Kirjaläppää: Kirjamessuilta kirjahämmennykseen

Kirjamessut alkoivat kaksi viikkoa sitten ja olivat jälleen superlatiivisen mahtavat. Hyviä keskusteluja, kanssalukijoiden kohtaamisia, kirjailijakohtaamisia, kirjakohtaamisia. Messut toimivat kuin suviseurat: nostattivat uskoa sanan voimaan, lukijoihin ja kirjoittajiin.

Kuitenkin nyt pari viikkoa myöhemmin muistikuvat messuilta ovat epämääräisiä haituvia. Kiire osallistua kaikkeen koko ajan, ettei mikään vain mene ohi on vaihtunut reflektioksi omasta suhteestani kirjoihin ja lukemiseen.

Haastattelin Katja Kettua, joka ihmetteli messujen häkellyttävää markkinamaisuutta Frankfurtiin ja muihin ison maailman messuihin verrattuna. Kritiikki nostatti uudenlaisen kulman näkemykseen, jonka mukaan kirjallisuusalan kulttuuritehtävän ja bisnestehtävän yhdistäminen on ollut suomalaisille vaikeaa viime vuosina. Mutta sitten kuitenkin mietin pitkään (siis puolitoista minuuttia), voinko maksaa 15 euroa Graham Greenen Etusivun jutusta. Ostin sen sitten kuitenkin, koska se oli siinä käsillä. Lähes täydellinen vasta-argumentti edelliselle.

Matti RönkäIstuin Matti Röngän Eino-teoksen lukupiirissä kirjabloggaajana. Se oli kolmas kerta minulle. Joka kerta on ollut yhtä kiusallista istua yleisössä, kun vaativat lukuharrastajat kritikoivat kirjailijan teosta hänen edessään. Koska kyseessä on auditoriossa tapahtuva performanssi, lukupiiriläiset eivät kehtaa kertoa todellisia näkemyksiään teoksesta ja kirjailijankin pitää pinnistellä asettaakseen tilanteen sen oikeaan arvoon. Silti jokin lukupiirin yhteisöllisyydessä kiehtoo, ajatuksessa että voimme jakaa tulkintoja ja jakaa niitä jopa röyhkeästi päin kirjailijan naamaa.

Messujen bloggaajapäivystyksessä pidin myös sylissäni pitkästä aikaa pientä vauvaa. Vauva nukkui. Vauva ei välittänyt kumisevasta hälinästä, karkkia kahmivista ohikulkijoista tai kirjakälätyksestä. Vauva keskittyi olennaiseen.

Kirjamessutkin olivat tavallaan olennaisen ytimessä, ainakin mitä kirjaan tulee. Kuitenkin ne samalla estivät pääsemästä siihen käsiksi. Samanaikaisesti liian paljon kaikkee ja liian vähän minua.

Nyt katson kirjahyllyäni samoin hämmentynein silmin. Käyköhän suviseuralaisillekin näin? Auttaisiko, jos lukisi kirjaa?

2 thoughts on “Kirjaläppää: Kirjamessuilta kirjahämmennykseen

  1. Arja

    Saattaa hyvin olla, että suviseuralaisillekin käy noin. Kirjan lukeminen auttaa heitä, kirjojen meitä :) Tunnistan hämmennyksen paljouden edessä ja etenkin sen jälkeen, mutta silti en messuista luopuisi. Katja ei ehkä muistanut, että Frankfurtin messut, kuten monet muut ulkomaiden vastaavat, ovat ensisijaisesti ammattilaistapahtumia. Siksi markkinameininki puuttuu: yleisö pääsee paikalle vain tiettynä päivänä jos ollenkaan. Myydään julkaisuoikeuksia, ei yksittäisiä kirjoja. Ja vielä lukupiireistä Helsingissä: ideana loistava, ja tavislukijalle ainutlaatuinen mahdollisuus tavata kirjailijaa ja syventyä yhteen kirjaan hetkeksi pois hälinästä. Mutta homman onnistuminen vaatii taitavan vetäjän, joka antaa tilaa keskustelulle ja kommenteille, jotka toivon mukaan ovat myös rehellisiä. Uskon ammattikirjailijan sen kestävän ja jopa arvostavan myös kriittisempiä havaintoja.

    Reply
    1. Taika Post author

      En mäkään messuista luopuisi, mutta jotenkin hyppäsin näiltä messuilta ihan uusiin keloihin. Se on varmaan osin merkki onnistuneista messuistakin, että ihmiset alkavat työstämään villejä ajatuksia. Lukupiireissä on varmaan aika kova hajonta tuon laatupuolen suhteen, etenkin kun on kaikille osanottajille uudenlainen tilaisuus.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *