Category Archives: Kirjailijavierailu

Helsingin kirjamessut: Lukupiirissä “Lavatähti ja kirjamies”

Henkilökohtainen kirjamessusunnuntaielämykseni kohokohta oli Helsingin kirjamessujen kutsusta* Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies -teosta ruotiva lukupiiri. Lukupiiriä edelsi Bloggers’ Lounge, jonne houkuttelin useita kirjabloggaajia (Minna, Hemuli, Minna ja hdcanis) ja pari kaveria nostattamaan tunnelmaa. Niinpä astelin varsinaiseen lukupiiriin muutamaa astetta säyseämpänä ja huomattavasti pirteämpänä kuin kirjamessusunnuntain loppumetreillä olisin ilman tätä kollektiivista kirjahupirakkauskeskustelua ollut.**

Lukupiirissä lukijoita edustivat Tapanilan lukupiirin sanavalmiit ja charmantit edustajat vetäjänsä, kriitikko Suvi Aholan johdolla. Taoanilan lukupiiri on ihan aito, Tapanilan kirjastossa lukuharrastuspohjalta kokoontuva lukupiiri. Lukupiiriläisten aito innostus lukemiseen ja luetusta keskustelemiseen aiheutti välitöntä lukupiirikateutta. Lukupiirin rokatessa lukupiirishowta kirjailija Panu Rajala tyytyi myhäilemään taustalla ja vastaamaan kysymyksiin tarvittaessa (= saadessaan suunvuoron).Helsingin kirjamessut 2013

“81% kirjasta on totta”

Alkukommenteissa kävi ilmi, että lukupiiriläisten ensisijainen jälkimaku Rajalan teoksesta oli hämmentynyt ja kirjaan oli useimmiten tartuttu vastentahtoisesti tai oudoksuen. Oma ennakkoasenteeni tai lukukokemukseni ei siis ollutkaan nolo yksittäistapaus! Kirjailijan sanaton viestintä ilmaisi lievää hermostuneisuutta tässä vaiheessa. Aholan johdolla hämmennystä alettiin kuitenkin purkamaan analyyttisesti Lavatähden ja kirjamiehen universaalien teemojen (tunnustuksellisuus, rakkaus, keski-ikäisyys, pettymys) kautta.

Keskustelun aikana kävi ilmi, että eri ikäiset lukijat pitivät kirjassa epäuskottavina täysin eri asioita. Keski-ikän ylittäneille salamaromanssi näyttäytyi hyvinkin realistisena elämänvaiheen pakottamana Carpe diem -ratkaisuna. Toisille kirja ei missään vaiheessa auennut rakkauskertomukseksi rakkauden pysytellessä näkymättömissä viimeiseen tanssiin saakka, toisille puolestaan oli koko ajan kysymys miehen, naisen ja julkisuuden välisestä kolmiodraamasta.

Kerrontateknisistä ratkaisuista keskustellessa Rajala puolusteli kolmannen persoonan käyttämistä lähinnä etäännytyskeinona:

– Että tulisi sellainen tuntu, että lähimenneisyyden tapahtumia käsitellään [henkisesti] vähän kauempaa. Kirja on tietoisesti osittain rakennettu puolustuspuheeksi, sillä päämotiivina kirjan kirjoittamiseen oli avata, paitsi lukijoille, myös itselleni, että mitä oikein tapahtui itselleni tärkeässä elämänvaiheessa.

Rajalan todetessa, että 81% kirjasta on totta saatiin kimmoke mielenkiintoiselle keskustelulle siitä, kuinka lähelle totuutta voidaan päästä yhdessäkään teoksessa. Totuudellisuuteen pyrkimisen problematiikka näkyi toisaalta myös lukupiirissä ikäänkuin lukijatulkinnan etiikkana, kun lukupiiriläiset pohtivat kirjaa analysoidessaan, että mikä vaikuttaa heidän tulkintaansa kirjasta. Tässäkin oli selkeästi näkyvissä sukupolvien ero: vanhempien vuosimallien edustajat oudoksuivat yksityisasioiden tuomista julkisuuteen paljon voimakkaammin kuin aktiivisesti facebookkaavat keski-ikäiset.

Kaikki lukijat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että kirjassa oli jätetty paljon sanomatta. Tämä näkymättömiin jäävän tiedostaminen vaikutti lukukokemuksiin myös hyvin erilaisin tavoin. Satunnaisesti intouduttiin jopa päähenkilöiden kyökkipsykologisointiin – vaikka yksi päähenkilöistä istui samassa huoneessa!

Kirjailija reflektoi jälkiviisaana

Panu Rajala 2013 Helsingin kirjamessutLavatähti ja kirjamies -teoksen ansioiksi luettiin erityisesti julkisuuden kohtaamisen avaaminen sekä pettymykseen päättyneen ihmissuhteen ja avioeron pohdinta miehen näkökulmasta. Tarinassa ei myöskään ole sankarihahmoja, vaan pysytään inhimillisessä kokemuksessa: useampaan kertaan mainittiinkin, että ilman julkisuuden sädekehän mukanaan tuomia lieveilmiöitä tämä tarina olisikin varsin arkipäiväinen ihmissuhdekertomus. Kirjailija kertoikin saaneensa kiittävää palautetta keski-ikäisiltä mieslukijoilta, jotka ovat kokeneet omia ihmissuhdepettymyksiään.

– Näin jälkiviisaana ajattelen, että jos kirjoittaisin kirjan uudelleen, kirjoittaisin siitä fiktiivisemmän.

Vaikka loppukeskustelussa sorruttiin hiukan hymistelyyn kustantajan edustajan pyrkiessä laimentamaan kriittisimpiä puheenvuoroja, Rajala ei kuitenkaan tuntunut erityisesti pahastuvan tiukemmistakaan kommenteista. Jälkeenpäin hän kertoikin, että tämän lukupiirin jälkeen hän jättää Lavatähden ja kirjamiehen taakseen lopullisesti, Kirjailijan lukupiiritunnelmista voi lukea hänen nettipäiväkirjastaan (27.10.2013).

Lukupiiri mulle heti nyt!

Lavatähti ja kirjamies oli loppupeleistä erinomainen valinta lukupiirikirjaksi, sillä se kirvoitti monenlaisia tuntoja, ja monitasoista tulkintaa ja analyysiä. Oma kokemukseni kirjasta pysyi perusvireeltään aika lailla samana – mutta syventyi muiden kirjan lukeneiden huomioiden ja tulkintojen avulla.

Lukupiiritapahtuma vaikutti näin jälkeenpäin ajateltuna yhteisölliseltä, moniääniseltä live-taidearvostelmatilaisuudelta, jossa muodostui omien lukuvaikutelmien pinnalle ja lomaan uusi kaleidoskooppimainen kuva siitä, miten monella tapaa erilaiset lukijat voivat kirjan vastaanottaa ja tulkita. Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että oma tulkintani on vähintään yhtä oikeassa kuin muidenkin lukijoiden, kykenen entistä paremmin näkemään, miten noita muita tulkintoja voidaan muodostaa ja perustella. Ennen kaikkea ihastelen lukijoiden yhteisöllistä innostusta ja valtavaa lukuiloa. Jos tämä on myös todellisten lukupiirien anti osallistujalle, kehotan vaadin itseäni osallistumaan lukupiiritoimintaan ensi tilassa.

***

* Bloggaus yhteistyössä Helsingin kirjamessujen kanssa.
** Ihan voi kuulkaa jopa parkkiintunut kirjamessuveteraani väsyä neljän kirjamessupäivän lopuksi. PS. En missään vaiheessa mitenkään ehtinyt Ruokamessuille.

Uutiset: Kirjamessukausi auki ensi viikolla

Kirjamessut*, mikä ihana syy heittäytyä koko viikonlopuksi kirjasfääreihin! Olenkin tätä heittäytymistä harrastanut lähes vuosittain jo 20 vuoden ajan.

Messuilla mielestäni parasta parhautta on:

1. Tunnelma. Onko ehkä parhautta kuin notkua pursuavien kirjapinojen äärellä  samanmielisten keskellä?

2. Puheohjelma. Kirjamessuilla kirjailijat kertovat kirjoistaan, kirjailijanpuuhistaan ja muusta kivasta. Onko ehkä erityistä parhautta nauraa yhdessä lempparikirjailijoiden kanssa?

3. Löydöt. Onko ihan parhainta parhautta löytää uunituoreita uutuuskirjoja tai antikvariaattien aarteita yksi toisensa jälkeen?

Kyllä on. Parhaat messukäyntivinkkini kirjamessuilukunnon ylläpitämiseksi ovat:

1. Tutustu ohjelmaan etukäteen. Tee vaikka suunnitelmia, mutta valitse korkeintaan kolme (3) puheohjelmaa per päivä, jotka on pakko päästä katsomaan. Muuten tulee kiire, eikä riittävästi tilaa sivupolkuhairahduksille.

2. Ota mukaan reppu tai muu kätevä ja kestävä kirjankantokassi. Muuten alkaa harmittaa viimeistään iltapäivästä.

3. Mukaan kannattaa varata vesipullo, ohjelmalehtinen ja/tai kartta, sekä käteistä, niin hyväntuulisena ja budjetissa pysyminen on helpompaa.

Henkilökohtaisen kirjamessukauteni avaan ensi viikolla Turun kirjamessuilla. Jipii! Kirjabloggaajien kokoontumisajot ovat lauantaina 5.10.2013 heti Kirjablogikirja-tilaisuuden jälkeen klo 16.15 Kokoustilassa 3 (2. krs.). Tervetuloa kuulustelemaan kuulostelemaan kirjabloggaajia mm. kustantamosuhteista. Minä ainakin aion kuulustella kuulostella.

Helsingin kirjamessut ovat vuorossa 24.-27.10.2013. Paikalle saapuu mm. yksi lempparikirjailijani, nim. Wladimir Kaminer <3. Itse olen ilmoittautunut Panu Rajalan Lavatähti ja kirjamies -teoksen lukupiiriin, joten kirjakin tulee lukuun ihan just kohta.

Ihan ensimmäinen kirjamessuihin liittyvä tapahtuma on kuitenkin Helsingin Kirjasto 10:ssä, jossa yhdysvaltalainen kirjailija Cecilia Samartin vierailee juuri ennen Turun kirjamessuja. Tilaisuus on kaikille avoin, ilmainen ja englanninkielinen.*

Cecilia Samartin Kirjasto 10:ssä

* Ihan ilmaiseksi tapahtumista tiedottelen, jos nyt jotain kiinnostaa. Myös täysin puolueellista tiedotusta on tämä. <3 Kirjamessut. <3 Kirjailijat. Enää viikko messuihin <3<3<3.