Kirjaläppää: Romaanin raukoilla rajoilla

Panu Rajalan Finlandia-ehdokasromaanissa on suoraa lainausta romaanin päähenkilön julkaisemista kirjoista, YLE kertoo. Onko tämä ongelma?

Kyllä se on. Listaan tähän miksi, jos se on jollekin epäselvää.

Koska on moraalisesti väärin esittää toisen ihmisen tekstiä omissa nimissään. Tämä on lukijan erehdyttämistä, vieläpä tietoista erehdyttämistä. Jokainen, joka on ikinä kirjoittanut mitään tietää kyllä, milloin julkaistavaksi aiottu teksti on lähtöihin omasta kynästä,  milloin copy-paste -toiminnosta.

Tekijänoikeudellisesti tapaus on selkeä. Inhan tekijänoikeudet ovat rauenneet, koska hänen kuolemastaan on yli 70 vuotta. Taloudellisten tekijänoikeuksien raukeneminenkaan ei anna silti kirjailijalle oikeutta kopioida kenenkään tekstiä omissa nimissään, sillä teoksen alkuperäisten tekijänoikeuksien omistaja on aina mainittava moraalisten oikeuksiensa eli isyysoikeuden perusteella. Isyysoikeus ei raukea, sitä ei voi myydä tai ostaa tai vuokrata. Muutenhan markkinoilla olisi Don Quijote sadan tuhannen eri kirjailijan nimellä julkaistuna.

Mitään moraalista tai laillista ongelmaa ei olisi, mikäli lainaukset olisi merkitty asianmukaisesti teokseen. Ottaen huomioon, että suurin osa laadukkaasta dokufiktiosta on kirjoitettu täysin onnistuneesti ilman mitään tekijänoikeudellisia tai moraalisia ongelmia, on hämmentävää, että kirjallisuushistorioitsija sortuu näin alkeellisiin virheisiin. Esimerkiksi saman kirjasyksyn dokumenttiromaani, Karo Hämäläisen Yksin, vie lukijan juoksijalegenda Nurmen pään sisälle ilman, että romaanissa on yhtään suoraan Nurmen suusta tullutta lausetta.

Finlandia-lautakunnan perusteluista käy mielestäni hyvin esille, miten alkuperäistä kirjoittajaa on peitelty teoksessa. Inhan ystävien ja sukulaisten kirjoittamat osiot on merkitty jonkun muun  kuin Rajalan nimiin, mutta Inhan itsensä tekstin annetaan ymmärtää kumpuavan eläytyväisen romaanikirjailijan mielikuvituksesta.

Panu Rajala: Intoilija (WSOY)

I.K.Inha – valokuvaaja, tutkimusmatkailija, tietokirjailija, kääntäjä ja keksijä – jäi aikakauden muiden taiteilijoiden varjoon. Nyt Panu Rajala nostaa hänet hienolla romaanillaan ansaitusti ystäviensä Janne Sibeliuksen ja Eero Järnefeltin rinnalle. Minämuotoon kirjoitetun taiteilijatarinan kieli on rikasta ja kaunista, se johdattelee lukijan uskottavasti menneeseen maailmaan. Autenttiset kirjeet ystäviltä ja sukulaisilta täydentävät tarinaa ja mukaan otetut Inhan maisemakuvat sopivat kirjaan täydellisesti. Herkän taiteilijanelämän vaativuus sekä rakkaus suomen kieleen ja suomalaiseen mielenmaisemaan nousevat keskeisiksi ilmiöiksi tässä vahvassa ja kiehtovassa romaanissa.
(Kansan Uutiset 6.11.2015, Tässä ovat Finlandia-ehdokkaat ja perustelut)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *