Pirkko Saisio: Kainin tytär

Kainin tytär oli niin hankalasti saatavilla, että luin kirjan Ellibsin 101 kirjaa-kokoelmasta kännykällä.

Kainin tytär oli niin hankalasti saatavilla, että luin kirjan Ellibsin 101 kirjaa-kokoelmasta kännykällä.

Tämä postaus on osa Ylen 101 kirjaa -sarjaa.

Pirkko Saision Kainin tytär kertoo kiehtovin koivuklapilausein erään piilotellun rakkaustarinan historian. Näkökulmatekniikalla kirjoitettu teos oli ensimmäinen suomalainen romaani, joka kertoi avoimesti kahden naisen välisestä rakkaudesta.

Teos on ahdistava. Ei sillä, että suomalainen naisten viihderomaaneja vakavastiotettavampi kirjallisuus olisi ylitsevuotavan täynnä heleitä ja iloisia rakkaustarinoita, mutta Kainin tyttären ahdistavuus on ehkä enemmän sidoksissa siihen, miten monin tavoin muiden kuin yhden miehen ja yhden naisen välinen rakkaus oli tabu viime vuosituhannen puolella. Miten rakkaus voi kukoistaa, jos se on peiteltävä ystäviltä, perheeltä, sukulaisilta, kollegoilta, kaikilta, kysyy Saisio. Ja vastaa, että kituliaasti.

Kituliasta on tässä romaanissa rakkauden ilmentymien lisäksi kieli. Saisio käyttää koivuklapilausetta mestarillisesti: ilmaisun tukahduttaminen kiteyttää olennaisen, paljastaa jättämällä sanomatta.

Kituliasta on myös juonen kudonta. Lukija näkee palan sieltä, toisen täältä. Palat eivät tunnu kaikilta osin sopivan yhteen – ja kuitenkin lukija näkee sen, mitä henkilöt peittelevät. Naisten välisen rakkauden, tempoilun oman identiteetin ja yhteiskunnan vaatimusten välillä, tempoilun oman itsen ja parisuhteeseen sopeutumisen välillä, sopeutumisen vallitsevaan tilaan, toisaalta kapinallisen hakeutumisen oman kohtalonsa vallasnaiseksi. Niin paljon samaa, kuin kenen tahansa rakkaussuhteessa – ja kuitenkin niin paljon outoa, vaikenemisen, tukahduttamisen ja vaatimusten rei’ittämää.

Kolmessakymmenessä kolmessa vuodessa suomalainen yhteiskunta on kivunnut kohti tasa-arvoa rakenteissa: tasa-arvoinen avioliitto on totta. Riskun ja Annan tarina kertautuu kuitenkin arjessa edelleen. Jos jännittää kertoa uudelle tuttavalle, että sitä onkin suhteessa samansukupuolisen kanssa. Jos jännittää, miten lasten tarhakaverit suhtautuvat siihen, että hänellä on kaksi isää tai kaksi äitiä. Jos jännittää tuoda samansukupuolinen kumppani sukujuhliin. Jos joutuu jännittämään vanhemmille kertomista. 

Tarinassa on myös sävyjä, jotka vaivaavat. Riskun ja Annan suhde ei ole tasa-arvoinen: toinen on opettaja, toinen oppilas. Eheyttämisestä ei 1980-luvulla taidettu puhua, mutta jonkinlaista itse-eheytystä miessuhteiden kautta pyrkivät molemmat naispäähenkilöt harjoittamaan. Rosoinen asetelma ei vetoa lukijan myötätuntoon tai tarjoile helppoja hyvisten ja pahisten asetelmia, vaan pakottaa lukijan katsomaan harmaan sävyjä.

Kainin tytär ei ole hyvän tuulen kirja, mutta tärkeä se on.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *