Category Archives: Kirjapiirit

HelMetin hyvä kirja

Kun lukija kuulee, että jossain kirjapiireissä on taas laitettu pystyyn joku palkintohommeli, se näyttää helposti suljettujen kirjapiirien kabinettipuuhastelulta. Pääkaupunkiseudun HelMet -kirjastoissa annetaan lukevan yleisön äänestää kenelle suosikkiaan finalistilistalta, vaikka palkintoraati päättää (korjaus 19.8.2015*) kenelle tämä Kultainen kirjastokortti sopii tällä kertaa ojentaa.

Kultainen kirjastokorttiIhan tekisi mieli alkaa itsekin kirjailijaksi, jotta voisi muutamankymmenen vuoden sisään ansaita tällaisen. Yksi HelMet-palkinnon kantava idea nimittäin on, että finalistiteosten ei tarvitse olla uunituoreita, sillä todella hyvä teos elää lukijoiden käsissä yli 365 päivää.

Tänä vuonna ehdokkaina ovat:

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan (WSOY 2012)
Arvio löytyy esim. Kolmas linja -kirjablogista.

Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset (Teos 2014)
Arvio löytyy esim. Luettua elämää -kirjablogista.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos 2012)
Arvio löytyy esim. Kirjasfääri -kirjablogista.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013)
Arvio löytyy esim. Kirjainten virrassa -kirjablogista.

Maija Muinonen: Mustat paperit (Teos 2013)
Arvio löytyy esim. Reader, why did I marry him -kirjablogista.

Viljami Puustinen: Kingston wall (Like 2014)
Arvio löytyy esim. Rajatapauksia -kulttuuriblogista.

Asko Sahlberg: Yö nielee päivät (Like 2014)
Arvio löytyy esim. Kulttuuri kukoistaa -kulttuuriblogista.

Veera Salmi: Puluboin ja ponin kirja (Otava 2012)
Arvio löytyy esim. Sininen keskitie -lastenkirjablogista.

Henriikka Tavi: Toivo (Teos 2011)
Arvio löytyy esim. Onko kaunosieluista kyborgeiksi -kirjablogista.

Maria Turtschaninoff: Anaché – Myter från akkade (Schildts & Söderströms 2012)
Arvio löytyy esim. Taikakirjaimet -kirjablogista.

Äänestys Yleisöäänestys tapahtuu HelMetin kotisivuilla, eli täällä. (Äänestyslinkki löytyy sivun alalaidasta, ehdokaslistan alta.) Vaikuttaa voi 30.8. saakka ja palkinto palkinto ja yleisön suosikin kunniakirja jaetaan 15.9.2015.

* Luulin alun perin, että jee, tässä meillä on hieno ja radikaali kirjallisuuspalkinto, jossa lukeva yleisö saa äänestää kirjapalkinnon voittajan. Luulin väärin. Erittäin syvät pahoittelut kaikille harhaanjohdetuille, harjoitan keskittyneempää sisälukutaitoa tästä lähtien.

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta

Uskon puhuvani kaikkien kirjabloggaajien puolesta, kun väitän, että kirjabloggaajat rakastavat kirjastoja. Siksi hallituksemme tötöilyt kirjastoasioissa ahdistavat ja pelottavat myös kirjabloggaajia. Kirjastojen puolesta!

Vietto sujuu modernisti kirjastoselfieiden merkeissä. Henkilökohtainen kirjastoselfiereittini kävi läpi parhaimmat paikalliset*, saaliiksi tuli kaksi sinistä ja kaksi punaista kirjastoa. Säästäkää kirjastot, ei kirjastoista!**

pasilan kirjastoPasilan betoniviidakkoon on nerokkaasti piilotettu ihan uimahallin näköinen rakennus. Se piilottelee sisällään avaraa ja kaunista kirjastoa, jossa katto on korkealla ja kirjahyllyt notkuvat teoksia. Ihana suihkulähde solisee keskellä kirjapaljoutta.

Kirjasto 10Kirjasto 10 sijaitsee Postitalossa Helsingin päärautatieaseman kupeessa. Se on auki joka päivä muutamia juhlapyhiä lukuunottamatta. Kirjastossa on muutamia pokkareita ja tuhansittain äänitteitä. Sekä pari studiota, jos haluaa itse tehdä parempaa musiikkia.

Kallion kirjastoKallion kirjasto on kirjan temppeli ja lukijan taivas. Se on sijoitettu kätevästi muutama kortteli ylämäkeen Hakaniemen torilta. Niinpä kirjastosta poistuessa voi roudata hyvinkin täysinäisen kirjakassin kätevästi alamäkeen. Kirjastossa sijaitsee Suomen ensimmäinen #Sateenkaarihylly ja puolisalainen Dekkarikirjasto, joka on sisustettu kansallislegenda Paavo Nurmen -20-luvun residenssiin kirjaston kellariin.

Itäkeskuksen kirjastoItäkeskuksen kirjasto sijaitsee keskellä kulttuuria Stoassa. 1980-lukulainen kirjastoarkkitehtuuri rokkaa täällä edelleen, kirjahyllyt ovat korkeita ja niitä on paljon niin lapsille, nuorille, faktalle kuin fiktiollekin.

Ehkä parasta näissä kirjastoissa on kuitenkin henkilökunta. Siis kirjastovirkailijat eli kirjatädit ja –sedät, jotka ovat luotettavia rikoskumppaneita ja salaliittolaisia lukemisessa. Skidinä piti uskaltaa tarkkislaisten ohi päästäkseen kirjastoon, mutta Eijan leimauslaitteen kaiut – tsäk-klonk, tsäk-klonk – joko antoivat minulle riittävästi rohkeutta tai pelottelivat ne tieltäni. Jokaisella lapsella pitäisi olla oma Eija, joka vihjaa kaikki Nancy Drewt lukeneelle kolmasluokkalaiselle Agatha Christiestä ja antaa lainata yli seitsemän kirjaa kerralla.

***

15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.

***

*Makuasia, kiistellään vaan.

**Ei makuasia. Jos olet eri mieltä, olet väärässä.

Lukumaratonissa lipsahduksia ja yllätys

27.6.2015 - 1Tällä maratonilla mokasin eeppisesti heti alussa. Ehkä olisi voinut arvata, että jos lukee puutarhakirjoja illalla, siitä ei seuraa kuin ankaraa googlailua ja hahmotelmien tekemistä pitkälle yli puolenyön? Mutta hauskaa oli sekin, ja edisti maratonia 211 sivun mitalla.

Luin myös Truman Capoten klassikkopienoisromaanin Aamiainen Tiffanylla samannimisestä kokoelmasta, 103 sivua. Tämä oli maratonille virhevalinta, sellaista nautinnollista hidaslukuista.

Yritin ottaa sitten lopuksi sivuja kiinni kahdella erittäin vetävällä kesäisellä dekkarilla. Janssonin Haudan takaa sijoittuu kesäiseen Visbyyn kaupunkiin ja Hawkinsin Nainen junassa englantilaiseen pikkukaupunkiin. Jälkimmäinen ei kuulunut suunnitelmaan alun perin, mutta kun se nyt sattui löytymään kirjahyllystä johon vahingossa vilaisin aamuteellä, niin en mitenkään voinut vastustaa. Janssonista klokkaan 314 sivua ja Hawkinsista 381.

Yhteensä lukumaratonilla suoritettuna siis 1009 sivua. Huraa!

Huom. Hawkins on ennakkokappale, tulee kauppoihin elokuussa.

 

Amazonin omakustannekirjailijoille silppupalkkiot

Amazon, globaalin kirjakaupan globaalein [lisää tähän], omakustannekirjailijan [lisää tähän] ja e-kirjakaupan jättiläinen muuttaa omakustannekirjojen hinnoittelumalliaan, uutisoi tänään brittiläinen The Telegraph. Kustantajan kautta julkaiseva on toistaiseksi turvassa, mutta tulevaisuudessa omakustannekirjailija, jonka kirja osallistuu Kindlen kuukausitilausohjelmaan, saa palkkion ainoastaan niistä sivuista, joita lukija on oikeasti lukenut. Ei siis koko teoksesta, vaan sivu sivulta jyvitettynä.

C. Ruf: James Joyce (1918)

C. Ruf: James Joyce (1918)

Kuluttaja päättää on hienoa retoriikkaa, mutta huijausta. Excelillä arvioituna kuulostaa jopa reilulta ja oikeudenmukaiselta, että kirjailija saa palkkion juuri siitä määrästä, jonka lukija on teosta kuluttanut. On kuitenkin syytä kysyä, onko teos enemmän älppäri vai makkarapaketti?

Jos pikemminkin kuin makkarapaketti, tilanne vertautuisi siihen, että marketista voi ostaa kolme grillimakkaraa, jos päättää kesken grillailun ettei jaksakaan syödä kokonaista neljän kappaleen vakuumisettiä.

Jos pikemminkin kuin älppäri, niin vaikuttaa logiikka Spotifyilta. Spotifyn teospalkkiot eivät elätä kuin miljoonia kappaleita myyviä, koska palkkiot per biisi lasketaan sentin desiileissä.

Charles Dickens

Charles Dickens

Suoraan sanoen edes halua ajatella, kuinka tarkkaan Amazon pystyy tietämään mitä luen milloinkin. Valitettavasti en edes osaa ajatella, miten tehtäisiin sellainen palkkabottiarmeija, joka käy lukemassa tilaamiaan kirjoja alusta loppuun.

MUOKS: SF-kirjailija Scalzi selvittää Amazonin maksusysteemiä.

Kirjaläppää: Kaikki rakastavat kustannustoimittajaa

Keskustelimme Ropeconin kirjailijapaneelissa hyvän kustannustoimittajan tarpeellisuudesta kelle tahansa kirjailijalle, myös omakustannekirjailijalle. Maailmalla on jopa palveluita, jotka välittävät freelancer-kustannustoimittajien lisäksi myös kirja-alaa tuntevien freelancer-tiedottajien ja -markkinointihenkilöiden tietoja (ks. uutinen Guardianista). Onko kustannushommaa pakko tehdä omakustanneaikakaudellakin samalla tavalla kuin aina ennenkin?

Francisco Goya: Gaspar Melchor de Jovellanos (n. 1798)

Francisco Goya: Gaspar Melchor de Jovellanos (n. 1798)

Ei ole. Kirjallista, ja etenkään kaupallista menestystä kuitenkin saavuttaa erittäin harvoin, vaikka omakustannekirjailijalla on intuitiivisesti ajatellen suuremmat mahdollisuudet onnistua saattamaan itsensä tilanteeseen, jossa raha virtaa kirjailijaa kohti. Tämä Yog’n laki on aina kirjailijan kannalta järkevän kustantamotoiminnan pohjana: rahan ei kuulu virrata kirjailijalta kustantamolle päin.

Jos luottaa omaan kyvykkyyteensä ja ajanhallintaansa kirjailijuuden lisäksi taittamisessa, kansitaiteilussa, markkinoinnissa, tiedottamisessa ja logistiikan hallinnassa tai hallinnoinnissa, omakustanteinen julkaiseminen voi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto.

Oman teoksen kustannustoimittaminen on kuitenkin lähestulkoon aina huono idea. Viittaan tässä esimerkiksi Donna Tarttin myöhempiin teoksiin, joita ei kirjailijan itsensä mukaan saa kukaan muu sörkkiä. Luovan neron uhriksi joutuu lukija, jota kidutetaan lukuisin tavoin (ks. listaa vaikka täältä).

Leonid Pasternak: Luomisen tuska (1800-l)

Leonid Pasternak: Luomisen tuska (1800-l)

Kustannustoimittaminen tarkoittaa teoksen oikoluvun lisäksi teoksen tarkastelua niin, että kirjoittajan ajatukset ja ilmaisu välittyisivät lukijalle mahdollisimman kirkkaasti. Tällaiseen suhteeseen pääsee oman tekstinsä kanssa useimmiten (jos ollenkaan) vasta tekstin pitkän, mahdollisesti vuosikausien lepuuttamisen jälkeen.

Myös Suomesta löytyy freelancer-kustannustoimittajia, jotka tarjoavat sekä kustannustoimittamis- ja oikolukupalveluita että esimerkiksi lausuntopalveluita, jos haluaa vain tietää, olisiko käsikirjoituksesta johonkin. Lausuntopalveluita tarjoavat myös erilaiset kirjoittajayhdistykset ja -opistot. Googlaaminen kannattaa.

Luonnollisesti jokainen käsikirjoituksen lukija lukee käsikirjoituksen omasta näkökulmastaan ja antaa oman tulkintansa mukaisen arvion teoksesta. Ammattilaislukijoiden ja omien tuttavien ero on siinä, että ammattilaislukija ei vedä mitään tekstiin liittyviä johtopäätöksiä tekstin ulkopuolelta.

Jos aikoo joka tapauksessa sijoittaa omia rahojaan teoksensa julkaisuun, kannattaa sijoittaa pikkusumma vähintään lausuntoon. Kustannustoimittajalta voi samalla pyytää tarjousta koko käsikirjoituksen kustannustoimittamisesta.

Johannes Vermeer: Kirjoittava nainen (n. 1665)

Johannes Vermeer: Kirjoittava nainen (n. 1665)

Amerikassa, menestyneiden omakustannekirjailijoiden tyyssijassa, miljonääriomakustannekirjailijat palkkaavat kokonaisen armeijan kirjallisuusalan freelancereita agenteista pr-henkilöihin, lakimiehiin ja kiertuebuukkaajiin. Useimmiten vähintään agentti, kustannustoimittajan ja markkinointihenkilön sekasikiö, on hankittu jo käsikirjoitusvaiheessa.

Koska kirjailija ei välttämättä ole hyvä muussa kuin kirjoittamisessa, eikä missään nimessä oman teoksensa paras kustannustoimittaja.

#Sateenkaarihylly

Kirjastoissa on ollut iät ja ajat erilaisia teemahyllyjä, joista löytyy tietyn kategorian teoksia. Henkilökohtaisesti olen kuluttanut aikaa muun muassa romantiikkahyllyllä, puutarhahyllyllä ja fantasiahyllyllä. Kallion kirjastoon tuli vuoden alussa Suomen ensimmäinen Sateenkaarihylly.

Hyllyyn on koottu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvää kaunokirjallisuutta, tietoa, sarjakuvia ja elokuvia. Jos sateenkaarihyllyn räplääminen ei jostain syystä tunnu luontevalta, voi sen ohi kävellä puolihuolimattomasti vilkaisten ja käydä lainaamassa samat teokset muun kokoelman puolelta. Jos ei missään nimessä halua näyttäytyä Sateenkaarihyllyn luona, löytää sateenkaariaineiston HelMet-kirjaston aineistohausta hakusanalla “sateenkaarihylly”.

Sateenkaarihylly aineistohakuOmasta sateenkaarihyllystäni näyttää löytyvän tällä hetkellä ainakin Ystäväni muotokuva, Pentti Holapan Finlandia-voittaja vuodelta 1998 (vuotta ennen kehotuskiellon poistumista, se oli Finlandia-palkintolautakunnalta selkeä kannanotto). Nuortenkirjahyllyllä siellä hengaavat Jera Hännisen Harakkapoika, Elias Koskimiehen Ihmepoika ja Reija Kaskiahon Nikottelua, joka on kolmikon ainoa ei-omaeläkerrallinen teos. Mutta eivät hengaa kauaa.

Vallilan kirjasto on nimittäin myös laittamassa Sateenkaarihyllyä ja lahjoituksia toivotaan.

Sateenkaarihylly VallilaVaikka kirjoista luopuminen on aina tuskallista, niin parempihan se on, että menevät lukuun kuin odottelevat täällä mahdollisesti vuosia seuraavaa lukijaansa. <3 #sateenkaarihylly.

Sähkeuutiset suoraan Hugosta

SF-fandomissa kiehuu edelleen. Viime aikoina on tapahtunut mm. seuraavaa:

Lisäksi on havaittu hurjat määrät kaikenlaista spekulointia ja salaliittoteorioita palkintojen tiimoilta. File 770 yrittää pysytellä ajan tasalla Hugo-uutisoinnissa.

Kari Hotakainen Kirjan ja ruusun päivän kirjailija

Kari Hotakainen: KantajaKirjan ja ruusun päivän kaupanpäälliskirjana on tänä vuonna Kari Hotakaisen uutuusteos Kantaja.

Teos kertoo filosofian maisterista, joka hautausmaan puistotyöntekijänä alkaa pohtia elämän polkuja; omiaan sekä työssään kohtaamien vainajien. Teoksessa yhdistyvät ihmisen yksinäisyyden vakavuus ja vilpittömyyden tuottama koominen pakkomielteisyys.

– Tarinassani kietoutuvat toisiinsa yksinäisyys, elämänvalinnat ja rakkaus, vienosti kalmantuoksuisella tavalla. Vakavillakin aiheilla on aina koominen puolensa, muistuttaa Hotakainen.

Teos on saatavilla ainoastaan kolmen päivän ajan Kirjan ja ruusun päivästä 23.4. alkaen. Sitä ei voi ostaa, vaan sen saa ainoastaan vähintään 15 euron kirjaostoksen kaupanpäällisenä.

Unesco julisti Kirjan ja ruusun päivän Maailman kirjan ja tekijäoikeuden päiväksi vuonna 1995. 1900-luvun alussa syntyneen teemapäivän alkuperäisenä ajatuksena oli, että miehet ostaisivat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja.

Kirjasfääri suosittaa painokkaasti, että kirjan kylkiäisiksi ostetaan ruusu tai toisinpäin lahjan saajan sukupuolesta riippumatta.

Maailman kirjapäivä nyt!

worldBookDayTänään vietetään maailman kirjapäivää.

Tavallaan kyseessä on erityisesti Brittein saarilla kirjojen juhlistamiseen omaksuttu, UNESCOn kirjoja juhlistava päivä, vähän kuin kotoisa Kirjan ja ruusun päivä. Jota voi juhlia ensi kuussa, vaikka kaupanpäälliskirjan kirjailijaa voi tietysti ruveta jännittämään jo nyt.

Mutta mikä oikeasti estää juhlistamasta kirjan päivää kotioloissakaan? Ei mikään. Oma juhlapäiväni on edennyt hivenen proosallisesti.

7.15 Lue sä sun kirjaa, niin mä luen mun kirjaa…

5.3.2015 - 1-18.00: Missä se kirja on, missä se kirja on?

5.3.2015 - 110.00: Nyysin lapsen keksit, sit jaksan taas keskittyä.

5.3.2015 - 1-213.00: Kolmasosa tulevan sunnuntain Nörttityttöjen blogiin menevästä  kirja-artikkelista käännetty!

20150305_131108Nyt lähden neuvoa-antavalle kirjastoseikkailulle, ettei tarvi illalla taas kitistä, että mulla ei ole mitään luettavaa.