Category Archives: Haaste

Anni Polva: Tiina vauhdissa

Haastelogo Anni Polvan syntymästä on tänään kulunut 100 vuotta. Juhlan kunniaksi osallistun kirjabloggaajien Anni Polva -lukuhaasteeseen, jossa luetaan Polvan teoksia, suomalaisen tyttö- ja naisten viihdekirjallisuuden klassikoita.

Itselleni Polvan viihdekirjat nostattavat muistoja varhaisnuoruuden kuulaista kesäöistä kesämökillä, kun kaikki omat kirjat on jo luettu ja käydään hiipimässä jotain luettavaa tuvan puolelta. Teosten nimiä en enää muista, mutta yhdessä laskettiin ikkunaruutuja jossain dieettiretriitillä ja toisessa vaellettiin karhunkierros Lapissa. Kolmannessa keski-ikäinen kotiäiti laittaa stopin perheen palvelulle, neljännessä nousi iso haloo perunoista.

Jokaisessa kirjassa käytiin sanailun kautta romanttiseen loppuratkaisuun idyllisessä tunneilmastossa mutta proosallisissa ympyröissä. Polvan Lapissa hyttyset loistavat poissaolollaan vain kaatosateella ja laihdutusloman naistensaunassa vertaillaan mahamakkaroita.

Tiina-kirjoista luin useimmat vielä hieman aiemmin, joten yksittäisiä muistoja niistä ei ole, paitsi jossain teoksessa Tiina kulutti juuriharjalla farkkujen polviin läiskät. Tämä oli varmasti erityisen vaikuttavaa anarkismia kivipestyjen farkkujen -80-luvulla. Tiina vauhdissa löytyi kuitenkin kätevästi omasta kirjahyllystä, joten valitsin sen haastekirjaksi.
tyttökirja
Tiina vauhdissa –teos on kirjasarjan loppupuolelta, pikaisesti laskien 28. Tiina-kirja. Niinpä määrittelemättömän teini-ikäiset, mutteivät vielä aikuiset Tiina ja Juha elävät mielenkiintoisen multimodaalista elämää. Molemmat elävät vielä vanhempiensa luona ja käyvät koulua, mutta ovat kuitenkin ihmissuhteessaan ehtineet jo etablisoituneeseen, yllätyksettömään parisuhteeseen, jossa eroottiset värinät on korvattu toisen luonteenvikojen myötäilyllä ja romantiikka kinastelulla.

Jännitettä teokseen luo kolmiodraama, joka syntyy kun Tiina ja Juha ovat villikasvikurssilla ja toinen poika ihastuu Tiinaan. Temaattisesti teosta kannattelevat luontoaiheet: juonet kasvavat syötävistä ja myrkyllisistä kasveista, kalastuksesta sekä erämaavaelluksesta, jonka aikana nuoret tekevät yllättävän löydön.

Juonet ovat kuitenkin hieman sivuseikka, kuten Polvan teoksissa yleensä. Lukukokemuksen viehättävyys syntyy nostalgisoivasta atmosfääristä, jossa tavoitetaan ja jopa osoitellaan ideaaleja: tällaiset vanhemmat jokainen lapsi haluaisi, tällaista reippautta pitäisi jokaisen tytön osoittaa.

Anni Polva onnistuu teoksissaan naittamaan sadun ja todellisuuden, arkiset seikat ja idyllin saumattomaksi kokonaisuudeksi, johon oikeastaan uskoisi mieluummin kuin siihen todelliseen todellisuuteen, vaikka oikeastaan tietää, ettei se ole ihan totta.

Anni Polva: Tiina vauhdissa
Kansi: Satu-Sisko Sintonen
Karisto 1985
156 s.

 

 

Sinä inspiroit minua

Kirjablogeissa (ehkä muissakin blogeissa) kiertää tällä hetkellä haaste, jonka kantavana ideana on kehua kolmea blogia, jotka inspiroivat itseä. Olen samaa mieltä Jokken kanssa siitä, että keskimääräistä voimakkaampaa valinnanvaikeutta ilmenee kyllä tässä valinnassa, mutta ajattelin tällä kerralla toimia sääntöjen mukaan.

Toisaalta tämä valinnanvaikeus on ihan käsittämättömän hieno asia. Nimittäin se kertoo suomalaisten kirjanblogien huomattavan korkeasta tasosta ja suuresta määrästä. Löytyy yhdelle kirjallisuuslajille omistautuneita blogeja – ja toisaalta laajalti kirjallisuutta käsitteleviä blogeja. Löytyy vanhan, wanhan ja uutuuskirjojen ystäviä, löytyy vain korkeakirjallisuutta ja toisaalta lähinnä viihdekirjallisuutta käsitteleviä – ja vielä enemmän löytyy blogeja, joissa osoitetaan, että lukijat lukevat sujuvasti kaikenlaista kauno- ja tietokirjallisuutta. Kirjallisuudesta blogataan kiinnostavasti niin täl pual jokke, rotvallin reunalla kuin susirajan takana. Harvemmin sitä nykyään onnistuu googlettamaan esiin teoksen, josta joku ei olisi jo blogannut.

Aivan ensimmäiseksi haluaisin nostaa esille Kirsin kirjanurkan. Kirsi kirjoittaa pääasiassa dekkareista, mutta myös kirjamaailman ilmiöistä. Vankan lajituntemuksen lisäksi Kirsin kirja-arvioista huokuu hyvin tehty taustatyö. Tässä on kansalaisjournalismin mallia kelle tahansa!

Toisekseen minua inspiroi Tarukirja. Tarukirjan Margit lukee enimmäkseen kirjoja, joihin en ole edes harkinnut koskevani, klassikoita ja sen sellaisia korkeakulttuurisia. Margitin arviot ovat suorastaan alkemistisia – ne muuttavat luutuneita ennakkoluuloja innostukseksi. Lisäksi arvioiden ekonomisuus inspiroi: ei tarvitse kirjoittaa pitkälti ja monimutkaisesti, jos ajatus kulkee kirkkaana ja joka sana osuu kohteeseen.

Kolmas ehtymätön inspiraationlähde on Taikakirjaimet. Taikakirjaimissa luetaan vain spekulatiivista fiktiota, mutta sitä luetaan kautta linjan, ulkomaankielisistä uutuuksista kotimaisiin klassikoihin. Raija on kartalla kaikkien kuviteltavissa olevien maailmojen julkaisuaikataulujen, karttojen, henkilöiden, palkintojen ja kirjailijoiden kanssa – ja kirjoittaa heistä ja niistä jouhevasti ja hyväntuulisesti.

Kaikille näille kolmelle kirjablogille on erilaisista erikoistumisalueista ja tyyleistä huolimatta yhteistä, että niissä onnistutaan yhdistämään tarkkanäköisesti havainnoidut detaljit yleisempään näkemykseen teoksesta – ja kirjallisuudesta yleensä. Niistä uhkuu omistautunut lukeminen, kokemus ja lämminhenkisyys silloinkin kun on pohdittava, mikä teoksessa mätti – ja kerrottava se rehellisesti. Bravo!

Haaste tuli minulle Ammalta ja Arjalta, joiden ystävälliset sanat lämmittävät toukokuulle saakka. Kiitos!

Kirjaläppää: Spefiläppää!

Maanmainio kirjallisuusmakasiiniohjelma KultTV pyysi tekemään itsestään julkisesti pellen parodian merkeissä. Mitäpä tällaiseen ehdotukseen voi todeta? Spoof!

Oma välitön vastaukseni oli, että SpefiTV:tä onkin kaivattu jo pidemmän aikaa. Kun sain kaveriksi Kujerruksia-blogin Linnean noin 0,3 sek lähtisiksäämunkaa-pyynnön esitettyäni, loppu onkin vaihtoehtohistoriaa.

Historiallinen ensimmäinen SpefiTV, olkaa hyvä. Ajankohtaista spefiläppää tragikoomisella ihmiskokeella ryyditettynä.

SpefiTV #1

Vähintään 120 000 SHU:n lämpöinen kiitos Linnealle ansiokkaasta täysivaltaisesta heittäytymisestä tähän(kin) älyvapaaseen nerokkaaseen kirjaproggisideaani. Yhtä lämmin kiitos Tuomakselle erittäin pätevästä teknisestä tuesta! Tämä on ensimmäinen ällistyttävistä kirjallisuusproggiksistani, joka näki päivänvalon. Huraa! Linnean bloggaus löytyy täältähttp://pigeonnaire.blogspot.com/2014/07/spefitv-on-taalla.html.

p.s. Hävettää myöntää, että Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa on edes yksi todella, todella fiksu laki.  (spoiler alert!) Agent K, ei koskaan enää.

#Lukumaraton: Lasten kaa

Klo 7:54: Alkuverrryttelyiksi Arto Salmisen Varasto. Ehdin sivulle 58 ennen kuin skidit heräsivät.

Klo 8:34: Ihan hyvin ehtii lukea pari sivua, kun lapset taistelevat vaatetta päälleen ja aamupala-aika se vasta otollinen aika onkin. Lukulistaa pitänee rukata just tällaisen episodimaisen kerronnan suuntaan…

Klo 9:00: Hanhiemon satuaarteesta vähän välipalalukemista. Klokkaan “Kolme pientä porsasta”, “Kolme karhua”, sekä “Kolme pukkia” (yht. 20 sivua). Mikähän tämä obsessio juuri kolmeen otukseen saduissa on?

Klo 11:21: Aamupäivän väsytysulkoilut suoritettu, Varasto edennyt sivulle 106. Ruokatauon paikka!

Klo 12:38: Varasto, done. Mielettömän hyvää työläiskirjallisuutta ja edelleen ehkä jopa kirjoitusajankohtaa ajankohtaisempaa yhteiskuntakritiikkiä. (167 s.) Ja päikkärisaduksi luettiin Lentsikat, 96 s.

Klo 12:46: Taidanpa arpoa seuraavaksi jonkun novellin. Vaikka amerikkalaista?

Klo 13:05: Tilanne vaatii nyt kuitenkin hieman brittiläistä komediaa.#lukumaratonKlo 21:56: Skidit nukahtaneet, maraton jatkukoon tositarkoituksella. Suklaa aiheutti närästystä, jatkan juustolla. Kuningatar ja minä jatkamme nyt sivulta 68.

Klo 22:48: Nyt kyä väsyttää. Voisin mennä hetkeksi nukkumaan ja herätä aikaisin? (s. 105)

Klo 8:00: The Queen and I oli hauska sellaisella perienglantilaisella kuivakalla, mutta pitkittyneeltä vitsiltä haiskahtavalla tavalla, sitä pitkittyneemmällä, mitä pidemmälle yö eteni. Klokkaan kuitenkin 239 sivua. Lisäbonuksena aamukuuden Chuggington-tarinakokoelman “Tunneliseikkailu”, à 25 sivua.

Loppuyhteenvetoa

Tosimaraton on aika lailla mahdoton lasten kanssa, mutta lastenkirjojen lukeminen paikkasi lopputulemaa jonkin verran. Yö olisi ollut helpompi – ja pidempi – jos luettavana olisi ollut joku juoneltaan vetävämpi kirja.

Klokkaan kuitenkin kaiken kaikkiaan 547 sivua.

Lukuisaa juhannusta kaikille!

 

Keltainen kirjavisa!

Keltainen kirjasto 60 v.Keltainen kirjasto juhlii tänä vuonna kuusikymppistä (60-v.!) taivaltaan. Juhlan kunniaksi seuraa Keltainen kirjavisa, jossa tarjolla mainetta ja kunniaa kulttuuri-sivistys -akselin kirkkaimmalta kiintotähdeltä. Tarjolla alkulauseita, mutta mistä teoksista?

1. Kaikki tämä on tapahtunut, suurin piirtein.
(Kurt Vonnegut: Teurastamo 5, nro 98, suom. Juha Jaskari)

2. Minä, itseni vaihdokkaana, olen ollut mukana vuodesta vuoteen.

3. Elämäni varhaisvaiheen näyttämöiden vaihtelun hyväksyin vastaansanomatta.

4. Tiedättehän, millaista Havannassa on aikaisin aamulla, kun jätkät vielä nukkuvat talojen seinänvierillä; ennen kuin  jäävaunut ovat ehtineet tuoda jäätä baareihin?
(Ernest Hemingway: Kirjava satama, nro 34, suom. Toini Aaltonen)

5. Kun muutimme tänne emme tienneet muurahaisista.
(Italo Calvino: Tämä vaikea elämä, nro 152, suom. Jorma Kapari)

6. Taksin radiosta tuli klassisen musiikin ohjelma.
(Haruki Murakami: 1Q84, nro 444, suom. Aleksi Milonoff)

7. “Sinä olet käsittämätön, tyttökulta”, äiti sanoi ja Grady, joka katsoi pöydän yli ruusuista ja saniaisista kootun kukka-asetelman lävitse, hymyili omahyväisesti: niin, minä olen käsittämätön, ja hänestä oli mukavaa ajatella niin.
(Truman Capote: Kesän taittuessa, nro 378, suom. Kaijamari Sivill)

8. Taidokas tasapaino, jossa ihminen elää, ei useinkaan ole mitään muuta kuin pysähtynyt hetki ennen väistämätöntä putoamista.
(Dieter Wellershoff: Simpanssin kauneus, nro 146, suom. Markku Mannila)

9. Älä pelkää.
(Toni Morrison: Armolahja, nro 394, suom. Seppo Loponen)

10. Imettäjän syytä kaikki.

Illan kirjavisa!

Seuraa 10 spefiä alkulausetta. Mutta mistä kirjoista? Ensimmäisille oikeinvastaajille tarjolla rutkasti mainetta ja kunniaa sivistyksen musteisilta tantereilta.

1. Tämä on tarina muistista.                                                                                      (Terry Pratchett: Elävää musiikkia)

2. Aion laatia raporttini niin kuin kertoisin kertomuksen, sillä opin kotiplaneetallani että totuus on mielikuvitusta vaativa asia. (Ursula K. LeGuin: Pimeyden vasen käsi)

3. Oli kirkas, kylmä huhtikuun päivä ja kellot löivät juuri kolmetoista.              (George Orwell: 1984)

4. Matala harmaa rakennus, kerroksia vain kolmekymmentäneljä.                    (Aldous Huxley: Uusi uljas maailma)

5. Sillä kertaa ei todistajia ollut.                                                                           (Douglas Adams: Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto)

6. Oli suuri nautinto nähdä esineiden tuhoutuvan, nähdä esineiden mustuvan ja muuttuvan. (Ray Bradbury: Fahrenheit 451)

7. Saavuin laukaisuosastoon tasan kello yhdeksäntoista aluksen aikaa.       (Stanislav Lem: Solaris)

8. Alan hätääntyä. (Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi)

9. Kuivuutta oli nyt kestänyt kymmenen miljoonaa vuotta, ja hirmuliskojen valtakausi oli aikoja sitten päättynyt. (Arthur C. Clarke: Avaruusseikkailu 2001)

10. Autiolla rannalla indiaanikylän takana osuin tuoreille jalanjäljille.                 (David Mitchell: Pilvikartasto)

Kiitos kaikille osallistujille!

 

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Blogien lastenkirjaviikkoBlogien lastenkirjaviikkoon havahtuminen johti välittömään Pikku Prinssi -huumaan. Nauruun, koska se on niin hauska. Ja kyyneliin, koska ihminen ei kerta kaikkiaan kykene lukemaan Pikku Prinssiä loppuun ilman. Ei pysty viisivuotiaana, viisitoistavuotiaana, saati sitten 35-vuotiaana. Ei pysty kyllä Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamieltäkään. Mutta Pikku Prinssi on sellainen sielukirja, jonka soisi jokaisen lapsen lukevan, mahdollisesti useampaan otteeseen. Olen antanut itseni ymmärtää, etten suinkaan ole ainoa.

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi (WSOY, 1998)

Parhaat lastenkirjat on aina kirjoitettu niin, että ne antavat ajatusten ja tunteiden siemeniä niin lapsille kuin aikuisille. Laadukas pieruhuumori puree toki kaikenikäisiin (vähintään salaa), mutta Pikku Prinssi on siitä erikoinen parhaiden lastenkirjojen edustaja, että se tarjoaa huumorin ohessa myös elämänohjeita osoittaessaan, miten sekä synkän painavat että iloisen keveätkin tunteet kuuluvat elämään. Mikä ällistyttävintä, Pikku Prinssin elämänohjeilu tarjoilaan niin mukavalla, koskettavalla meiningillä, ettei se ärsytä lainkaan.

– Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä on itse kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä niitä enää ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän! (s. 69)

De Saint-Exupéry paitsi kertoo hyvän tarinan ja jakaa elämänviisautta, myös toisintaa sitä tekstissään. Huippukohtia ei voi huomata, ellei välillä ole tasaista tai matalaa -filosofia toteutuu kerronnan virratessa arkipäiväisen ja filosofisen välillä. Kirjailijan oma kuvitus tuo ilmaa kerrontaan, mutta kertoo sekin omaa tarinaansa. Pikku Prinssi onkin valloittava kokonaistaideteos, johon palaa uudelleen ja uudelleen – ja jolla on tuttuudestaan huolimatta aina jotain uutta tarjottavaa.

On vaikea sanoa, kesyttääkö kirja lukijan vai lukija kirjan. Elinikäisiä ystäviä silti ollaan.

***

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi 
Kansi: Antoine de Saint-Exupéry
Suom. Irma Packalén
WSOY 1998
95 s.

Kymmenen kysymyksen haaste

Tarukirjan Margit paiskasi kymmenellä kysymyksellä, joihin aion nyt vastata niin rehellisesti kuin osaan.

1. Muistatko jonkun voimakkaan kirjakokemuksen lapsuudestasi?

Muistan useitakin, koska lapsuuteeni liittyvät kirjat aika lailla joka kohtaan. Elämänpolkuni määräävimpiä kirjakokemuksia on kuitenkin ollut se, kun viidennellä luokalla pidin kirjaesitelmä Louisa May Alcottin Pikku naisista, josta luin ääneen papukaijakohtauksen. Itseäni nauratti niin, että repeilin useamman kerran joka lauseen aikana. Kukaan muu ei nauranut.

2. Millainen oli ensimmäinen kirjasto, jonka asiakas olit?

Ensimmäinen kirjasto oli silloisen kotikuntani punatiilinen kirjastorakennus, joka sijaitsi yläasteen sivurakennuksessa. Kirjastokäynnit olivat aika pelottavia, koska yläastelaiset olivat välillä välitunnilla, kun osuin paikalle. Mutta kirjastotäti oli paras ikinä ja hyllyt korkeita ja täynnä kirjoja.

Pasilan kirjasto, Helsinki © Taika Dahlbom

3. Luetko muilla kielillä kuin suomeksi?

Luen kaunokirjallisuutta pääasiassa suomeksi, mutta myös englanniksi ja satunnaisesti ruotsiksi tai saksaksi. Lisäksi luen työkirjallisuutta tanskaksi, ruotsiksi, norjaksi, latinaksi ja ranskaksi.

Library at Mafra Monastery

Mafran palatsin kirjasto, Mafra, Portugali © Taika Dahlbom

4. Voitko suositella jotakin kirjallista matkakohdetta (kirjasto, kirjailijamuseo tms.)?

Bathin Jane Austen -museo on hieno. Lisäksi Portugalissa käydessään kannattaa harkita matkailua Mafraan ihan vain palatsin kirjaston takia tai Coimbraan yliopiston kirjaston takia.

Myös lähes minkä tahansa maan pääkaupungeissa tai muissa suurissa kaupungeissa käydessään kannattaa käydä paikallisen keskuskirjaston lukusalissa selailemassa vanhoja kirjoja – lähestulkoon mikään ei ole niin hauskaa kuin monen sadan vuoden ikäisten kirjojen selailu, etenkin luonnontieteellisten kirjojen ja yleensä ne keskuskirjastot ovat itsessään aika vinkeitä paikkoja. Huom. tämä tämmöinen kirjaturisteilu vaatii etukäteissuunnittelua, koska kirjat pitää yleensä tilata varastosta lukusaliin 1 h- 1 vrk etukäteen.

5. Mihin kirjoihin liittyvään kohteeseen haluaisit matkustaa?

Kaikkiin. Minua eivät ehkä kuitenkaan kiinnosta kirjailijoiden kodit yhtä paljon kuin kirjojen tapahtumapaikat. Haaveilen esimerkiksi kuuluisien kirjallisten linnojen kiertoretkestä.

Mikä kirja on tehnyt sinuun säväyksen seuraavissa genreissä:

6. klassikko?              Daniel Defoen Ruttovuosi
7. dekkari/jännitys?  Jyrki Heinon Kellari
8. scifi?                      Stanislav Lemin Solaris
9. fantasia?               Roger Zelaznyn Amberin kronikat (Chronicles of Amber)
10. runous?               William Blaken Taivaan ja Helvetin avioliitto

Haasteeseen kuuluu 10 uuden kysymyksen keksaiseminen ja jakaminen eteenpäin. Jaan asiaankuuluvasti kirjabloggaajille Marile, Stazzy, Siina, Minna ja Jane seuraavat kysymykset:

  1. Minkä runon tai romaanin lauseen muistat ulkoa?
  2. Mitä kirjaa suosittelet yleensä, kun joku pyytää suosittelemaan jotain kirjaa?
  3. Sorrutko ostamaan kirjan pelkän nimekkeen tai kansikuvan perusteella?
  4. Mikä oikolukuvirhe ärsyttää eniten?
  5. Mikä kirja istuu kirjahyllyssäsi lukematta aina vaan?
  6. Mikä on (oli) salainen lukupaheesi?
  7. Mikä on paras kirjan pituus sivumäärissä laskettuna?
  8. Epilogit, puolesta vai vastaan?
  9. Kartta kirjan tapahtumapaikoista, hot or not?
  10. Mikä on paras humoristinen kirja?
Turun kaupunginkirjasto

Pääkirjasto, Turku, © Taika Dahlbom