Category Archives: Kirjapalkinto

Kirjaläppää: FinlandiaGate

Frans van Mieris (I), Kirjettä kirjoittava nainen (1680)
Finlandia-voittaja Laura Lindstedt käytti voittopuheensa voittopuolisesti puhuakseen yhteiskunnallisista asioista taiteellisten sijaan. Tämä ennenkuulumaton teko on aiheuttanut internetissä runsaasti moraalista paheksuntaa.

Että kehtasi joku kirjailija ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ei mitään asiaa ole kirjailijalla ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, paitsi Jari Tervolla, joka kirjoittaa kivoja kolumneja. Ja Kari Hotakaisella, joka kirjoittaa niin hauskasti. Ja Miika Nousiaisella ja Juha Itkosella ja onhan noita muitakin, joilla on jotain oikeaa asiaa. Mikko Rimmisellä, esimerkiksi. Antti Holmankin yhteiskunnalliset huomiot kelpaavat, mutta kuka on edes ikinä kuullut tästä Lindstedtin blondiinista?

Jos nyt sallitaan jollekin kirjailijanaiselle ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, niin ainakin täytyy laittaa sille jotkut rajat. Ajankohtaisia aiheita ei pidä käsitellä, eikä poliittisia tai taloudellisia. Kulttuurisia aiheita voi halutessaan sivuta. Ei näitä asioita voi käsitellä, jos ei ole kompetenssia. Eikä ainakaan julkisuudessa.

Ja täysin mahdotonta on kirjailijailijan käsitellä yhteiskunnallisia aiheita, jos saa apurahaa. Ei suinkaan ole verovapaata säätiöjärjestelmää kehitetty siksi, että joku kiittämätön menee ja julkisesti kritisoi valtiovallan toimia. Ei voi nauttia systeemistä ja kritisoida sitä yhtä aikaa. Vähän niinkuin ei voi kritisoida kouluruokaa, vaikka se olisi kuinka pohjaanpalanutta.

Keskustelun pohjat vetää Tere Sammallahti Uuden Suomen kolumnissaan vaatiessaan kirjailijalta kiitollisuutta työskentelyapurahansa maksaneita veronmaksajia kohtaan, sen sijaan että suomii hallituksen veronkierto- ja tulonpimittämislakeja. Kolumnistin närkästys on vahvaa, mutta olkiukko hatara, sillä kirjailija juuri oli huolissaan siitä, että verotuloja kertyy vähemmän, mikäli hallituksen kaavailut menevät läpi. Onhan se sairaan itsekästä olla huolissaan verokertymistä ja kestävyysvajeesta, jos ei ole Juha Sipilä.

Kolumnisti ei myöskään tunnu tietävän, etteivät säätiöt odota kuuliaisuutta tai vastiketta tuilleen, vaan itse asiassa tällaiset vaatimukset aiheuttavat verovapauden menetyksen. Lisäksi apurahansaaja maksaa veroja, mikäli nauttii apurahoja valtion taiteilija-apurahan ylittävän määrän vuodessa. Apurahansaajan täytyy myös olla nauttimatta muuta tuloa apuraha-aikana, eli keskittyä siihen tekemiseen, jota on luvannut tehdä apurahahakemuksessaan. Se on harvemmin soffalla makoilua tai muuta laiskottelua, koska tuskin koskaan mikään säätiö myöntää tällaiseen toimintaan rahaa.

Mutta palatakseni asiasisällöstä moraaliseen skandaaliin.

Kuvankaappaus 2015-11-27 kello 6.53.58 PM

Lopetetaan kuulkaa koko roska tuottamattomana.

Kirjaläppää: Kirjamarkkinoinnin taso tänään

Aina valitetaan, että Suomessa ei kirja myy, koska markkinointi ei osaa. Otan tässä esiin tuoreen tapauksen tältä aamulta.

Eräs nettikirjakauppa ei osaa

Aamulla meni poikkeuksellisesti kuppi nurin jonkin kuin muun somesta havaittujen hallituksen toimien takia. Sain nimittäin markkinointisähköpostia eräältä nettikirjakaupalta. Sisältö menee kutakuinkin näin. “Hei, tuore nobelisti. Kivaa! Meillä ei näitä kirjoja nyt ole suomeksi, mutta linkistä pääset muilla kielillä lukemaan. Linkki.”

Kuvankaappaus 2015-10-9 kello 6.11.26 AMMitä sieltä linkistä paljastuu?

No todellakin ei lainkaan minkään nobelistin kirjoja, vaan suomalaisia uutuuksia, joista osa on nostettu mainosvirtaan evästevakoilun avulla.

Kuvankaappaus 2015-10-9 kello 6.20.39 AMNobelisti kiinnostaa aina

Ymmärrän, että on todellinen ongelma kirjakaupalle myydä ei-oota. Kun maailman suurin ja arvostetuin kirjallisuuspalkinto menee toisena vuonna peräkkäin nevöhöördille, jonka suomennosten painokset ovat loppuneet jo kymmenen vuotta sitten, niin ainoastaan antikvariaateissa juhlitaan, jos sielläkään.

Mutta miten vaikeaa on koota vaikka kaikki menneiden vuosien nobelistien kirjat yhdelle verkkokaupan alasivulle, ja osata laittaa sinne toimiva linkki mainospostissa silloin kerran vuodessa, kun jengi kiinnostuu nobeleista jälleen? Ei ihan älyttömän vaikeaa, ei myöskään älyttömän kallista. Että jos nyt ei olekaan tarjolla juuri uusimman nobelistin teoksia, niin viime vuotinen tai edellisvuotinenkin on vielä aika tuore. Laatukirjat eivät vanhene.

Mutta ei vain onnistu. Mainoslinkin kirjat ovat sinällään kiinnostavia, koska olen niitä googlaillut. Mutta hei mikä on todennäköisyys, että olen jo lukenut tai vähintään ostanut pari viikkoa sitten googlailemani kirjat? Eikö olisi fiksumpaa tarjota siihen vääräänkin mainoslinkkiin jotain, mistä en ole vielä kuullut, mutta joka muistuttaa edes etäisesti nobelistin teoksia?

Ai ei vai? Minä menen jonon jatkoksi kirjastoon. Kirjastossa ne osaavat.

HelMetin hyvä kirja

Kun lukija kuulee, että jossain kirjapiireissä on taas laitettu pystyyn joku palkintohommeli, se näyttää helposti suljettujen kirjapiirien kabinettipuuhastelulta. Pääkaupunkiseudun HelMet -kirjastoissa annetaan lukevan yleisön äänestää kenelle suosikkiaan finalistilistalta, vaikka palkintoraati päättää (korjaus 19.8.2015*) kenelle tämä Kultainen kirjastokortti sopii tällä kertaa ojentaa.

Kultainen kirjastokorttiIhan tekisi mieli alkaa itsekin kirjailijaksi, jotta voisi muutamankymmenen vuoden sisään ansaita tällaisen. Yksi HelMet-palkinnon kantava idea nimittäin on, että finalistiteosten ei tarvitse olla uunituoreita, sillä todella hyvä teos elää lukijoiden käsissä yli 365 päivää.

Tänä vuonna ehdokkaina ovat:

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY 2012)
Arvio löytyy esim. Kolmas linja -kirjablogista.

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset (Teos 2014)
Arvio löytyy esim. Luettua elämää -kirjablogista.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos 2012)
Arvio löytyy esim. Kirjasfääri -kirjablogista.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)
Arvio löytyy esim. Kirjainten virrassa -kirjablogista.

Maija Muinonen: Mustat paperit (Teos 2013)
Arvio löytyy esim. Reader, why did I marry him -kirjablogista.

Viljami Puustinen: Kingston wall (Like 2014)
Arvio löytyy esim. Rajatapauksia -kulttuuriblogista.

Asko Sahlberg: Yö nielee päivät (Like 2014)
Arvio löytyy esim. Kulttuuri kukoistaa -kulttuuriblogista.

Veera Salmi: Puluboin ja ponin kirja (Otava 2012)
Arvio löytyy esim. Sininen keskitie -lastenkirjablogista.

Henriikka Tavi: Toivo (Teos 2011)
Arvio löytyy esim. Onko kaunosieluista kyborgeiksi -kirjablogista.

Maria Turtschaninoff: Anaché – Myter från akkade (Schildts & Söderströms 2012)
Arvio löytyy esim. Taikakirjaimet -kirjablogista.

Äänestys Yleisöäänestys tapahtuu HelMetin kotisivuilla, eli täällä. (Äänestyslinkki löytyy sivun alalaidasta, ehdokaslistan alta.) Vaikuttaa voi 30.8. saakka ja palkinto palkinto ja yleisön suosikin kunniakirja jaetaan 15.9.2015.

* Luulin alun perin, että jee, tässä meillä on hieno ja radikaali kirjallisuuspalkinto, jossa lukeva yleisö saa äänestää kirjapalkinnon voittajan. Luulin väärin. Erittäin syvät pahoittelut kaikille harhaanjohdetuille, harjoitan keskittyneempää sisälukutaitoa tästä lähtien.

Kirjaläppää: Lyttäys on niin passé

Jaoimme eilen keskustan Suomalaisessa kirjakaupassa Blogistanian kirjapalkinnot 2014 (linkistä kuvia ja Liisan rapsa tilaisuudesta) eli rakkautta ja fanitusta kirjailijoille ja ihanille kirjoille. Vähänkö sekosin sanoissani useampaan otteeseen tilaisuudessa, kun kirjailijat <3 <3 <3.

Taas hävettää

Aina kirjailijoita tavatessa lyö lävitse järisyttävä kiitollisuuden hyöky. Mikä nostattaa sieluni pohjamudista omantunnon eleitä, jotka puolestaan veivaavat esiin rippusen syyllisyyttä ja rutkasti häpeää. “Ei pitäisi lytätä,” on tämän prosessin lopputulema ihan joka kerta. Vaikka yliopiston kritiikki-, semiotiikka- ja muilla kirjallisuuskursseilla -90-luvulla aina painotettiin, että kirjailijalla ei oikeastaan ole mitään tekemistä teoksen tai ainakaan teoksen tulkinnan kanssa, kyllä kirjailijan kohtaamisessa tulee aina hieman sellainen olo, että luultavasti ehkä onkin.

Kirjailija Anne Leinonen valottaa tilannetta kirjailijan näkökulmasta.

Kirjailijan Hevonpaskabingo

© Anne Leinonen

Onneksi ei ole tullut lytättyä eilen kohdattuja kirjailijoita. Vähän mietityttää, että pitäisikö vastaisuudessa pyrkiä arvioimaan niin, ettei tarvitsisi tulevissa kirjatilaisuuksissa heittää omaa bingoa siitä, keitä kaikkia kirjailijoita pitää väistellä. Vai pitäisikö vain kehittää muistisääntöjä siitä, keneltä kaikilta tulee tavattaessa pyrkiä pyytelemään anteeksi mopon satunnaista, mutta railakakasta keulimista?

Vai pitäisikö vain harrastaa kirjoista kirjoittamista jatkossakin oma persoona likoon laittaen?  Jos vaikka oppisi nukkumaan yön yli ennen tekstin julkaisemista, niin voisi ne raadollisimmat tunnekuohut piilottaa näennäisobjektiivisten sanankäänteiden alle.

Innostuneet kehut eiliseltä

Anni Kytömäki palkittiin Blogistanian Finlandialla teoksestaan Kultarinta, joka vie lukijan valtaisien metsäelämysten syleilyyn ihan omasta nojatuolista poistumatta. Mikä parasta, seuraava teos on jo kirjoituksen alla.

Kate Atkinsonin Elämä elämältä palkittiin Globalialla, jonka tuli noutamaan romaanin kääntäjä Kaisa Kattelus. Kuulkaa ei olisi tätä teosta suomennettu, jos ei olisi kääntäjä ehdottanut suomentamista kustantamolle – ja samalla vaivalla kun kustantamo hankki tämän kirjan käännösoikeudet, se hankki kaikki Atkinsonin suomentamattomat.

Lasten- ja nuortenkirjapalkinnon voitti esikoiskirjailija Jenna Kostet teoksellaan Lautturi, joka sopii aikuistenkin luettavaksi. Suomalaisesta mytologiasta ammentava teos on kirjoitettu paranormaalin romanssin tapaan – mutta erittäin, erittäin mukaansatempaavasti ja fiksusti. Teemoina kalvava ulkopuolisuuden tunne ja toisen ihmisen ja yhteenkuuluvuuden kaipuu. Seuraava teos tulee jo ensi syksynä, joten tässä voi melkein  henkeä pidätellen odottaa, miten Kostet onnistuu aikuisten romaanilla.

Blogistanian Tieto -palkinnon voitti Minna Maijala Minna Canth -elämäkerrallaan Herkkä, hellä, hehkuvainen: Minna Canth. Minna ei valitettavasti päässyt itse paikalle, mutta lähetti kuitenkin lämminhenkisen viestin kustannustoimittajan mukana.

Lämpimät kiitokset Kirsin Book Club -blogin Kirsille eilisen tilaisuuden käytännön järjestelyjen hoitamisesta.

Blogistanian Finlandia 2014 ehdokkaani ovat…

… kaksi Samia. Kyllä. Sameilla meni kirjallisesti erityisen lujaa viime vuonna. Lukekaa Sameja!

(Luin kyllä viime vuonna runsaasti kirjoja, mutta en ehtinyt julkistaa havaintojani, koska opiskelen journalismia eli joukkoviestintää. Jos tässä on nyt joku ironia piilossa, se hänelle sallittakoon.)

Trois poäng goes to

Sami Liuhto: Viromaani

Sami Liuhto: Viromaani (Turbator 2014)

Sami Liuhto: Viromaani

Viromaani on kolmas osa runoilijanakin tunnetun Samin Tusinaromaanit -teossarjaa.

Epäilen Tusinaromaanit-nimekkeen olevan jonkin sortin vitsi, ehkä jopa piikki suoraan viihdekirjallisuutemme tanakoituneeseen lihaan. En ole tästä täysin varma, sillä olen jättänyt autuaasti huomiotta sarjan kaksi ensimmäistä teosta. Siitä huolimatta olen täysin vakuuttunut siitä, että tämä kolmas on nerokas, nerokas isku suoraan akateemisen kansanosan itsesarkastiseen värttinäluuhun. Haluaisinkin tähän lopuksi siteerata itseäni, kuten tapana näissä piireissä on:

Liuhto heilimöi teoksessaan äärettömän miellyttävästi humorismin, kielellisen leikittelyn, modernista tutun kokeellisen rakenteen ja kaikenkarvaisen epämääräisyyden välillä sortumatta lainkaan tylsään tai tekotaiteelliseen.

Kiitos, Sami. Seuraavaa odotellessa voi lukea Samin blogia, joka sekin aiheuttaa tarpeetonta kiirettä mahdollisen huumorin päivystyksessä.

Deux poäng goes to

Sami Lopakka: Marras

Sami Lopakka: Marras (Like 2014)

Sami Lopakka: Marras

Marras on kitaristinakin tunnetun Samin esikoisromaani. Se käsittelee muusikon elämää ja on huwixi ja hyödyxi kaikille musiikkiin päin kallellaan oleville. Lisäksi se on erittäin, erittäin hauska romaani meille muille, jotka nautimme kanssaihmisten kärsimyksistä mieluiten mukavasti fiktiiviseen muotoon etäännytettyinä.

Marras on tuhottoman eläväinen veijariromaani, nykyaikaisella roadmoviella ja Fight Clubilla taitettuna. Teoksessa maistuu svart, mörkt, iivil ja bleaaaaarrrrrggghhhh, eikä pelkästään musiikinlajin ansiosta.

Kiitos, Sami!

Jos jakaisin tässä kisassa vielä yhden pisteen, mitä en siis nyt jaa, joutuisin pähkäilemään kohtuuttomasti useampien Mahdollisen kirjallisuuden seuran kirjallisuuspalkintoehdokkaiden kanssa. Joista en ole ehtinyt kirjoittamaan. Mutta kuvaavaa on, että olen lukenut nautiskellen loppuun viime vuonna noin kolme kertaa enemmän nimenomaan Mahdollisen kirjallisuuden seuran palkintoehdokkaita kuin Finlandia-ehdokkaita.

Eikä se johtunut ainoastaan teosten tyypillisesti lyhyemmästä sivumäärästä, vaan siitä, että nämä valtamedioissa useimmiten täysin huomiotta jääneet teokset olivat lähestulkoon kaikki jollain tavoin tajunnan räjäyttäviä. Lukekaa ja ihmetelkää, aivojen kuuluukin tanssia!

En kestä @Finlandia ilman #love

Joskus elämässä tapahtuu uskomattomia asioita. Finlandia-ehdokkaille eräs tällainen hetki on, kun kustantamosta tulee puhelinsoitto, jossa onnitellaan Finlandia-ehdokkuudesta ja kysytään matkasuunnitelmista.

Satunnaiselle kirjabloggaajalle tällainen hetki on, kun sähköpostissa lekottelee ihan muina miehinä kutsu Finlandia-ehdokasasettelutilaisuuteen. Siihen ei millään malta olla vastaamatta Kyllä, kiitos!, hyvä kun ei printtaa kutsua ja kehystä seinälle. Siitä huolimatta, että tilaisuus näytetään nykyään suorana YLE Areenasta.

Klo 9.30

Konkarimmalta toimittajalta kuulin, että Finlandioissa on eroa. Jos haluaa istumapaikan, on syytä olla paikalla Finlandia Junioreissa varttia vaille kymmenen, Tieto-Finlandiassa 20 vaille ja Finlandiassa puolelta. Itse olin puolelta.

FinlandiaVarattuSe johtui lähinnä valtavasta innostuksesta ja jännityksestä, sekä Valtion rautateitä kohtaan tuntemastani epäluuloisuudesta. Ennakointi kannatti. Sain istumapaikan suoraan kirjailijoiden takaa. Minua ennen paikalle oli ehtinyt kohtuullinen joukko iloisia kustantamoihmisiä ja energisiä toimittajia. Kirjailijat piilottelivat takahuoneessa. Ilma rätisi kirjarakkautta.

Finlandia Bonnier

WSOYn ja Tammen joukkue.

FinlandiaGummerus

Gummeruksen tiimi.

Klo 10.00

Jännitys tiivistyy. Kirjasäätiön asiamies Sakari Laiho johdattelee Finlandia-palkintotilaisuuteen ja kehuu palkintolautakunnan työtä. Finlandia-palkintolautakunnan puheenjohtaja Sirkku Peltola astuu kameroiden eteen ja hehkuttaa suomalaisen kirjallisuuden korkeaa tasoa. Esimakua palkituista ja pyrkimystä innoittaa lukijat Finlandia-ehdokkaiden lisäksi myös muita kirjavuoden uutuusteoksia lukemaan.

“Yllätyimme esikoiskirjojen korkeasta tasosta, mikä on tietysti jonkinlainen lupaus hyvistä uutisista myös tulevina vuosina.”

Klo 10.10

Yksi toisensa jälkeen palkintoehdokkaat astuvat esiin ja asettuvat paikoilleen kameroiden eteen. Loisteessa paistattelu hönkii kiusallista kiusaantuneisuutta muuten niin säteilevään tunnelmaan.

Jokainen minuutti on tuntuu kymmeneltä. Perustelut ovat kuin kiirastuli, jonka ajan kirjailija sulautuu teokseensa, uudeksi ikoniksi kansalliseen kirjallisuuskaanoniin, uudeksi punnukseksi suomalaisen kulttuuriin vaakaan. On oltava tyyni ja vakaa, pidettävä ilmeensä kurissa, äänensä vaiti, vaikka juuri sanottavansa takia seisoo juuri tässä.

Klo 10.20

Anne Brunilan otettua harteilleen Finlandia-vaa’ankielen mielenkiintoisen taakan TV-kamerat sammuvat. Alkaa ällistyttävä härdelli.

FinlandiaHyokkaysKuvaajat paimentavat ehdokkaat palkintopöydän taakse. Otetaan yhteiskuva asennossa 1.

FinlandiaHyokkays1 Otetaan kuva asennossa 2.

FinlandiaHyokkays2

Salamat räiskyvät niin, että jollain on aina silmät kiinni. Onnittelijat päättävät yhteistuumin, että kirjailijoiden kärsimykset näyttelyesineinä loppuvat tähän. Kirjarakkaus alkaa voittaa juhlallisen pönötyksen.  FinlandiaHyokkays3Kukkasateen aikana toimittajat huomaavat tilaisuutensa tulleen. Kuvaajat käyvät pikaiseen vastaiskuun ennen kuin homma hajoaa täysin. “Vielä kerran kukkien kanssa!”

FinlandiaHyokkays4Kirjailijat juhlivat jo henkisesti. Tarjolla on kaffetta, englantilaisia kurkkuvoileipiä, tarteletteja ja macaroneja.

Klo 10.40

Suvi Ahola (HS) paljastaa, että Hesarin esikoiskirjapaneeli keskustelee ehdokaskirjoista niin hartaasti, että joku lopulta onnistuu perustelemaan oman valintansa niin hyvin, että muut taipuvat. Tänä vuonna Finlandia-raati onnistui perustelemaan valintansa niin hyvin, että  Hesarikin oli innoittunut tekemään arvion Heidi Jaatisen teoksesta.

Klo 10.45

Kinuan arvostelukappaleita kustantamojen edustajilta. Gummerus on jättänyt arvostelukappaleet toimitukseen, mutta lupaan käydä sieltä hakemassa välittömästi tilaisuuden loputtua.

Tommi Kinnunen kertoo, viime viikon palkintoehdokkuusuutiset olivat ensimmäiset Neljäntienristeystä koskevat, joista äiti ei ehtinyt tiedottamaan hänelle ensimmäisenä. Neljäntienristeykseen sain omistuskirjoituksenkin. Niin sai Anne Brunilakin, joka oli silmiinpistävän iloinen ja innostunut tehtävästään Finlandia-palkinnon valitsijana.

FinlandiaAnneBrunilaSirpa Kähkönen on ollut Finlandia-ehdokkaana aiemminkin, vuonna 2007 Lakanasiivet-teoksellaan. Hänellä oli jo etukäteen pientä jännitystä ja aavistusta, että myös Graniittimiehestä olisi Finlandiaa tavoittelemaan.

FinlandiaKahkonenAnni Kytömäki oli tämänvuotisen Finlandia-ehdokaslistan toinen esikoiskirjailija. Kultarinta hehkuu rakkautta suomalaiseen luontoon ja perheeseen, jotka kannattelevat yksilöt läpi kaoottisten aikojen.

FinlandiaKytomakiHeidi Jaatinen oli ehkäpä Finlandia-ehdokkaista yllättynein. Heidi tunnusti ajatelleensa, että joku kaveri pilailee, kun soitto kustantamosta tuli. “Asun niin pellon laidalla että olen ollut koko kirjailijaurani myös ihan pellon laidalla. Nimenomaan tästä teoksesta on tullut erityisen vähän julkisuutta.”

Tilanne korjaantunee, mikäli raadin jäsenen Kari Kosken ihastelu romaania kohtaan pitää paikkansa: “En ole ikinä lukenut romaania, jossa asetutaan niin uskottavasti lapsen asemaan ja näkökulmaan.”

FinlandiaHeidiJaatinenKlo 11.00

Herään pehmeästä ja pöllämystyttävästä kirjarakkauspilvestä. Tajuan mokanneeni raskaasti, monta kertaa.

Minulla ei ole lausuntoa tai kuvia läheskään kaikista ehdokkaista. Kuvat on ylipäänsä otettu kännykällä. Uskalsin moikata vain muutamia kustantamoiden edustajia. En uskaltanut moikata edes Sakari Laihoa. Nimmarin kehtasin pyytää vain Kinnuselta. En ole käynyt onnittelemassa kaikkia ehdokkaita. En edes tajunnut onnitella kaikkia niitä kirjailijoita, joita kuulustelin, ja raatia tai lopullista tuomaria en tajunnut kuulustella lainkaan.

Klo 13.00-

Kirjarakkaus kantaa edelleen.

Luen limittäin Jaatisen Kaksi viatonta päivää ja Valtosen He eivät tiedä mitä he tekevät. Neljäntienristeys valvotti minua kaksi yötä – ja toivon, että niin tekee tuleva jatko-osakin. Graniittimies oli seuranani aamupalalla, enkä ole täysin varma muistinko syödä. Kultarinnan luin jo kesälomalla, mutta bloggaus on jäänyt, koska parhaista lukukokemuksista on niin vaikea kirjoittaa. Miehiä ja ihmisiä sujautin käsilaukkuun työmatkoja varten.

Kyllä on ollut Finlandia-raadilla tänä vuonna aivan erityisen hyvä maku.

FinlandiaKirjat

 

 

 

 

Kirjaläppää: Suuri Finlandia-ehdokasasettelupäivä

Finlandia-ehdokasasettelupäivä on yksi vuoden lempparipäivistäni. Itse asiassa paljon lempparimpi, kuin itse voittajan julkistuspäivä. Tämä päivä on nimittäin täynnä mahdollisuuksia.

Jury on lukenut satoja uutuusteoksia ja valinnut niistä kuusi. Kuusi kappaletta, vähintään jossain määrin yhtenäisillä kriteereillä. Onko komitean kirjamaku osunut yksiin oman kanssa?

Jos ei ole, alkaa hirveä kilpajuoksu kirjaston varausjärjestelmään kaikkien muiden kanssa, jotka eivät jaa juryn kirjamakua. Se on oikein viehättävä, paradoksaalisen introvertti yhteisöllinen kokemus. Eikö muka kukaan muu seuraa kun ehdokaskirjojen varausmäärät räjähtävät eksponentiaaliseen kasvuun?

Ehdokasasettelupäivä on täynnä mahdollisuuksia. Millä tahansa teoksella on kaikki mahdollisuudet voittaa. Debattia käydään puolesta tai vastaan, kauhistellaan, kehutaan ja ylipäänsä puhutaan.

Finlandia-palkinnon jako lopettaa kaiken jännityksen. Mitään erityisen yllättävää ei enää voi tapahtua, ellei ehdokas kieltäydy palkinnosta tai esiinny paheksuttavan skumppapäissään.

Finlandia-ehdokkaiden julkistus tänään klo 10.

Kirjaläppää: Etsitään hyvää kirjaa…

Mikä tekee kirjasta hyvän? Miten hyvät kirjat löytyvät? Mistä tietää, että kirja on hyvä?
Onko palkinto hyvän kirjan tae tai mitta? Onko hyvän kirjan merkki, että kustantamo ottaa teoksesta toisen tai kolmannen painoksen? Kuvankaappaus 2014-11-6 kello 12.02.29 PMOnko hyvä kirja sellainen, jonka haluaa omistaa hinnalla millä hyvänsä? Vai sellainen, jonka haluaa lukea uudelleen ja uudelleen? Ehkä sellainen, jonka ehdottomasti haluaa lahjoittaa kaikille tutuilleen? Tai sellainen, josta ei koskaan kyllästy puhumaan?

Kasvaako hyvä kirja lukijan mukana? Vai muistuttaako se tietystä elämänvaiheesta? Ehkä jopa tietystä päivästä tai ihmisestä? Tai ehkä hyvä kirja muodostaa niin omalakisen kokonaisuutensa, että se liittyy kaikkeen, muttei mihinkään?

Tänään HS:n Esikoispalkinnon saajan julkistus, huomenna Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistus, ensi viikolla Finlandia Junior ja Tieto-Finlandia -palkintojen jaot.