Category Archives: Päivän kirja

Päivän kirja: Finlandia!

Finlandia 2013 -ehdokkaita

Finlandia-kirjat julkistettiin tänään! JP Koskisen Ystäväni Rasputin löytyikin omasta lukupinosta, siirsin sen vähän ylemmäs. Kjell Westön Kangastus 38:n hyökkäsin hankkimaan lähimmästä Bestseller-hyllystä noin 20 sekuntia suoran lähetyksen loputtua. Ja se oli vielä siellä! Krohnin Hotelli Sapiens on varauksessa, mutta aika hyville lukemille ehdin.  Onnea kaikille ehdokkaille ja hyviä lukuhetkiä Asko Sarkolalle!

Päivän kirja: Kauhulla odotan

 

BJ & SielutPostimies soitti kahdesti. Kerran molemmille paketeille. Otavalta sain arvostelua varten uusimman Bridget Jonesin, josta on jo maailmalta useita vähemmän mairittelevia arvosteluja (ks. esim. The Guardian). Oikealla Atenalta saatu arvostelukappale Pasi Ilmari Jääskeläisen uusimmasta teoksesta, joka lupaa toisaalta lovecraftiaanista referenssiä ja toisaalta kauhua. Jälkimmäisestä en niin perusta, mutta edellinen on ältsin käihää sellaisella geeksuihqulla tavalla. Että kumman lukemista sitä suuremmilla ennakkoväristyksillä odottaisi?

Päivän kirja: Keinulaudalla

Päivi Storgård: Keinulaudalla

Päivi Storgård: Keinulaudalla (Schildts & Söderströms 2013)

Luen parhaillaan muutamia kirjoja, ja niistä yhtä pitkästä aikaa lukulaitteella. Kustantamot ovat alkaneet lähetellä arvostelukappaleita sähköisinä taittoversio-pdf:inä, mikä on mielestäni erittäin käytännöllistä. Sen sijaan lukulaitteeni ei ole tätä tarkoitusta varten paras mahdollinen, eikä muunto-ohjelma oikein handlaa ääkkösiä. Tai välimerkkejä. Mikä tekee lukemisesta himpun verran haastavampaa, kuin se voisi olla.

Teknisestä hikkauksesta huolimatta olen vetäissyt 85% Päivi Storgårdin Keinulaudalla -romaanista päivän kuluessa. Että aika vetävä se romaani. Lukulaitteen vaihto käytännöllisempään harkinnassa.

Arvotaan Päivän kirja: “Ei kiitos”

Meinasin turskauttaa aamuteet ikkunaan, kun luin Hesarista Otavan uudesta “formaatista”, “yksinoikeudella Suomessa”, “Miki”. Olin ihan että joo niin varmaan, tosi innovatiivista uudelleenlämmittämistä, pienennetään taviskirjat pienikokoisiksi pokkareiksi ja paketoidaan se johonkin tympeään brändiin. Ketä kiinnostaa?

Kuitenkin huumorintajuuni vetosi, että ensimmäinen Miki-kirja on otsikoltaan Ei kiitos. Ei kiitos kun kuvasi reaktiotani “formaatin” suhteen varsin tyhjentävästi.

Miki ilmassa

“Tää luku loppuu ihan just.”

Korpesi muuten aika lailla, kun noin viisi (5) minuuttia Ei kiitosta luettuani olin täysin myyty.

  1. Pieni koko on täydellinen yhdellä kädellä pideltäväksi. Olennaista erityisesti vauvan kanssa lukiessa.
  2. Kirjan kannet ovat erittäin tukevat, eli kirja ei hötkyä tai lutkua yhdelläkään kädellä pideltäessä.
  3. Selkämys on tehty nerokkaasti irralleen  kansista, eli sivut aukeavat täydellisesti ilman liimapinnan ritisemistä.
  4. Fontti on kirjan pienestä koosta huolimatta selkeän kokoinen.
  5. Sivut ovat lähes raamatullisen ohuita, mutta hyvälaatuista paperia. Teksti kuultaa hiukan läpi, mutta ei mielestäni häiritsevästi.

    Miki pöydän alla

    “Aha… Jooo-0… Mitä?”

  6. Kirja on todella kevyt, eli sängyssä lukiessaan sitä voi pidellä ilmassa yhdellä kädellä pitkään. Tämä on hyödyllistä esim. lasta nukuttaessa tai jännetupen tulehdusta sairastaessa.
  7. Kirja on niin pienikokoinen, että se mahtuu pieneenkin käsilaukkuun tai takin taskuun.
  8. Kirja pysyy auki itsestään, joten sen lukeminen esim. ruokapöydässä tai leikkikentällä on älyttömän helppoa. Hyvästi tylsät sukujuhlat, helou tuntikausien leikkikenttäistunnot!
  9. Toisin kuin sähkökirjassa, Mikissä näkyy kannessa kirjan nimi. Niinpä muiden bussilukijoiden kirjamaun analysointi onnistuu edelleen, toisin kuin sähkökirjojen kanssa.
Anna-Leena Härkönen: Ei Kiitos

Anna-Leena Härkönen: Ei Kiitos (Otava 2013)

Testatkaa vaikka itse!

Näin Lukuviikon kunniaksi, (ja jotta sen jälkimainingeissa olisi jotain muutakin luettavaa kuin Jarrusukka), arvotaan kolme (3) kappaletta Ei kiitos -Mikiä. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin ja yhteystietonsa tähän postaukseen 27.4. mennessä. Arvonta suoritetaan 28.4.

Arvottavat kirjat sponsoroi kustannusosakeyhtiö Otava.

***

Anna-Leena Härkösen Ei kiitos on aikuisten naisten viihderomaani, joka kertoo aviomiehen haluttomuudesta aiheutuvasta aviokriisistä. Ei kiitos on taattua Härköstä ja suomalaisen suorapuheisen puumakirjallisuuden freesi tähtönen vuodelta 2008.

Päivän kirja

Eilen oli hyvän kirjakarman päivä! Löysin jostain satunnaisesta hipsteriantikvariaatista Jorge Luis Borgesin Hiekkakirjan (WSOY 2003). Noin vain tupsahdin paikalle tuntemattomaan antikvariaattiin, kysyin Borgesin Haarautuvien polkujen puutarhaa (oma kappaleeni kiertänee maailmaa omin avuin). Myyjä sanoi, että sitä ei ole, mutta yhden toisen hyllytin just eilen. Ostin sen.

Jorge Luis Borges: Hiekkakirja

Jorge Luis Borges: Hiekkakirja. Kansi: Kristina Segercrantz (WSOY 2003)

En malttanut olla lukematta Hiekkakirjaa jo kotimatkalla bussissa. Kirja paljastui täysin iskemättömäksi kappaleeksi, sillä ensiaukaisulla selkämys rasahti oikein tyydyttävästi, kuten 10 vuotta rauhassa marinoituneelta teokselta saattaa odottaa.

Tukahdutettua huutonaurua aiheutti esipuhe:

Sanojen modifikaatiot eivät huononna eivätkä paranna tekstiä, paitsi milloin ne keventävät liian saarnaavaa sanontaa tai lieventävät painotusta. Jokainen kieli on oma perinteensä, joka sana on yhteinen symboli; se mitä joku uudistaja pystyy muuttamaan on yhtä tyhjän kanssa; tarvitsee vain muistella jonkun Mallarmén tai Joycen loistavia mutta aika usein lukukelvottomia teoksia. On todennäköistä että tällaiset rikkiviisaat resuneeraukset ovat silkan väsymyksen tuotetta.  (s. 11)

<3 Borges.