta niin pitkään. Ihminen tekee 15-vuotiaana tyhmiä mokia? 😀

      Reply
  2. Linnea

    Kirja on lukematta vaikka hyllyssä onkin, elokuva on nähty useampaan kertaan. Sen verran olen käsittänyt, että elokuva on selkeästi hupsutellumpi versio ja melkoisen erilainen kuin teos. Sen katsomista voin kuitenkin suositella, koska siinä on Audrey Hepburn ja Kissa ja timantteja. Ja Moonriver.

    Reply
    1. Taika Post author

      Audrey Hepburn on kyllä aika hyvä suositus, mutta nää giffit tunnistin ikäänkuin kirjasta suoraan.

      Reply
  3. Margit/Tarukirja

    Minäkin luen mieluummin kirjan kuin katson elokuvan. Tässä tapauksessa elokuva on kirjaan verrattuna aika vesitetty, varsinkin loppu. Elokuva pitäisikin ottaa ihan omana teoksenaan.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiva, etten ole ainoa haasteellinen. :-) Vaikka täytyy kyllä sanoa, että jotkut Jane Austen -filmatisoinnit ovat todella pätäköitä. Erityisesti ne, jotka on tietoisesti tehty uusiksi teoksiksi. Ja Gillian Flynnin Kiltti tyttö, vaikka se ei kirjan veroinen ollut. Siitä huolimatta, että kirjailija kirjoitti myös elokuvakäsiksen.

      Reply
  4. hdcanis

    Kirja on hyvä ja leffakin on minusta, muutoksia on sen verran että lopputulos on tunnistettava mutta selvästi myös oma teoksensa.
    Enkä vesittämisestä ole niin varma, siinä on minusta itse asiassa korostettu joitain subtekstuaalisia elementtejä mm. lisäämällä yksi henkilö jota kirjassa ei ole… (näkökulmavinkki: kaikki elokuvan naisroolit ovat “cast against gender”, ajattele niitä miehinä).

    Reply
    1. Taika Post author

      Mielenkiintoinen näkökulma. Kiitos, hdcanis. Nyt pitäisi vain löytää aikaa leffan katsomiselle mahdollisimman pian, ettei ehdi kirja unohtua.

      Reply
  5. Suvi

    Hmm, näistä en muista kumpaakaan hirveän hyvin, mutta Capoten muita teoksia voin ainakin suositella lämpimästi. Varsinkin Other Voices, Other Rooms ja Kylmäverisesti.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kiitos suosituksista, Suvi! Kyllä tämän kokemuksen jälkimainingeissa luen Capotea varmasti toistekin.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *