Category Archives: Kirjahaastattelu

Kirjahaastattelu: Kellopelikuningas ja kertomisen melodia

Magdalena Hai Finnconissa 2013

Magdalena Hain kirjoissa hurmaavat henkilöhahmot, mutta erityisesti kirjailijan luoma maailma, jossa eletään 1800-lukua steampunkiahtavasti nytkähtäneellä maapallolla. Napajäät ovat sulaneet, mutta mekaniikka on kehittynyt huimasti todelliseen 1800-lukuun verrattuna: niinpä todellisuutta ovat niin ilmalaivat, putkiposti kuin höyryllä käyvät automobiilinomaiset kulkijatkin.

Steampunkin fantasiasta ja 1800-luvun seikkailuromaaneista ammentava nuortenromaanisarja sai kuitenkin alkunsa päähenkilöstä, kertoo kirjailijatar Hai.

– Aloin kirjoittamaan kirjaa Gigistä, nuoresta sankarittaresta. Tarina rakentui hänen ja muiden hahmojen ympärille. Näistä lähtökohdista johtuen Kerjäläisprinsessasta tuli samalla nuortenkirja. Kirjoitin Kerjäläisprinsessan myös yksittäiseksi kirjaksi, koska silloin ei voinut vielä tietää, että kirjasta tulee trilogia.

Myös tänä vuonna ilmestynyt Kellopelikuningas on kirjoitettu yksinäänkin ymmärrettävissä olevaksi romaaniksi, vaikka se on trilogian keskimmäinen osa. Testasin – ja mielestäni ymmärsin, mistä on kyse, vaikka aiempi teos oli lukematta.

Kellopelikuningas kertoo Keloburgissa maanpaossa asuvan prinsessa Gregorovian (Gigin), hänen kolmen sisarensa ja perheensä elämästä kuohuvassa Keloburgin kaupungissa. Keloburg on Vihreän maan pääkaupunki, jossa Gigin isä, Umbrovian pakolaiskuningas, on vähitellen noussut kellopelilelujen näpertelijästä paikallisen hallitsijan suosikiksi, ja rakentaa  jättimäistä ilmalaivaa paikalliselle hallitsijalle. Samalla Gigin perhe on noussut köyhyydestä ja päässyt muuttamaan Alhaistosta rikkaiden kaupunginosaan.

Äkillisestä arvonnoususta huolimatta Gigi viettää edelleen aikaa alhaistolaisystävänsä, lehtipoika Henryn seurassa. Kun hän Henryn ja köyhien katulasten parissa hengaillessaan tajuaa, että paikallinen uskonlahko vehkeilee niin hänen isänsä kuin ilmalaivan tuhoamiseksi, hän päättää selvittää, mistä on kyse ja miten tämä vehkeilyhanke pysäytetään. Seikkailuhan siitä sukeutuu.

Ja millainen seikkailu! Keloburgin kaupunki itsessään on eläväinen makujen, hajujen ja katujen labyrintti luokkayhteiskuntineen – mutta Kellopelikuninkaassa päästään myös pidemmälle. Gigi matkustaa junalla pohjoiseen Jääjärvelle, ja toisaalta kirjassa muistellaan Umbrovian metsiä ja haaveillaan Pariisista.

– Kirjoittamisvaiheessa ajattelen aina tarinaa. Editointivaiheessa ajattelen lukijaa. Ja lukijat sitten ottavat kirjat omakseen, jos ottavat. Olen saanut Kellopelikuninkaasta tosi hyvää palautetta, mikä on tietysti ilahduttanut.

Gigin seikkailun monimuotoisuus voisi hyvinkin – jos tällainen rahvaanomaisesti steampunkahtava ilmaisu sallitaan – ampua juonet saluunan seinälle haulikolla. Kirjailija onnistuu kuitenkin kuljettamaan tarinaa selkeästi ja mukaansatempaavasti. Magdalena Hai kertookin olevansa erittäin tarkka tyylistä, joka on sekin Gigin hahmosta lähtöisin.

– Kirjoittaminen tulee selkärangasta. Kirjoitan musiikin tahdissa, jotta tekstiin tulee oikea kertomisen melodia. Kellopelikuningasta kirjoittaessa kuuntelin paljon Reginan parin vuoden takaista Euroviisubiisiä Bistra voda, Puhtaat vedet. Se kertoo uudistumisesta, anteeksi antamisesta ja ja toivosta ja sopii sen takia  etenkin loppukohtaukseen. Vaikka en täysin ymmärrä mitä siinä sanotaan, tunnelma on oikea ja kappale ankkuroi oikeaan tunnetilaan.

Lukijana Hai hakee myös tunnetiloja. Hänen lemppareitaan ovat yhden ihmisen tarinat, joihin vedetään mukaan koko maailma.

– Kaikki kelpaa Jane Austenista Neil Gaimaniin, kunhan tarina on täyteläinen ja vie lukijan mukanaan. Sellaista haluan myös itse kirjoittaa, niin lapsille kuin aikuisille.

Magdalena Hain ensimmäinen Keloburgiin sijoittuva aikuisten tarina Siivekäs mies Isaac ilmestyi Osuuskumman tuoreessa steampunknovelliantologiassa Höyryä ja helvetinkoneita.
Kirjailijatar on tavattavissa Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina Louhi-lavalla klo 14.00. Myös Osuuskumman ständiltä (6h105, yhdessä mm. Robustoksen kanssa) saattaa hänet viikonloppuna löytää. Osuuskumman messupläjäys löytyy täältä.

***

Magdalena Hai: Kellopelikuningas
Kansi: Sára Köteleki
Karisto 2013
330 s.

Kirjahaastattelu: Ihmisläheisen scifin puolesta

J. Pekka Mäkelä

J. Pekka Mäkelä: Alas (Like 2013)

J. Pekka Mäkelän katastrofiromaani Alas kertoo yhden avaruushissin romahtamisesta viiden paikallisen silmin. Alas on toinen Mäkelän Alshain-maailmaan sijoittuva romaani, joka jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. En ole edellistä lukenut, eikä tämä pieni puute haitannut lainkaan Alas-teoksen lukukokemusta. Joka vain petrasi loppua kohden.

Mäkelä aloittaa romaaninsa science fiction -kirjallisuudessa (tai ylipäätään kirjallisuudessa) suhteellisen harvinaisen otuksen, nimittäin yksinäisen keski-ikäisen eronneen naisen näkökulmalla. Kirjailija kertoi haastattelussa, että häntä “ylipäänsä kiehtovat kirjallisuuden hylkiöt tai sivustakatsojat, sekä yksittäisen ihmisen kokemus”. Mafalda on avaruushissituristien opas, joka kuljettaa ryhmäänsä kahdenkymmenen kilometrin korkeudessa, kun hissi alkaa huojua ja kaatua. Mafaldasta tulee sankaritar, joka yllätyksekseen pelastuu itsekin.

Kaikki hississä olleet tai kaatuvan hissin alle jääneet eivät pelastuneet. Mitä tapahtui? Sekä lukija että kirjan hahmot pyrkivät käsittämään, ymmärtämään tai kulkemaan läpi tapahtunutta katastrofia omien kokemustensa perusteella tilanteen juuri selvittyä. Romaania voisikin luonnehtia mysteeriksi tai dekkariksi.

Viisi näkökulmaa katastrofiin

Mäkelän tapa rakentaa katastrofiromaaninsa näkökulmatekniikan avulla on mielenkiintoinen ja melko lailla poikkeuksellinen SF-kirjallisuudessa. Sankarittaren lisäksi näemme tapahtumat ja niiden seuraukset, jopa mahdolliset syyt, hissillä pelastautuneen Aamin, hissin omistajan ja diktaattorin Ursana Néngin, painottomuushotelliin jumiin jääneen luennoitsija Osiemin ja 15-vuotiaan planeetan syrjäytetyn johtajasuvun jälkeläisen Wolfamin silmin.

Näkökulmat Mäkelä myöntää valinneensa fiiliksen mukaan. Oma lempparini Osiem löytyi ensimmäisenä, vaikka kirjan hahmot onkin kirjoitettu siinä järjestyksessä, kun ne kirjassa esiintyvät. Ursana aloitti “parikymppisenä friiduna”, mutta muokkautui sittemmin diktaattorimaiseksi toimitusjohtajaksi. Pakko myöntää, että enpä olisi ikinä arvannut.

– Neiti Néng, suonette minun kertoa lyhyesti, mistä tässä niin sanotussa “yhteisössä” on oikein kyse.                                                                                                                         Sanoessaan “yhteisö” hän nostaa molempia käsiään ja tekee etu- ja keskisormillaan kummallisen heiluttelueleen, kuin missäkin halvassa historiallisessa pukudraamassa.           -Olkaa hyvä vain. Minä kuuntelen. (s. 211)

Humanistista scifiä ja älykkäitä merimatoja

Kirjailijan mukaan näkökulmatekniikka on hyvin harkittua, hän nimenomaan haluaa selittää maailmaa päähenkilön luontevan maailmantuntemuksen kautta. Tällöin teokset eivät muodostu lukijalta erityistä teknistä tai tieteellistä tietämystä vaativaksi tai knoppailulla ympätyksi scifisalaatiksi. Mäkelän tasapainottelu psykologisesti uskottavan ihmiskuvauksen ja tarvittavan maailmanselityksen välillä onkin onnistunutta, vaikka maailmankuvaus painottuu ajoittain inhimillisen kustannuksella. Tämän antaa lukiessaan helposti anteeksi, sillä maailmakuvaus on erittäin mielenkiintoista ja tarkoituksenmukaista.

Sali ei ole suurensuuri, mutta painottomuudessa liikkumiseen tarvittavat tukitangot ja istuinviritykset tekevät välillä hankalaksi hahmottaa kuulijoiden reaktioita, siitäkin huolimatta että heidät on voitu sijoittaa saliin päällekäin eikä peräkkäin. Puhuja on puolipallon keskipisteessä, kuulijat ovat puolipallo hänen yllään.                                                              Tai allaan. (s. 143)

Mäkelä itse kertoo lukevansa jonkin verran yleistajuista tietokirjallisuutta kirjojensa pohjaksi.  – Jos käsittelee avaruusalusta, on hyvä olla joku haju siitä, miten avaruusalus voisi toimia. Esimerkiksi avaruushissin toiminnasta olen kuitenkin osittain valistuneen arvauksen varassa. Vastapainon tarpeellisuus tuli itselleni yllätyksenä asiaa avaruushissin rakennetta selvitellessäni, mutta toisaalta vaijerikimpun onttous on omaa keksintöäni.

Eräs mielikuvitusta hivelevä osa Alshainin maailmaa on parviälyä ilmentävä merimatolaji, joka eleli enimmäkseen veden alla olevalla planeetalla jo ennen ihmisten saapumista.  Mäkelä toteaa parviälyn olevan oma idée fixénsä, josta kerrotaan enemmän ensimmäisessä Alshain-romaanissa. Parviälystä Alas-teoksessa kertoo Osiem, joka ei ole mitenkään tämän alan asiantuntija. Tällaiset inhimillisyyttä ja inhimillisyyden rajoja, puutteita ja yksilöllisyyden vahvuuksiakin kuvaavat keikaukset ovat tälle romaanille ominaisia – ja jännitteessä nimenomaan parviälykkyyden sekä kirjailijan voimakkaasti peräänkuuluttaman solidaarisuuden kanssa.

Kirjailija myöntää erityisen suureksi vaikuttimekseen Ursula K. Le Guinin tuotannon. Matka ja matkan teko ovat tärkeitä elementtejä ja tuntemattoman paikan potentiaali kiehtoo.         – Fantasiassakin usein tehdään matka. On osa ihmistä mennä toisaalle.

J. Pekka Mäkelä: Alas
Kansi: J. Pekka Mäkelä / Tommi Tukiainen
Like 2013
314 s.