Kirjahyllyn marittaminen

Marie Kondo: KonMariKonMari sanoo, että tavaroita vähentäessä sellaiset esineet saa säästää, jotka tuovat iloa. Muita ei. Marie Kondo selviää noin 30 kirjan kotikirjastolla.

Minä en. Sen sijaan olen onnistunut vähentämään kotikirjastoani noin 50 hyllymetristä noin 30 metriin. Määrä vähenee muutaman metrin kuukausivauhtia, sillä kirjoista luopuminen on henkisesti raskasta. Kirjat eivät minulle ole “vain” luettavaksi, vaan myös muistoja. Tämän kirjan ostin ensimmäisellä Lontoon-reissulla, tuo kirja antoi minulle uuden näkökulman elämään, kun oli vaikeaa, tämän kirjan haluaisin säästää lapsilleni luettavaksi…

Kirjat lähtökohtaisesti tuottavat iloa, joten KonMarin perusneuvo säilytys/poisto-mittariksi ei ainakaan itselleni riitä. Kirjahyllyn kuratointi tuottaa kuitenkin myös iloa: vähä vähältä kirjoja poistellessa kirjahylly muuttuu selkeämmäksi. Ainakin sen verran pitäisi poistaa, että tsundoku-kirjoista pääsisi eroon. (Tsundoku on japania, ja tarkoittaa kaikkia niitä kirjoja, jotka asuvat satunnaisissa kirjapinoissa lattialla ja muilla tasoilla.)

Tällaisia mittareita kirjojen poistoon tai säästöön olen kehitellyt kirjaprojektini aikana.

1. Olenko lukenut kirjan? Jos en ole, tuottaako kirja hyllyssä syyllisyyttä lukemattomuudesta?

Jos kirja tuottaa syyllisyyttä, se ei tuota iloa, eli poistoon. Tällaisia ovat esimerkiksi monet klassikot, opiskelu- ja työkirjat, jotka pitäisi lukea jostain muusta syystä, kuin siksi että kiinnostaa itseä tosi paljon.

2. Onko kirja saatavissa kirjastosta?

Jos olet kahden vaiheilla, luopuako vai pitääkö, tsekkaa löytyykö kirja kirjastostasi. Kirjastoista löytyvät useimmat parin viime vuoden sisään ilmestyneet suomenkieliset kirjat ja toisaalta klassikot, edelleen ajankohtain työkirjallisuus jne. Ongelmatapauksiksi jäävät ei-klassikot, jotka on julkaistu ennen vuosituhannen vaihdetta. Tällä tavalla pääsee kuitenkin eroon hyvin suuresta määrästä en-nyt-oikein-tiedä -kirjoja.

3. Onko kirja tullut lahjana?

Lahjakirjoja poistaessa vaikeus on usein sama kuin rippilahjamaljakoissa. Että tavallaan on velvollisuus pitää, kun on hyvästä sydämestä annettu. Itse olen päätynyt pitämään kirjoja, jotka muistuttavat antajistaan hyvässä mielessä (ja yhden per henkilö) tai kirjoja, jotka yhdistävät meitä.

4. Onko tämän pakko asua hyllyssäni?

Tämä kysymys auttaa, kun aletaan olla todella vaikeiden valintojen edessä. Mutta tätä ei kannata suorittaa abstraktion kautta. Ota siis teos, joka on todella lempparein lempparisi ja pidä sitä toisessa kädessä mittatikkuna. Sitten ota toiseen käteen teos, jonka kanssa edes hetkellisesti epäröit. Vertaile. Jos haluat kirjahyllyysi pääasiassa mittatikkukirjan kaltaisia teoksia, onko epäröinnin kohteella sijaa hyllyssäsi.

Näiden kysymysten avulla kirjojen poistaminen kirjahyllystä on tuntunut itselleni enemmän vapauttavalta ja vähemmän kamalalta pakkopullasiivoamiselta. Nyt kotini on siivompi (ei pölyisiä kirjapinoja), kirjahyllyni on käytännöllisempi (kun kirjat ovat yhdessä kerroksessa kirjahyllyssä, ne ovat näkyvillä), kirjoihin on helpompi päästä käsiksi, siivoaminen on helpompaa ja siksi olen itse sekä fokusoituneempi lukija että iloinen muistelija.

KonMari vihaa tavaroiden kierrättämistä tuttaville, mutta en kerta kaikkiaan henno laittaa kirjoja roskiin. Niinpä olen antanut lukeville kavereille sellaisia, joita he ovat ottaneet ilolla vastaan. Loput olen kärrännyt kirjaston kierrätyshyllyyn, josta ne yleensä ovat hävinneet seuraavaan kirjastoreissuuni mennessä. Antikvariaattiinkin voisi ehkä joskus myydä, mutta toistaiseksi olen ajatellut, että sellainen prosessi toisi itselleni vähemmän iloa, eikä siis ole vaivan väärti.

Lopullinen tavoite?

Rakastan isoa kirjahyllyäni, joka täyttää yhden seinän lattiasta kattoon. Se tuottaa minulle jatkuvasti iloa monin tavoin, enkä halua siitä missään nimessä eroon. Tavoittelen tilaa, jossa kaikki hyllyille (yhteen riviin) päätyvät kirjat jäävät hyllyyn, koska ovat parhaita ikinä.

OIKAISU: Muutettu “kierrätystä” muotoon “tavaroiden kierrättämistä tuttaville”.

8 thoughts on “Kirjahyllyn marittaminen

  1. Kirsi Hietanen

    Oikein hyvät periaatteet! Tsundoku-kirjat tuppaavat minullakin lisääntymään kuin varkain, vaikka koetan pitää hyllymetrit kurissa. Prosessi on jatkuva, ei kertaluonteinen rykäisy. Taidan olla myös keskellä ammatillista suurmullistusta omassa elämässäni, ja sen hyvöksyminen aikanaan muuttanee myös kirjahyllyjeni sisältöä. Mutta ihan ei vielä olla siinä pisteessä.

    Reply
    1. Taika Post author

      Olen itse huomannut, että ammatinvaihto tarkoittaa ensi kädessä kaksien työ- ja opiskelukirjojen asumista kirjahyllyssä, ennen kuin oma pää pääsee jotenkin kehityksen vauhtiin mukaan ja tajuaa, että kas, mähän olenkin mennyt tästä elämänvaiheesta jo ohi. Mutta sitä ei voi pakottaa, tai tulee paha mieli.

      Ja joo, tsundoku on ihan arseesta.

      Reply
  2. Velma

    Kirjahylly on mullakin se marituksen heikko kohta, muilta osin luopuminen on helpompaa (jos siis alkaisin sitä oikeaoppisesti tekemään). Ei mun mielestä Konmari ole este kierrätykselle: siinä on puhuttu poisheittämisestä, muttei käsketä heittämään juuri roskikseen – netti tiesi kertoa joskus, että Japanissa on kuulemma hyvät ja toimivat kierrätyssysteemit.

    Reply
    1. Taika Post author

      Kyllä se mun mielestä aika eksplisiittisesti huomioi, kuinka monta roskapussia on asunnoista poistettu tavaraa, ja kieltää esim. tuttavien vaivaamisen omilla poistotavaroilla. Mutta missään nimessä en siis aio väittää, että tämä oma metodini on mitenkään puhdasoppista marittamista noin lähtökohtaisestikaan, sillä itse en tee kerralla puhdasta jälkeä ja muutenkin olen sitä mieltä, että jokainen taaplaa tyylillään.

      Reply
  3. Satu Ekoluoma

    Kirjat ovat kyllä olleet se eniten ajatustyötä vaativa juttu tavaran vähentämisessä! Minimiin en pyri minäkään mutta olen sentään menossa siihen suuntaan että kaikkia (tai moniakaan) ei tarvitse omistaa. 😀 Kyllä kirjojenkin karsiminen tuulettaa niin kotia kuin päätäkin. Tykkään erityisesti mittatikkuperiaatteestasi!

    Pakko kuitenkin tarttua myös tuohon KonMari ja kierrätys -asiaan, josta on paljon keskusteltu marituksen yhteydessä ympäri nettiä. Kierrätys on tosiaan kuulemma Japanissa niin hyvin hoidettu ja itsestäänselvä asia, ettei sitä ole ollut tarpeen sikäläisille markkinoille alkujaan suunnatussa kirjassa käsitellä. Roskapusseina poistaminenkin sopii kuvaan, koska tietyt roskat laitetaan tietyn värisiin roskapusseihin, jotka sitten kerätään kierrätykseen. Tuttavien vaivaamista tavaroilla on syytä välttää ettei roina päädy kenenkään muun hamstraukseen taipuvaisen kaappien tukkeeksi, mutta eihän se estä kierrättämistä muuta kautta. Oikeaoppista maritusprosessia en ole itsekään vetänyt läpi enkä ole niin fanaattinen fani ettenkö sulattaisi kritiikkiä, mutta “KonMari vihaa kierrätystä” on kyllä mielestäni selkeästi väärää tietoa. :)

    Mutta siitä itse asiasta eli kirjoista vielä: vein eilen viimeisimmän poistokasani, neljä pahvilaatikollista, kaupungille vilttikirppikselle “Ole hyvä, ota tästä luettavaa” -merkinnällä varustettuna. Puolet katosi puolessatoista tunnissa vaikkei mitenkään hirmuisesti porukkaa ollutkaan liikkeellä. :)

    Reply
  4. Linnea

    Aika samoin fiiliksin itsekin maritin kirjahyllyn. Paljon jäi mutta aika paljon lähtikin ja välillä lähtee yksittäisiä tyyppejä kiertoon. Kauhean tunteikasta puuhaa, vaatekaappi yms. oli paljon helpompi.

    Reply
    1. Taika Post author

      Mä en missään vaiheessa hennonnut repiä kaikkea alas hyllystä, mutta tälleen metri-puolikas kerrallaan, pienissä paloissa, niin ei pääse käymään raskaaksi. Ja vaatteet, kengät, mitä noita nyt on. Meni ihan parissa tunnissa heittämällä, ei sielullisia vaurioita. 😀

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *