Category Archives: Dystopia

Sähkeuutiset suoraan Hugosta

SF-fandomissa kiehuu edelleen. Viime aikoina on tapahtunut mm. seuraavaa:

Lisäksi on havaittu hurjat määrät kaikenlaista spekulointia ja salaliittoteorioita palkintojen tiimoilta. File 770 yrittää pysytellä ajan tasalla Hugo-uutisoinnissa.

Kirjaläppää: Spefiläppää!

Maanmainio kirjallisuusmakasiiniohjelma KultTV pyysi tekemään itsestään julkisesti pellen parodian merkeissä. Mitäpä tällaiseen ehdotukseen voi todeta? Spoof!

Oma välitön vastaukseni oli, että SpefiTV:tä onkin kaivattu jo pidemmän aikaa. Kun sain kaveriksi Kujerruksia-blogin Linnean noin 0,3 sek lähtisiksäämunkaa-pyynnön esitettyäni, loppu onkin vaihtoehtohistoriaa.

Historiallinen ensimmäinen SpefiTV, olkaa hyvä. Ajankohtaista spefiläppää tragikoomisella ihmiskokeella ryyditettynä.

SpefiTV #1

Vähintään 120 000 SHU:n lämpöinen kiitos Linnealle ansiokkaasta täysivaltaisesta heittäytymisestä tähän(kin) älyvapaaseen nerokkaaseen kirjaproggisideaani. Yhtä lämmin kiitos Tuomakselle erittäin pätevästä teknisestä tuesta! Tämä on ensimmäinen ällistyttävistä kirjallisuusproggiksistani, joka näki päivänvalon. Huraa! Linnean bloggaus löytyy täältähttp://pigeonnaire.blogspot.com/2014/07/spefitv-on-taalla.html.

p.s. Hävettää myöntää, että Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa on edes yksi todella, todella fiksu laki.  (spoiler alert!) Agent K, ei koskaan enää.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos 2012)

Emmi Itärannan Teemestarin kirja on kokonaistaideteos, joka yhdistää totalitaarisen ekokatastrofidystopian wabi-sabi -filosofiaan teeseremonian merkeissä. Toimii.

  “Maista sitä”, hän sanoi.
Työnsin sormeni veteen ja tunsin sen voiman. Se liikahteli kättäni vasten kuin hengitys, kuin eläin, kuin toisen ihmisen iho. Vesi oli kylmää, paljon kylmempää kuin mikään, mihin olin tottunut. Nuolaisin sormiani varovasti, niin kuin minulle oli aivan pienestä asti opetettu: älä koskaan juo vettä, jota et ole ensin maistanut.
“Se on makeaa”, sanoin.

(s. 16)

Noria täyttää 17 ja tulee täysi-ikäiseksi maailmassa, jossa juomavesi on suolavedestä puhdistettua ja tarkasti säännösteltyä. Hän asuu valtion länsipäädyssä tunturin juurella, pienen kylän ulkopuolella, Kuusamon suurkaupungin lähellä Uudessa Qianissa, jonka pääkaupunkiin on monen viikon junamatka, mikäli saa sotilashallinnolta tarvittavat matkustusasiakirjat. Harvat saavat. Hän on muovihaudan kaivaja, teemestarin tytär, teemestari – ja vesirikollinen. Kykeneekö Noria varjelemaan teemestarien ikiaikaisia salaisuuksia, vai murtuvatko hiljaisuuden padot hänen vahtivuorollaan?

Teemestarin kirja on kaunis dystopia. Se ei sorru spekulatiivisen fiktion yleiseen suonsilmäkkeeseen, selittämiseen, vaan näyttää millaista elämä on yleisen vesipulan iskettyä. Vedettömyys on muuttanut kaiken maisemia ja ilmastoa, ruokavaliota ja tapakultuuria sekä sanontoja myöden. Vähävetisyys on johtanut myös totalitarismiin: ihmisiä hallitaan aseita tehokkaammin vähäistäkin vesiannosta niukentamalla. Vesirikollisia, omaa vesiannostaan millä tahansa keinolla suurentamaan pyrkiviä, kohdellaan ankarasti. Mutta mitä voi ihminen tehdä, kun lapset kuivuvat? Mihin säännöstelyn ankaruus todella perustuu?

Kyläläiset olivat ennen enimmäkseen välttäneet puroa, mutta nykyisin näin jonkun nostamassa vettä siitä joka kerta kun tulin muovihaudalle. Olin kerran sanonut vanhemmanpuoleiselle naiselle, ettei puron vesi kelvannut juotavaksi.
“Mitä minun sitten pitäisi juoda?” oli nainen sanonut. “Ilmaako, vai ehkä hiekkaa?”
Se oli viimeinen kerta, kun olin puhunut kenellekään purolla.
(s. 139)

Itärannan teksti soljuu lyyrisesti, vaikka tyylilaji on varsin proosallinen. Vaivaton virtaus johtuu enemmänkin kaikki tasot läpäisevästä wabi-sabi -estetiikasta, jonka on omaksunut myös päähenkilö Noria. Kirjailijan herkkyys asioiden edessä näkyy hänen luomassaan jännitteessä katoavaisten ja pysyvien asioiden välillä. Jännite on kääntynyt päälaelleen siitä, minkä yleensä havainnoimme: Norian maailmassa vesi on äärimmäisen katoavaista, muovi erittäin pysyvää. Se on maailma, jota kohti olemme matkaamassa vauhdikkaammin kuin itse ymmärrämme tai haluamme nähdä. Tämä tarina on tosi tavalla, jolla World Watch Instituten numerojentäyteiset raportit eivät voi koskaan olla.

Teemestarin kirja on spekulatiivisen fiktion mestariteos, joka tulee elämään vielä pitkään.

***

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Kansi: Ville Tiihonen
Teos 2012
256 s.

Ally Condie: Tarkoitettu -trilogia

Ally Condien Tarkoitettu -trilogia on hyvin nuorille aikuisille tarkoitettu dystopiaromanssi tai romanttinen dystopia, jossa nuorten kolmiodraaman taustana toimii totalitaarisen Yhteiskunnan pinnan alla muhiva Kansannousu*.  Kirjailija nakkelee romanssin sekaan kliseisiä scifikirjallisia täkyjä ikään kuin pitääkseen kulissit kasassa. Trilogian kasvatuksellisena ansiona voidaan nähdä taiteen merkityksen selittäminen oletetulle lukijakunnalle.

Kolmiodraama on trilogian keskeinen – ja ainoa looginen ja suhteellisen koossa pysyvä elementti. 17-vuotiaiden Cassian, Zanderin ja Kyn rakkauselämä tempoilee sisäsiististi läpi yhteiskunnallisten rakenteiden täydellisen hajoamisen.

Ensimmäinen kirja, Tarkoitettu,kertoo vielä melko mielenkiintoisesti totalitaarisen Yhteiskunnan elämänmenosta nuoruuden ja aikuisuuden välitilassa olevien nuorten näkökulmasta. Toinen kirja, Rajalla, jatkaa nuorten tarinaa tavallisen ja hyvin organisoidun urbaanin elämän ulkopuolelle. Kolmas kirja, Perillä, pyrkii puolestaan valottamaan, mitä vallankumouksen aikana tapahtuu niin näille nuorille kuin koko Kansannousussakin. Reikäisempää ja reikäpäisempää vallankumouskuvausta saa hakemalla hakea. Suosittelenkin vahvasti trilogian toimittamista kaksiosaiseksi omakohtaisessa lukukokemuksessaan.**

Tarkoitettu

Xander ja minä olemme normaaleja, terveitä kansalaisia, tämän ryhmän jäseniä. Emme ulkopuolisia. Mutta nyt tunnen olevani muista erilläni, aivan kuin minun ja tuijottavien silmien väliin olisi noussut ohut kirkas seinä. Me näemme toisemme, mutta emme pääse toistemme luo. (s. 36)

Condie asettaa Tarkoitetussa Yhteiskunnan tavanomaisen järjestyksen ja järjestelmän. Yhteiskunta on totalitaarinen suunnitelmatalous, jossa kaikkea hallitaan tieteellisin menetelmin: ihmisten yksilöllisten piirteiden perusteella koostetut ruuat saapuvat koteihin sopiviin aikoihin, pariutuminen hoidetaan yhteiskunnan toimesta kaikille sopiviksi arvioiduille 17-vuotiaille ja ihmiset kuolevat 80-vuotispäivänään. Järjestelmän ansiosta taudit on saatu kukistettua, ruokaa riittää oikea määrä kaikille, eikä kenenkään tarvitse ottaa vastuuta omista valinnoistaan. Niitä ei kerta kaikkiaan tarvitse tai ole syytä tehdä. Yhteiskunta on säilyttänyt menneisyydestä 100 laulua, 100 taideteosta ja 100 runoa, vapaa-ajan aktiviteetit sisältävät enimmäkseen yhteiskunnan määrittelemää toimintaa.

Tämän mielenkiintoisen lähtökohdan Condie rikkoo sopimattomalla romanssilla, kun yhtäkkiä tyttö joutuu kahden pojan loukkuun järjestelmässä tapahtuneen virheen takia. Kumman valita ja miten tällainen virhe on ylipäänsä mahdollinen? Asiaa selvitellessään päähenkilötär Cassia havahtuu Yhteiskunnan järjestystä uhmaavan vastavoiman Kansannousun olemassaoloon. Silti, kumman kaa? Ja mitä sitten, jos Yhteiskunta ehtii viemään valinnan mahdollisuuden?

“Vaikka hän ei itse olisi elänyt tarinaansa, on olemassa yllin kyllin meitä jotka olemme kokeneet saman. Niinpä se on joka tapauksessa totta.”

Rajalla

“En ymmärrä, miksen kanniskellut kuvia ja runoja mukanani kaiken aikaa ennen tänne tuloa. Päätteet täynnä paperia – miten ylellistä. Valtavasti huolellisesti valittua kauneutta, emmekä silti katsoneet tarpeeksi.

Rajalla on matkakertomus Yhteiskunnan rajoilta – ja samalla kasvukertomus totutun ja opitun jättämisestä taakseen kasvaessaan omaksi itsekseen. Kun Yhteiskunnan pimeät puolet paljastuvat yhä konkreettisemmin nuorten arjessa, ja on pakko pohtia kehen tai mihin voi luottaa, myös tunteisiin luottaminen vaikeutuu. Mikä on totta? Kumpi puoli valita?

Perillä

Kansannousu sanoi, että se näyttäisi tältä. Yritän olla vilkuilematta muita. Kuka muu tietää? Onko kukaan muu mukana kansannousussa? Ovatko he nähneet samat tiedot kapinan etenemisestä kuin minä? (s. 18)

Trilogian kolmannessa osassa rakkausdraama levittää lonkeroitaan alkuperäisen kuvion ulkopuolelle. Kapinan puhjetessa kirjailija menettää otteensa luomaansa maailmaan – sekä minkäänlaiseen maailmankuvauksen uskottavuuteen.

Tämä tapahtuu kolmella tasolla. Ensinnäkin ihmiset toimivat kuin länsimaisen nyky-yhteiskunnan ihmiset, vaikka ovat kasvaneet perin erikoisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Toisekseen, Yhteiskunta ei toimi tavalla, jolla sen on aiemmissa teoksissa esitetty toimivan. Kolmanneksi, lähestulkoon yhtään juonenkäännettä ei voida selvittää vetämättä hatusta mitä ihmeellisimpiä höpökaneja. Ikäänkuin kirjailijan paukut olisivat loppuneet toiseen kirjaan, mutta kustannussopimuksen klausuulien puitteissa on kuitenkin vielä kolmas kirja pitänyt väen väkisin tiristää.

Taidekasvatusaspekti ja romanssi kuitenkin kukoistavat ja kolmiodraama saapuu tyveneen kotisatamaan. Sitä jää kuitenkin säälimään, että alun lupaavat tieteisfiktioasetelmat hukattiin keskinkertaiseen söppelihömppään. Lisäksi pohdituttaa tällaisten viimeiseltä kolmasosaltaan turhien trilogioiden lukemisen mielekkyys. Taitaapa mennä hetki ennen kuin tartun seuraavaan satsiin.

***

* Isot kirjaimet ovat olennaisia ilmeisesti Douglas Adamsin huomioimasta syystä: “Isot kirjaimet [ovat] aina paras tapa suhtautua sellaiseen, mistä ei ole aivan varma.”

** Epäilen, että vahvasti negatiivinen kokemukseni koko teosta kohtaan johtuu tasan tarkkaan kolmannen osan luokattomasta kehnoudesta. Ensimmäiset 2/3 ovat varmasti vähintään keskinkertaisia tai keskinkertaista parempia dystopiaromansseja.

Ally Condie: Tarkoitettu
Suom. Kaisa Kattelus engl. alkup. Matched
Tammi 2012 (2011)
339 s.

Ally Condie: Rajalla
Suom. Kaisa Kattelus engl. alkup. Crossed
Tammi 2012
339 s. 

Ally Condie: Perillä
Suom. Kaisa Kattelus engl. alkup. Reached
Tammi 2013
444 s.