Category Archives: Esittely

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta

Uskon puhuvani kaikkien kirjabloggaajien puolesta, kun väitän, että kirjabloggaajat rakastavat kirjastoja. Siksi hallituksemme tötöilyt kirjastoasioissa ahdistavat ja pelottavat myös kirjabloggaajia. Kirjastojen puolesta!

Vietto sujuu modernisti kirjastoselfieiden merkeissä. Henkilökohtainen kirjastoselfiereittini kävi läpi parhaimmat paikalliset*, saaliiksi tuli kaksi sinistä ja kaksi punaista kirjastoa. Säästäkää kirjastot, ei kirjastoista!**

pasilan kirjastoPasilan betoniviidakkoon on nerokkaasti piilotettu ihan uimahallin näköinen rakennus. Se piilottelee sisällään avaraa ja kaunista kirjastoa, jossa katto on korkealla ja kirjahyllyt notkuvat teoksia. Ihana suihkulähde solisee keskellä kirjapaljoutta.

Kirjasto 10Kirjasto 10 sijaitsee Postitalossa Helsingin päärautatieaseman kupeessa. Se on auki joka päivä muutamia juhlapyhiä lukuunottamatta. Kirjastossa on muutamia pokkareita ja tuhansittain äänitteitä. Sekä pari studiota, jos haluaa itse tehdä parempaa musiikkia.

Kallion kirjastoKallion kirjasto on kirjan temppeli ja lukijan taivas. Se on sijoitettu kätevästi muutama kortteli ylämäkeen Hakaniemen torilta. Niinpä kirjastosta poistuessa voi roudata hyvinkin täysinäisen kirjakassin kätevästi alamäkeen. Kirjastossa sijaitsee Suomen ensimmäinen #Sateenkaarihylly ja puolisalainen Dekkarikirjasto, joka on sisustettu kansallislegenda Paavo Nurmen -20-luvun residenssiin kirjaston kellariin.

Itäkeskuksen kirjastoItäkeskuksen kirjasto sijaitsee keskellä kulttuuria Stoassa. 1980-lukulainen kirjastoarkkitehtuuri rokkaa täällä edelleen, kirjahyllyt ovat korkeita ja niitä on paljon niin lapsille, nuorille, faktalle kuin fiktiollekin.

Ehkä parasta näissä kirjastoissa on kuitenkin henkilökunta. Siis kirjastovirkailijat eli kirjatädit ja –sedät, jotka ovat luotettavia rikoskumppaneita ja salaliittolaisia lukemisessa. Skidinä piti uskaltaa tarkkislaisten ohi päästäkseen kirjastoon, mutta Eijan leimauslaitteen kaiut – tsäk-klonk, tsäk-klonk – joko antoivat minulle riittävästi rohkeutta tai pelottelivat ne tieltäni. Jokaisella lapsella pitäisi olla oma Eija, joka vihjaa kaikki Nancy Drewt lukeneelle kolmasluokkalaiselle Agatha Christiestä ja antaa lainata yli seitsemän kirjaa kerralla.

***

15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.

***

*Makuasia, kiistellään vaan.

**Ei makuasia. Jos olet eri mieltä, olet väärässä.

Ensimmäinen artikkelini Nörttityttöjen blogissa

Jihuu ja jänisräikkä, olen nyt julkaissut ensimmäisen artikkelini Nörttityttöjen blogissa. Artikkeliin on haastateltu naNörttityttöjen blogi 2014-9-29 kello 11.56.53 AMiskirjailijoita, jotka harrastavat rooli- tai konsolipelaamista*. Artikkeli löytyy täältä Nörttityttöjen blogista.

Noin ylipäänsä haluaisin sanoa kaikille kirjoittamista harjoittaville, että älkää tunteko syyllisyyttä siitä, että osa elämästä menee muualla kuin näppiksen ja selkänojan välissä. Kirjallisuus ei kumpua yksistään mielikuvituksesta ja yksittäisen ihmisen lahjakkuudesta. Elämänkokemusta tarvitaan.

*Huom. äärimmäinen tiivistys yleensä tarkoittaa asian hukkumista.

Dekkareita koko sylin täydeltä

Syksy = dekkariaikaa. Kun illat pimenevät, linnut ja tuuli kääntyvät etelään on parasta sukeltaa jonkun muun selkeästi ratkottavissa oleviin ongelmiin  ja kupilliseen teetä. Tai parhaassa tapauksessa useampiin. Kyllä toimii porttiteoria tässä.

Jaana Lehtiö: Joka viisautta rakastaa (Myllylahti 2013)Jaana Lehtiö: Joka viisautta rakastaa

Jaana Lehtiön kohdalla porttiteoria vei uutuusteoksesta esikoiseen. Uutuuden luin työtehtävän takia, tämän toisen ihan huvikseni. Joka viisautta rakastaa -teoksessa  paljastuu olevan jotain mätää porvoolaisessa pikkukaupunki-idyllissä. Sympaattinen komisario Juha Muhonen joutuu huolehtimaan paitsi kroonisesti koholla olevan verenpaineensa, myös ehtiväisen eläkeläisrouva Hilkka Alituvan edesottamuksista. Lehtiön dekkari on keveän viihteellisesti ja väkivallattomasti kirjoitettu psykologinen palapeli, jonka alla kulkevat ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat.

Jaana Lehtiö: Joka viisautta rakastaa (Myllylahti 2013, 315 s.)

Peter James: Kuoleman kanssa ei kujeillaPeter James: Kuoleman kanssa ei kujeilla

Tähän kirjaan tartuin, sillä on menossa haastattelemaan kirjailijaa hänen uusimman Roy Grace -teoksensa tiimoilta. Kuoleman kanssa ei kujeilla naittaa ulkoisesti jäyhän, mutta sisäisesti piinatun brittiläisen rikosylikomisarion amerikkalaisvaikutteisen mysteerijuonen kanssa. Yhdistelmä on erittäin vetävä, vaikka yllättäviä yhteensattumia on suorastaan ällistyttäviä määriä. Elävältä hautaamisen pelon ja petoksen ympäri kiertyvä juoni antaa lukijan olla aina askelen edellä poliisivoimia. Kuinka pitkälle rakkaus kantaa on kysymys, jota pohtivat niin Roy Grace kuin rikoksen uhritkin.

Peter James: Kuoleman kanssa ei kujeilla (Minerva 2010, 418 s.)

 

Jussi Adler-Olsen: PullopostiaJussi Adler-Olsen: Pullopostia

Adler-Olsenin Pullopostia on Osasto Q -sarjan kolmas suomennettu teos ja ensimmäinen lukemani. Osasto Q:n arkipäivään selvittämättömien rikosten parissa ja olennaisimpiin henkilöhahmoihin on silti helppo päästä käsiksi. Pullopostia yhdistää noir-dekkariin sarkastisen huumorin varsin onnistuneesti, ellei sitten sarkasmi ollut tekstiin aamuyön tunteina itseautettua. Adler-Olsenin psykologinen ote on vahva ja tukee läheisten välisiin valtapeleihin ja uskoon kiteytyviä teemoja.

Jussi Adler-Olsen: Pullopostia (Gummerus 2014, 551 s.)

 

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema

Nina Hurman 1920-luvun Helsingin alamaailmaan sijoittuva dekkarisarja saa jatkoa Hatuntekijän kuolemalla. Hurma rakentaa teoksissaan taitavasti kokonaisvaltaista ajankuvaa. Tullin leipiin siirtyneen Korpelan ja Rouge-nimisen laululintusen tiet kohtaavat jälleen rikosten merkeissä. Hatuntekijän kuoleman myötä Hurma on löytänyt hyvän tasapainon ajankuvan ja juonenkuljetuksen, rikoksen ja romanssin ristipaineissa.

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema (Gummerus 2014, 346 s.)


Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaisetMinna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset

Ehtoolehdon pakolaiset kertoo putkiremontista ja sen seurauksista Ehtoolehdon palvelutalossa. Yhdeksänkymppiset Siiri ja kumpp. joutuvat pölyn, melun ja työmiesten kiusaamiksi, kunnes lopulta lähtevät karkuun, kimppakämppään Pitkänsillan väärälle puolelle. Lindgren käsittelee romaanissaan jälleen taitavasti paitsi vanhustenhoidon kipupisteitä, myös muita yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia. Kirjaimellisesti. Ehtoolehdon pakolaiset naurattaa ja itkettää, monesti jopa yhtä aikaa.

Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (Teos 2014, 335 s.)

Syysdekkarit

Elämyksellinen kamaridekkari

Herra Karhu © InsideOut co

Herra Karhu © InsideOut co

*Tämän elämyksen bloggaajalle sponsoroi InsideOut co.*

Prologi

Minua korpeaa vallan julmetusti, että en voi tässä sen enempää HEHKUTTAA kaikkia niitä übersiistejä juttuja, joita tuon tunnin aikana kohtasimme, koska en halua spoilata tätä juttua keltään. Mutta niitä oli! Paljon! Ja ne olivat übersiistejä! Myös überhauskoja!

Mistä on kyse?

Minulle ja muutamalle bloggaajakollegalle ilmaantui mahdollisuus testata pieniä harmaita aivosolujamme aivan erityislaatuisella tavalla, kun Helsinkiin huhtikuussa avautunut InsideOut Escape Game kutsui meidät herra Karhun yllätyssyntymäpäiville. Ja sitten kävikin niin hassusti, että odotellessamme Herra Karhua eräässä toimistohuoneessa ovi meni takalukkoon!

Onneksi ovesta pääsee ulos koodilla – ja bilehuoneeseen on ripoteltu kaikenlaisia vinkkejä oikean koodin ratkaisemiseksi. (Ehkäpä toimiston omistaja pelkää itsekin unohtavansa, miten toimistosta pääsee ulos?)

Paha vaan, että toimiston omistaja on unohtelevaisuutensa lisäksi mitä ilmeisimmin jossain määrin vainoharhainen – ja kaikki koodin selvittämistä helpottavat vinkit ovat lukkojen ja muiden jekkujen takana. Aina joku pieni juttu jossain kuitenkin vinkkaa, mistä sille jollekin jossain ehkä pitää tehdä, jotta jokin lukoista aukeaa. Tunnissa pitäisi koko setti selvittää, tai herra Karhu ei pääse synttäreilleen, ja pelaajat ovat hävinneet pelin.

Mitä tapahtui?

Tunti hulahti kuin leikiten, paitsi että oli tietysti tosi kyseessä. Vähän kuin olisi hypännyt sisään johonkin novellimittaiseen salapoliisitarinaan, joka jännittää, naurattaa ja laittaa oivaltamaan. Fyysinen kokemus löytämisen riemusta oli yllättävän voimakas, sillä pelitilan suunnittelu äänimaisemaa myöden auttoi hyppäämään normitaviselämästä dekkariksi.

Ihan parasta oli, että tässä pelissä pelattiin samalla puolella tovereiden kanssa. Tiimityössä oli nimittäin selvästi voimaa: mitä enemmän pieniä harmaita aivosoluja, silmä- ja käsipareja, sitä helpompaa arvoitusten ratkaisu oli. Tiimityö oli myös älyttömän hauskaa, erittäin paljon hauskempaa kuin tyky- ja tiimiytyspäivät ovat antaneet ymmärtää, vaikka yhtään kaloria ei nautittu koko aikana.

Annan herra Karhun synttäreille douze (12) poäng. Evidenssistä päätellen myös muut ovat tykänneet, ks. InsideOutin FB-sivut.

PS. Me voitettiin! Me voitettiin! Me päästiin ulos minuuttia ennen dedistä!

 

Brunssi Atenalla ja Schildts & Söderströmsillä

AamiainenKustantamot Atena ja Schildts & Söderströms halusivat tarjota minulle ja noin kolmellekymmenelle muulle median edustajalle brunssin uutuuskirjallisuuden merkeissä. Ensin ajattelin kieltäytyä korruptiosta, mutta en sitten kuitenkaan kyennyt. Koska S&S:ltä tulee kohta Jyrki Heinon uusin Wennehielm-dekkari*, ja toivoin kovasti kirjailijan olevan paikalla ja kertovan kirjastaan. En pettynyt.

Jyrki Heinon huhtikuussa ilmestyvä Kello on historiallinen rikosromaani, jossa jalkapuoli turkulainen luutnantti Wennehielm joutuu vastentahtoisesti selvittelemään erään sodassa kadonneen majurin katoamista. Kirjailija kertoi juonen lähteneen liikkeelle Åbo Nya Tidningarin jutusta vuodelta 1789, jossa käsiteltiin Kustaa III vierailua Turussa**. Kadonneen majurin tapaus vie Wennehielmin tällä kertaa mm. Hämeenlinnaan ja Mikkeliin saakka. Vuosisatain takaisessa sosieteetissa on havaittavissa salaseuroja, alkemismia ja jopa tanssiaiset. Sympaattinen kirjailija myönsi minulle ex-tempore -haastattelun, jonka aikana ymmärsin udella mm. Wennehielmin rakkauselämän kiemuroista, vaikka ajatukset eivät millään tahtoneet pysyä kasassa.

Mia Vänskän Valkoinen aura on kirjailijattaren kolmas kauhuromaani – ja ainoa joka sijoittuu kerrostaloon.

– Missä tahansa ympäristössä voi kokea kauhua. Kirjailijana minua kiinnostaa, miten ihminen alkaa reagoida siihen, kun huomaa itsessään outoja asioita tai kykyjä.

Kirjailijatar teki tutkimusta kirjaa varten mm. käymällä testaamassa uskomushoitoja kirjaa kirjoittaessaan, vaikka ei niihin itse usko. Tämä osoittaa minusta esimerkillistä omistautumista taiteelle – ja paljastaa, millaisia koettelemuksia kirjailijaelämä tuo muassaan.

Kemijärveläinen Sari Pöyliö on kevään esikoiskirjailijoita. Novellikokoelma Pölynimurikauppias (ja muita äitien erehdyksiä) sisältää mustaa tragikomiikkaa. Pöylion novelleissa äidin ja tyttären roolit kääntyvät usein päälaelleen. Kirjailijatar kertoo esikuvanaan olevan John Irving, jonka etevyyttä erityisesti maailman luomisessa hän arvostaa. Kustantaja luki tilaisuudessa lopuksi ääneen kirjan viimeiset lauseet, jotka herättivät itsessäni välittömästi lujan uskon siihen, että tästä tulee itselleni yksi kevään kirjatapauksista. Kyseessä siis syntyvän vauvan ajatukset hetkeä ennen syntymää:

“Kunpa minua rakastettaisiin. Kunpa kaikki menisi hyvin.”

Rakkaudentäyteistä kirjakevättä ja kirjaelämää niin kirjailijoille kuin lukijoille!

* Aiempi Wennehielm-dekkari leipoi minusta fanin. Tällä kertaa en ole yksin, sillä kaikki muutkin ovat tykänneet.

** Epäilen kyseisen artikkelin olevan tämä 3.12.1789 ilmestynyt kertomus majesteetillisesta vaikutuksesta Turussa.

Kirjaläppää: Kas, joulukalenteri!

Nyt on se aika vuodesta, jolloin marraskuu alkaa hellittää kuristusotettaan ihmisen herkästä sielusta JA SAA AVATA JOULUKALENTERIN LUUKUN JOKA PÄIVÄ. Niin että jotain hyvää on odotettavissa heti aamuisin, vaikka kylmä, synkkä, pimeä, ja muutenkin ankea on elomme tää. Tai mitä ne joululaulut lupaa. Joulukalenterit,

Kuvittaja Ninnin joulukalenterista paljastuu tänä vuonna kirjanmerkkejä, joita voi printtailla omiin tarpeisiin. Ks. erit. luukku 1!

Kirjastoillakin on joulukalentereita! Piki-kirjastojen joulukalenteri suuntaa lukuvinkkejä lapsille, Helsingin yliopiston verkkolehden Verkkarin kalenteri on puolestaan aikuisempaan makuun. Laurea-kirjaston joulukalenteri keskittyy kierrätysnikseihin, Vaasan kirjaston joulukalenteri puolestaan kyselee kirjallisia ja jakaa palkintoja.

Kustantamot ovat myös lähteneet joulukalenteroimaan. Rakas-kustannuksen joulukalenterin luukut ilmestyvät facebookiin, Atena kustannuksen joulukalenteri hauskuttaa facebookin lisäksi omilla sivuilla.

Ja viimeisimpänä ja ehdottomasti joukkovoimaisimpana, kirjabloggaajat joulukalenteroivat luonnollisesti tänäkin vuonna, jopa 25 luukun voimin. Tässä kirjallinen luukkulista:

1.12. Luettua elämää
2.12. Kirjakko ruispellossa
3.12. Kaikkea kirjasta
4.12. Todella vaiheessa
5.12. Järjellä ja tunteella
6.12. Kirjallisena, Minna
7.12. Notko, se lukeva peikko
8.12. Tarukirja
9.12. La petite lectrice
10.12. Luen ja kirjoitan
11.12. Kulttuuripohdintoja
12.12. Luettua
13.12. Lurun luvut
14.12.1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
15.12. Kirsin kirjanurkka
16.12. Pinon päällimmäinen
17.12. Calendula
18.12. Kulttuuri kukoistaa
19.12. Tea with Anna Karenina
20.12. Lukutoukan kulttuuriblogi
21.12. Anna minun lukea enemmän
22.12. Kolmas linja
23.12. P.S. Rakastan kirjoja
24.12. Orfeuksen kääntöpiiri
25.12. Matkalla Mikä-Mikä-Maahan

Kannattaa näin joulun alla pitää silmällä myös paikallisten kirjastojen oikeita joulukalentereita! Kirjallista joulunodotusta kaikille!

Päivän kirja: Kauhulla odotan

 

BJ & SielutPostimies soitti kahdesti. Kerran molemmille paketeille. Otavalta sain arvostelua varten uusimman Bridget Jonesin, josta on jo maailmalta useita vähemmän mairittelevia arvosteluja (ks. esim. The Guardian). Oikealla Atenalta saatu arvostelukappale Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimmasta teoksesta, joka lupaa toisaalta lovecraftiaanista referenssiä ja toisaalta kauhua. Jälkimmäisestä en niin perusta, mutta edellinen on ältsin käihää sellaisella geeksuihqulla tavalla. Että kumman lukemista sitä suuremmilla ennakkoväristyksillä odottaisi?

Uutiset: Mainonnan tunnistettavuus blogeissa

Asiakkuusmarkkinointiliitto ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto ovat kumpikin tahoillaan koostaneet linjauksia blogimainonnan tunnistettavuudesta. 2.9.2013 pidettiin harvinainen kahden koollekutsujan kuulemistilaisuus, jonne oli kutsuttu bloggaajia (mm. Kemikaalicocktailin Noora,  Pupulandian Jenni, Liemessä-blogin Jenni), perinteisiä mainostajia, mediakustantajia, Lily ja Indiedays, Kuluttajaliiton edustaja ja useita muita jollain tavoin blogien ja mainostamisen kanssa olevia tahoja.kuulemistilaisuus 2.9.2013

KKV: Mainostajan tulee ohjeistaa bloggaajaa välttämään piilomainontaa

Kilpailu- ja kuluttajaviraston linjaus blogimainonnan tunnistettavuudesta on lähtöisin niin kuluttajien kuin bloggaajienkin yhteydenotoista, joissa on toivottu selkeää, Journalistin eettisiä ohjeita tarkempaa ohjausta siitä, miten blogeissa saa mainostaa. KKV:n kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen kertoi, että linjauksia tehdään, koska laki velvoittaa virastoa informoimaan kuluttajia ja kertomaan lainsäädännön soveltamiskäytännöistä.

Vaikka linjaus lähti bloggaajien kysymyksestä, miten voi varmistua siitä, että mainonta on tunnistettavaa, KKV:n linjaus on kuitenkin mainostajille kirjoitettu. On nimittäin mainostajan vastuulla huolehtia siitä, että mainonta on lain mukaista (KSL 2:4). Selvitystä vaativissa arvioidaan sekä mainonnan muotoa että sisältöä. Mainostavan yrityksen vastuu omasta toiminnasta rajoittuu bloggaajan ohjeistukseen.

Liiketoimintaa harjoittavan bloggaajan tulee ottaa mainostaessaan huomioon mainostamista koskevat lait, jotka eivät tällä hetkellä koske bloggaavaa yksityishenkilöä. KKV:n linjauksessa toivotaan yksityishenkilö-bloggaajienkin kuitenkin noudattavan Journalistin ohjeita ja piilomainontaa koskevia lakeja.

ASML: Journalistin ohjeet saattavat olla riittävät myös bloggaajille

Asiakkuusmarkkinointiliiton edustaja Jari Perko aloitti esittelemällä firman mainostoiminnan laajuutta. Hänen mukaansa ASML on ottanut asiakseen toimittaa bloggaajille itsesäätelyohjeistuksen, sillä “blogikentältä on tullut viestiä, ettei bloggaajan luonnollinen teksti riitä selvittämään lukijalle, milloin kyseessä on mainos”.

Niinpä ASML on kehittänyt kansainvälisten väärinkäytösesimerkkien ja blogimainontaohjeistuksen voimalla  sekä aikakauslehtien edustajien avustuksella oman, ulkomaisia konventioita hyväksikäyttävän versionsa, jonka se toivoo suomalaisten bloggaajien ottavan laajalti käyttöön. ASML:n ohjeistuksessa annetaan runsaasti sanatarkkoja ehdotuksia mm. siitä, mitä blogimainostekstissä saa ja ei saa sanoa.

Henkilökohtaisesti mietin, että missä vaiheessa markkinointilaki, sananvapaus ja tekijänoikeuslaki alkavat mennä ristiin toistensa kanssa. Tämä kysymys jäi vaille vastausta.

Bloggaajat toimivat jo piilomainontaa vastaan

Ajoittain varsin energisenä käyneen keskustelun aikana bloggaajat olivat huolissaan mainonnan ja piilomainonnan tulkinnoista etenkin rajankäyntitilanteiden aikana. Ohjeistuksissa koettiin jääneen epäselväksi mm. milloin yhteistyösopimus bloggaajan ja yrityksen välile muodostuu ja miten yhteistyö ja sopimus ylipäänsä määritellään, tai pitääkö esim. useamman vuoden vanhoista tuotteista uudelleen mainittaessa tai niiden esiintyessä kuvissa mainita, että ne olivat aikoinaan yhteistyötuotteita.

KKV kehotti käyttämään maalaisjärkeä mainontaohjeistusta soveltaessa: esimerkiksi mainostustarkoituksen tunnistaa siitä, että mainostaja pyytää bloggaajaa suosittamaan tuotettaan. KKV:n tämänhetkinen näkemys on, että bloggaajien itsesääntely toimii varsin hyvin. KKV:n edustaja halusi tähdentää, että ohjeita tulee noudattaa silloin, kun bloggaus on kirjoitettu sillä tarkoituksella, että yritys haluaa edistää julkaisulla myyntiä. Tuotteen alkuperä on mainittava joka kerta silloin, kun mainostajan tuote on aktiivisessa, keskeisessä asemassa bloggauksessa.

Keskustelun aikana  kävi myös ilmi, että KKV:lle tulleet valitukset piilomainonnasta blogeissa käsitellään mainostajayrityksen kanssa. ASML ei järjestä valvontaa bloggaajien itsesääntelyohjeistuksen noudattamisesta.

ASML:n Perko vihjasi lopuksi haluavansa yhdistää ASML:n ohjeistuksen KKV:n viranomaisohjeistuksen kanssa. Lisäksi hän totesi Journalistin ohjeiden noudattamisen saattavan hyvinkin riittää blogipiilomainonnan torjumiseksi, jonka jälkeen hän pohti ääneen, että ASML:n ohjeistus pitäisi mieluiten ymmärtää suosituksena tai mahdollisesti bloggaajan työkalupakkina.

Tilaisuudesta jäikin lopulta se kuva, että KKV suhtautuu yksityishenkilöbloggaajiin yhtenä uutena kuluttajatyyppinä, jota se pyrkii suojaamaan mahdollisia ongelmallisia yrityskontakteja vastaan.

KKV:n mainonnan tunnistettavuus blogeissa -linjaus

Tähän alle kopioin KKV:n linjauksesta bloggaajia suoraan koskevia osioita. Linjaukseen voi lähettää kommentteja, kysymyksiä ja lausuntoja 20.9.2013 asti osoitteeseen linjaukset@kkv.fi. Kursivoitu teksti sisältää tilaisuudessa esiin tulleita tulkintaa helpottavia tarkennuksia sikäli kun minä ne ymmärsin, eikä niitä ole alkuperäisessä linjauksessa.

—-kopio alkaa—

Linjausluonnos
1 (4)
KUV/1824/41/2012
15.8.2013

Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Postiosoite PL 5, 00531 Helsinki • Puhelin 029 505 3000 • Faksi 09 8764 398
Y-tunnus 2502067-3 • Sähköposti kirjaamo@kkv.fi www.kkv.fi
MAINONNAN TUNNISTETTAVUUS BLOGEISSA
Yritykset käyttävät eriaiheisia blogeja markkinointikanavana. Markkinointitavat vaihtelevat
paljon: Yritykset tekevät bloggaajien kanssa yhteistyösopimuksia, pyytävät etukäteen lupaa
tuotenäytteiden lähettämiseen tai lähettävät niitä pyytämättä. Bloggaaja voi myös itse
aktiivisesti hankkia mainoksia blogiinsa esimerkiksi internetin mainosverkkojen tai
kumppanuusmarkkinoinnin kautta.
Blogin pitäjä saattaa olla sitoutunut arvioimaan saamaansa tuotetta tai palvelua korvausta
vastaan tai voi vapaasti päättää, kirjoittaako hän saamistaan eduista lainkaan.
Markkinointitavat voivat siis olla hyvin erityyppisiä, mutta yrityksen tavoitteena on yleensä
saada tuotteensa tai palvelunsa blogissa esiin markkinointitarkoituksessa. Bloggaaja voi
puolestaan ansaita rahaa mainoksilla ja saada ilmaisia lahjoja yhteistyötahoiltaan.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n mukaan markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen
kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.
Linjausluonnos
2 (4)
KUV/1824/41/2012
15.8.2013
Säännösten soveltaminen
Kuluttajansuojalain markkinointisäännökset velvoittavat vain elinkeinoharjoittajaa eli sellaista
tahoa, joka harjoittaa yritystoimintaa.
Blogin taustalla voi olla ammattibloggaaja, jolle maksetaan palkkaa kirjoittamisesta. Blogin
pitäjällä saattaa olla myös oma yritys, jolloin kyse on ammatinharjoittamisesta. Tällöin
kirjoittajan on huolehdittava mainonnan tunnistettavuudesta kuluttajansuojalain säännösten
mukaisesti.
Blogin pitäjä voi olla myös kuluttaja, jolle bloggaaminen on harrastustoimintaa eikä elinkeino. Tällöin blogin pitäjällä ei ole velvollisuutta noudattaa kuluttajansuojalakia toiminnassaan. Se on kuitenkin suositeltavaa mainonnan tunnistettavuutta koskevien säännösten osalta, koska lukija ei muuten voi välttyä piilomainonnalta.
Linjausluonnos
3 (4)
KUV/1824/41/2012
15.8.2013
Elinkeinonharjoittajalla, joka pyrkii mainostamaan tuotteitaan blogien kautta, on sen sijaan

velvollisuus noudattaa aina lainsäännöksiä toiminnassaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritys on täyttänyt velvollisuutensa, kun se on ohjeistanut bloggaajaa toimimaan niin, ettei piilomainontaa harjoiteta. Toisin sanoen, jos sähköpostiin kilahtaa yhteistyöehdotus, jossa pyydetään suosittelemaan yrityksen tuotetta, mutta pidättäytymään mainitsemasta, että yritys on antanut suositusta vastaan palkkion, tuotteen tai muuta hyötyä, yritys toimii lain vastaisesti.

Mitä yrityksen ja ammattibloggaajan tulee ottaa huomioon blogin kautta
markkinoidessaan?
Yrityksillä on erilaisia yhteistyömuotoja blogin pitäjien kanssa. Aina varsinaisesta yhteistyöstä ei ole sovittu lainkaan, vaan yritys lähettää bloggaajalle tuotteitaan tai kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin siinä tarkoituksessa, että niistä kirjoitettaisiin blogissa. Yrityksen tavoitteena on kuitenkin yleensä saada tuotteensa tai palvelunsa blogissa esiin markkinointitarkoituksessa.
Kun bloggaaja sen sijaan arvioi saamaansa tuotetta, palvelua tai muuta etua omin sanoin
blogissaan, lukija ei voi tietää, onko kyseessä sponsoroitu mielipide eli mainonta vai ilman
erityisiä etuja syntynyt oma mielipide, ellei sitä tuoda selkeästi esiin.
Harrastusbloggaajaa ei velvoita suoraan kuluttajansuojalainsäädäntö tai Journalistin ohjeet,
mutta yritys on siitä huolimatta vastuussa lainsäädännön noudattamisesta blogin kautta
markkinoidessaan. Bloggaaja, joka suosittelee yritykseltä saamiaan tuotteita, palveluita tai
muita vastikkeettomia etuja blogissaan, markkinoi tosiasiassa yrityksen lukuun, vaikka
bloggaajalla ei olisikaan velvollisuutta kertoa tuotteesta blogissaan. Siksi yrityksen, joka
lähettää tuotteitaan bloggaajalle siinä tarkoituksessa, että niistä kirjoitetaan positiivisia
arvioita, tulee neuvoa bloggaajaa toimimaan niin, että yhteistyöstä tai vastikkeettomien etujen vastaanottamisesta kerrotaan avoimesti postauksien yhteydessä.
Linjausluonnos
4 (4)
KUV/1824/41/2012
15.8.2013
Blogin aihepiiri ei vaikuta asiaan, vaan samat vaatimukset koskevat kaikenlaisia blogeja olipa teemana muoti, rakentaminen tai kirjallisuus.
Mainos on voitava tunnistaa mainokseksi heti ensisilmäyksellä, ilman että siihen tutustuu
tarkemmin. Seuraavassa esitellään tapoja, joilla blogin pitäjää voi ohjeistaa:
– Yhteistyösopimuksesta kerrotaan blogin etusivulla tai muuten selkeästi esim.
• yhteistyössä yrityksen x /tuotteen x kanssa
• sponsorina yritys x /tuote x
– Samaan tapaa voi käyttää, kun bloggaaja saa korvausta siitä, että lisää postaukseensa
linkin yrityksen verkkokauppaan tai kertoo esimerkiksi Kiosked-logon välityksellä, mistä
tuotteen voi ostaa
– Lisäksi tuotteen arvioinnin yhteydessä esim. suluissa tai *-viittauksella kerrotaan:
• saatu blogin kautta yritykseltä x
• sain tuotteen lahjaksi/ilmaiseksi/arvioitavaksi/lainaan yritykseltä x
• tuotteen arviointi on tuotettu yhteistyössä yrityksen x kanssa
Epämääräisiä ilmauksia, kuten ”osa tuotteista saatu blogin kautta” tai
”postilaatikkoon kolahti tuote x” ei tule käyttää, koska niiden perusteella lukija ei voi
tietää, onko kyseessä mainos vai ei.
– Tuotteesta kirjoitettaessa viittaus on tehtävä joka kerta. Riittävää ei ole, että asiasta on
mainittu aikaisemmissa postauksissa. Tähän liittyen selvennettiin tilaisuudessa, että bloggauksessa aktiivisessa asemassa olevasta tuotteesta (esim. aktiivinen yhteistyösopimus tai bloggaus koskee pääasiassa tätä tuotetta) pitää tulla ilmi, että tätä tuotetta mainostetaan. Jos postauksessa esiintyy muita tuotteita sivuosissa, saa pohtia maalaisjärjellä, että ovatko ne mainostyyppisessä asemassa myös tässä blogauksessa.
—- kopio loppuu —-

Ja tässä vielä linkki ASML:n luonnokseen. http://www.asml.fi/luonnos-blogimainonnan-ohjeistukseksi-nyt-kommentoitavana/