Kirjaläppää: FinlandiaGate

Frans van Mieris (I), Kirjettä kirjoittava nainen (1680)
Finlandia-voittaja Laura Lindstedt käytti voittopuheensa voittopuolisesti puhuakseen yhteiskunnallisista asioista taiteellisten sijaan. Tämä ennenkuulumaton teko on aiheuttanut internetissä runsaasti moraalista paheksuntaa.

Että kehtasi joku kirjailija ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ei mitään asiaa ole kirjailijalla ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, paitsi Jari Tervolla, joka kirjoittaa kivoja kolumneja. Ja Kari Hotakaisella, joka kirjoittaa niin hauskasti. Ja Miika Nousiaisella ja Juha Itkosella ja onhan noita muitakin, joilla on jotain oikeaa asiaa. Mikko Rimmisellä, esimerkiksi. Antti Holmankin yhteiskunnalliset huomiot kelpaavat, mutta kuka on edes ikinä kuullut tästä Lindstedtin blondiinista?

Jos nyt sallitaan jollekin kirjailijanaiselle ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin ainakin täytyy laittaa sille jotkut rajat. Ajankohtaisia aiheita ei pidä käsitellä, eikä poliittisia tai taloudellisia. Kulttuurisia aiheita voi halutessaan sivuta. Ei näitä asioita voi käsitellä, jos ei ole kompetenssia. Eikä ainakaan julkisuudessa.

Ja täysin mahdotonta on kirjailijailijan käsitellä yhteiskunnallisia aiheita, jos saa apurahaa. Ei suinkaan ole verovapaata säätiöjärjestelmää kehitetty siksi, että joku kiittämätön menee ja julkisesti kritisoi valtiovallan toimia. Ei voi nauttia systeemistä ja kritisoida sitä yhtä aikaa. Vähän niinkuin ei voi kritisoida kouluruokaa, vaikka se olisi kuinka pohjaanpalanutta.

Keskustelun pohjat vetää Tere Sammallahti Uuden Suomen kolumnissaan vaatiessaan kirjailijalta kiitollisuutta työskentelyapurahansa maksaneita veronmaksajia kohtaan, sen sijaan että suomii hallituksen veronkierto- ja tulonpimittämislakeja. Kolumnistin närkästys on vahvaa, mutta olkiukko hatara, sillä kirjailija juuri oli huolissaan siitä, että verotuloja kertyy vähemmän, mikäli hallituksen kaavailut menevät läpi. Onhan se sairaan itsekästä olla huolissaan verokertymistä ja kestävyysvajeesta, jos ei ole Juha Sipilä.

Kolumnisti ei myöskään tunnu tietävän, etteivät säätiöt odota kuuliaisuutta tai vastiketta tuilleen, vaan itse asiassa tällaiset vaatimukset aiheuttavat verovapauden menetyksen. Lisäksi apurahansaaja maksaa veroja, mikäli nauttii apurahoja valtion taiteilija-apurahan ylittävän määrän vuodessa. Apurahansaajan täytyy myös olla nauttimatta muuta tuloa apuraha-aikana, eli keskittyä siihen tekemiseen, jota on luvannut tehdä apurahahakemuksessaan. Se on harvemmin soffalla makoilua tai muuta laiskottelua, koska tuskin koskaan mikään säätiö myöntää tällaiseen toimintaan rahaa.

Mutta palatakseni asiasisällöstä moraaliseen skandaaliin.

Kuvankaappaus 2015-11-27 kello 6.53.58 PM

Lopetetaan kuulkaa koko roska tuottamattomana.

7 thoughts on “Kirjaläppää: FinlandiaGate

  1. Arja

    Suomihan voisi profiloitua ensimmäisenä maana, joka lopettaa taiteen ja koko kulttuurihömpötyksen. Uusia rivejä koululaisten historiankirjoihin! Vai ulkoistetaanko Intiaan?

    Reply
    1. Taika Post author

      Kyllä mun mielestä voitais ulkoistaa. Tai hei mitä jos otettaisiin käyttöön sellain vanha hyvä Aleksandrian malli? Yks kappale kutakin teosta keskuskirjastoon, ja se on siinä. Siinä säästyisi monta miljoonaa veronmaksajien rahaa vuodessa.

      Reply
  2. Kyösti Salovaara

    Oliko Lindstetdtin puheenvuoro sinusta jotenkin älykäs ja oikeasti yhteiskunnallinen?

    Minusta ei – vaan samanlaista huitomista ilmaan kuin äärilaidoilta yleensä kuulee.

    Sitähän tässä kiihkeässä, oikeaoppisessa “älymystössä” aina ihmettelee ettei se hyväksy kenenkään muun ajatuksia ja tekoja kuin itsensä. Se kuultiin ja todettiin erään näyttelijän suusta taannoin.

    Niin kuin todettua: 10 % (ne rikkaat! ne varakkaat! ne pirut!) suomalaisista maksaa n. puolet koko tuloverokertymästä, joten aika monia “vähäosaisia” kanssaihmisiä todella kannetaan kultatuolilla. Lindstedtin kannalta ongelma on, ymmärrän sen hyvin, että nuo rikkaitten pöydiltä tippuvat muruset ovat niin isoja ettei niiden ohi näe vaikka kuinka fiksu olisi.

    Oleellista tietysti on, että jokainen saa puhua ajatuksensa julki, jopa kirjailijat. Ja hehän vasta puhuvatkin. Ihan kirjojen kera. Tavallisen taapertajan ääni hukkuu jonnekin ja usein se on eliitin mielestä ihan väärin resonoitu.

    Vai pitäisikö tästä kirjailijan puheenvuorosta ajatella, että nyt on jokin uusi (Volasen mukaan vanha post-stalinistinen) ryhmä kerääntymässä, joka asettuu demokraattisesti valittua eduskuntaa ja hallitusta vastaan? Jos niin on, sekin on sallittua, joskus jopa toivottavaa. Ja, jos niin todella on, palautettakoon sitten poliittinen väittely myös kirjojen arviointiin – joka paikassa, joka kerta, jokaista lausetta tältä kantilta arvioiden, jokaisessa kirjablogissa, kirja-arvostelussa.

    Minusta semmoinen paluu voisi mukavasti pistää lammen pinnan väreilemään, jopa aallot. Olen valmis… kuin melperi sotaan, hah!

    Reply
    1. Taika Post author

      Mitä puheiden historiaan tulee, niin eihän tämä mikään I have a dream -puhe ollut, mutta ei se huonompi ollut kuin ainutlaatuinen luontosuhde-puhe, jonka pääministeri Sipilä vetäisi samalla kanavalla jokin aika sitten. Mitä puheen asiasisältöön tulee, niin se 10% joka nyt maksaa 50% tuloverokertymästä pyrkii tällä hetkellä pm:n ja vm:n johdolla juuri siihen, että maksaisi tulevaisuudessa huomattavasti vähemmän veroja. Tätä vastaan Lindstedt puhui.

      Suomessahan pyritään pitämään yllä ajatusta siitä, että on verotuksen progressio, koska juuri solidaarisuutta pidetään tärkeänä hyveenä uskonnollisen ja kulttuurisen taustamme takia. Se, että setämiesikäpolven mielestä solidaarisuus on sanana saastunut neljän-viidenkymmenenvuoden takaisten, oman ikäluokkansa toimittamien perseilyjen takia, ei vaivaa nuorempia sukupolvia (jotka eivät sovi ja tuskin haluavatkaan ryhmäytyä minkään setämiesfaktion kanssa).

      Mitä poliittisen väittelyn palauttamiseen kirjojen arvioinnissa tulee, niin ihan voi jokainen kritikoida kirjoja omista lähtökohdistaan. Yksi julkinen puhe vaikuttaa tuskin koko Suomen kirjallisen kentän suunnanmuutokseen ja vaatimukset tällaisesta ovat mielestäni ylimitoitettuja.

      Sen sijaan olen samaa mieltä kanssasi siitä, että olisi erittäin tervetullutta, että kirjallisuus ja taide, miksei myös tiede, nostaisivat itsensä jälleen yhteiskunnallisen ja yksilöllisen elämän keskiöön sieltä laitamilta, joihin ne on sysitty. Kirjallisuuden lukeminen kehittää empatiaa, tuota ihmisten välistä yhteisymmärrystä aiheuttavaa sosiaalista, älyllistä ja emotionaalista liimaa. Sitä tarvitaan, oli talous- tai yhteiskunnan huipun arvolataus mikä tahansa.

      Reply
      1. Kyösti Salovaara

        Yep!

        Katselin tänään Hesaria ja kun siinä kulttuuriosasto antaa Lindstedt-tapaukselle täydet kolme sivua (tosin yksi taas niistä tuhlattu valokuvaan mutta…) koin eräänlaisen ahaa-elmyksen, jos tässä setäiässä sellainen on enää mahdollinen, mahdollista.

        Mitenkään itse Lindstedtiin asiaan puuttumatta, huomaa kuinka kulttuurieliitti tiiviisti ryhmittäytyy kirjailijan rinnalle. Lehti antaa kriittisen puheenvuoron vain Apuselle, kenellepä muullekaan. Hesarin kultturiosaston esimies kirjoittaa itse kaikista tyhmimmän puheenvuoron.

        Kun kauheasti moititaan somea – minäkin olen moittinut sata ja tuhat kertaa – niin onko somen käyttäytyminen todellakaan ihme, kun vertaa kuinka yksipuolisesti laatulehti tässäkin asiassa toimii. Se liittoutuu aina eliitin kanssa. Tässä nyt kulttuurieliitin, joskus toisaalla talouselämän eliitin ja sitten jonakin päivänä poliittisen eliitin.

        Eli ahaa-elämys oli tuossa: somen usein täydellinen älyttömyys kumpuaa valtamedian kyvyttömyydestä käsitellä asioita kriittisen tasapuolisesti, myös muun kuin vallitsevan eliitin näkökulmasta.

        Eipä siis ihme, edellisen perusteella, että laatulehtien levikit laskevat ja ne kuihtuvat kenties vähitellen pois, ja kun niin käy, mistä (esim.) kulttuurieliitti sitten löytää julkisen liittolaisen? Kannnattaisi siis tilata lehtiä, hahhaa, niin kuin taannoin pakinassani kirjoitin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *