Kirjasfääri: Kahtiajaon aika on ohi

Tuntematon italialainen maalari: Vanitas (1766)

Tuntematon italialainen maalari: Vanitas (1766)

On yleisesti tunnettu tosiasia, etteivät brittilehti Guardianin kirjajutut ole koskaan väärässä. Nyt ovat. Tai on. Kolumnisti Simon Jenkins länkyttää, että e-kirjat eivät enää kiinnosta ketään ja olivat alunperinkin pienen ja hysteerisen teknofiilivähemmistön uutuusleluprojekti, joka kuoli elämyksellisyyden puutteeseen.

Hävettää tunnustaa, että alussa koin nimenomaan fyysisen kirja-elämyksen puutteen e-kirjan ongelmaksi. Kun ei ollut sitä kirjan tuoksua, selailun sensuaalisuutta. Lisäksi painoi pdf:n taakka. Kun opiskeluaikana luettiin kirjoja tenttiin yliopiston e-kirjastosta, eli kirjastossa sijaitsevan monitorin ruudulta välkkyviä pdf:iä, jäi elämyspuoli hieman ohueksi.

Mutta kaikkeen tottuu. Ja onhan se ihan todella kätevää, että kun mökkimatkalla paperikirja loppuu, niin kännykästä löytyy rajattomasti lisää. Elämyksellisyys on vähintään lapsuusnostalgian luokkaa, kun lukee salaa peiton alla kännykällä romaania samalla kun nukuttaa skidejä. Tietoteokset luen järjestään e-kirjoina, koska muuten takerrun epäolennaisiin yksityiskohtiin kokonaisuuden arvioinnin sijasta. Teknologia-avusteinen uusi lukutapa voi siis olla myös hyödyllinen, ei vain huono.

Tuttavapiirissäni e-kirjasta ovat hyötyneet erityisesti ne, joiden olisi pitänyt muuten luopua lukemisesta. Ystäväni, joka ei pystyisi kääntämään paperisivua, pystyy kääntämään e-sivua. Mieheni 90-vuotias mummi, joka ei jaksa pitää paperikirjaa kauaa kädessä, jaksaa kääntää e-sivua niin kauan kuin jaksaa lukea.

Useimmat e-kirjoja lukevat tuttavani ovat lopettaneet minkäänlaisten teknologisten jakojen tekemisen. Kirja on kirja, ja sitä luetaan siinä formaatissa, joka on kulloiseenkin lukuelämyskertaan sopivin.

Eniten kummastuttaa kolumnistin ajatus, että lukuelämys olisi suoraan johdettavissa lukemiselämyksestä. Että e-kirja jotenkin estäisi kirjallisen keskustelun, kirjoista puhumisen. Omien havaintojeni mukaan sähköinen tiedonvälitys vain lisää kirjallisuuskeskustelujen mahdollisuuksia kaikille. Nytkin ehtisi vielä e-kirjan hankkimaan ja lukemaan ennen päivän Helsinki Lit -taltion (ks. Yle Teema) alkamista, jos kävisi e-kirjakaupassa.

Onko pikemminkin niin, että hysteerisiä tässä kahtiajaossa ovat olleet lähinnä kirjan kuoleman julistajat?

4 thoughts on “Kirjasfääri: Kahtiajaon aika on ohi

  1. Maija Haavisto

    E-kirjan haukkuminen moisella tavalla olisi ehkä ymmärrettävää vuonna 2006, mutta ei 2016. Joo, ihan marginaalinen juttu, mitä nyt Amazonissakin ohittivat paperikirjat jo vuosia sitten. Ja sitten unohtuivat. Eiku miten se meni.

    Minulle e-kirjoissa (joita luen pelkästään tietokoneella ja olen lukenut jo putkinäyttöaikoina reilusti 90-luvulta) tärkein esteettömyysnäkökulma on kirjasinkoko. Silmäoireiden takia tykkään lukea kaikkea isolla fontilla – selaimessakin painan useimmilla sivuilla Ctrl-+ pari kertaa.

    Tietokirjoissa taas parasta on hakutoiminto, kun joutuu kirjoittamaan paljon lähdeviitteitä. Monessa paperikirjassa on surkea hakemisto ja sen käyttö on hidasta.

    Reply
    1. Taika Post author

      Toki e-kirjan tullessa oli varmaan paljon turhaa hypetystäkin, mutta en nyt varsinaisesti sanoisi, että monen sadan miljoonan myynti on mikään totaalifail. Etenkään kirja-alalla, jossa jokaisen kirjan tai e-kirjan myynti on, noin niinkuin lehtijutuista päätellen, aihe pienimuotoiseen juhlaan. Mäkin tykkän lukulaitteessa just tosta tekstikoon vapaasta muuntelusta, vaikkei silmäoireita olekaan. Tästä syystä olen myös heivannut kierrätykseen esim. kaikki penguin classicsini. Snadi ja ruma fontti + ohut paperi eivät voita lukulaitetta edes pölyllä ja liiman haihtumisaineilla kuorrutettuna.

      Reply
  2. Pingback: Kirjasfääri: Kahtiajaon aika on ohi |...

  3. satunnainen lukija

    Yksi syy, miksen innostu e-kirjoista, on isoveli. En halua että joku jossakin seuraa mitä luen, millä sivulla luen, mitä ystäväni ja kontaktini lukevat. Tai: luenko oikein, olenko väärinajattelija koska luen mitä luen. Näistä asioista voisi puhua enemmänkin julkisuudessa.

    Toinen syy on tietenkin se vanha tuttu paperi. En jaksa tuijottaa ruutua koko päivää, ensin isompaa ja sitten pienempää. Paperi ei aiheuta päänsärkyä.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *