Category Archives: Poikakirja

Häkellyttävä Pulitzer-voittaja

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näeAnthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe kertoo sokeasta tytöstä, orvosta pojasta ja radiosta toisen maailmansodan melskeissä. Kirjaa lukematon henkilö saattaa ihmetellä, miten näin banaalilta kuulostava romaani on voittanut yhden maailman arvostetuimmista kirjallisuuspalkinnoista.

Myös kirjan lukenut voi. Ellei ole valmis luopumaan kyynisyydestään ja antautumaan tunteen vietäväksi. Teos on valtaisa tunteiden vuoristorata, joka etenee alamäet ilman jarrua ja ylämäet rakettimoottorilla.

Kaikki se valo jota emme näe kertoo sokean ranskalaistytön Marie-Laure LeBlancin ja saksalaisen nuorukaisen Werner Pfennigin kohtaloista. Marie-Laure on pariisilaisen lukkosepän tytär, joka viettää aikansa ennen toista maailmansotaa isän työpaikalla, Luonnontieteellisen museon saleissa. Walter asuu sisarensa kanssa lastenkodissa kaivoskaupungissa. Kansallissosialistisen ajattelun nosteessa heikomman aineksen elämän eväät käyvät yhä kurjemmiksi. Lohtua Werner saa radiosta. Marie-Laurea ja Werneriä yhdistävät heidän tietämättään radioaallot, jotka kuljettavat heitä sitä lähemmäs toisiaan, mitä lähempänä voiton päivä häämöttää.

Doerrin hämmästyttävä taidokkuus tarinankertojana käy ilmi erityisesti siitä, että ylettömän sentimentaalisista henkilöhahmoista saadaan mehukas, monipolvinen tarina. Se vetää mukaansa, vaikka kuinka yrittäisi pitää analyyttisen näkökulman lukiessaan. Tarinan aallot vievät mukanaan, vaikka teoksessa on kerronnallista kömpelyyttäkin. Tarina kuulostaa historiallisesti uskottavalta, vaikka sen samalla ymmärtää fiktioksi. Teos on jälkikäteen ajateltuna melko yksinkertainen, mutta lukiessa hukuttava kaleidoskooppi.

Erityisen ilahduttavaa teoksessa kysymys tieteen ja teknologian asemasta maailman muutoksissa. Doerr käsittelee radioviestinnän vaikutusta kansallissosialismin nousuun, toisen maailmansodan sota- ja vastarintatoimintaan sekä ylipäänsä ennenkuulemattomien ajatusten vaikutusta ihmiselämään. Tämän pohdinnan kautta hän ottaa voimakkaasti kantaa myös nykyiseen keskusteluun medioiden ja laitteiden vaikutuksesta.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe
Suom. Hanna Tarkka engl. All the light we cannot see
WSOY 2015
544 s.

Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika

Marja Björk: Poika (Like 2013)

Marja Björkin suora kasvukertomus Poika kuvaa väärän sukupuolen kehossa asumista. Björkin raportoiva tyyli iskee tosiasiat tiskiin: pojan vaikeuden elää maailmassa ja toisaalta äidin vaikeuden hyväksyä, että lapsi ei voi olla kuten muut. Pojan vähäeleinen kerronta etäännyttää emotionaalisesti: tarina ei tunnu liian omakohtaiselta yksityistapaukselta, vaan on helposti yleistettävissä. Toisaalta pojan tai äidin kokemukset eivät kouraise syvältä. Tämä romaani on kuitenkin teemansa takia kirjavuoden yhteiskunnallisesti tarpeellisimpia: se puhuu vaietusta marginaali-ilmiöstä, joka koskettaa monia nuoria ja heidän lähipiiriään, ammattikasvattajia ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä.

Tiesin, että olin erilainen, ja tiesin, että transsukupuolisuudesta käytiin keskustelua, siitä oli lehdissä ja televisiossa. Mutta en ollut käsittänyt, että se tarkoitti minua. Minusta minä olin mies. Poika. Mies, jolla ei ollut munia. Olin ajatellut, että transsukupuoliset olivat joitakin muita, transuja. (s. 172)

Poika Marion eli Makke on aina ollut omasta mielestään poika, vaikka keho on ollut tytön. Mutta yhteiskunta on järjestetty niin, että poika voi olla vain, jos sekä mieli että keho ovat pojan. Kouluntiellä viimeistään tytön vehkeillä varustetun pojan ongelmat alkavat todenteolla: olemisen tilat on jaettu tyttöjen ja poikien kesken vessoista liikuntatunteihin, sosiaalisista kuvioista puhumattakaan. Lisäongelmia tulee murrosiän oireista. Makken ja äidin näkökulmat törmäävät usein, eikä äiti ole ainoa johon eri tavalla erilaisen nuoren elämänkamppailu suhteutuu.

Kasvun haasteet kuulostavat lähtökohtaisesti samalta kuin kaikilla muillakin aikuiseksi havittelevilla, mutta Makke joutuu nousemaan tavallista jyrkempiä ja raskaampia portaita. Tavallisen koulu-, perhe- ja kaveriarjen lisäksi transsukupuolinen joutuu koko ajan selviytymään ylimääräisistä kiemuroista sopiakseen jotenkin johonkin ryhmään.

Tiesin, että tytöille kasvaisi kohta tissit, mutta en osannut ajatella, että ne kasvaisivat myös minulle. Ajattelin, että en ollut niin tyttö, vaan jäisin väliin. … Tykkäsin katsella toisten tyttöjen tissejä, mutta omani olisi halunnut heti irti. (s. 53)

Vahva tematiikka on vaatinut tuekseen kasvutarinavetoisen, hyvin uskottavalta kuulostavan juonen perhetaustaan liittyvine dekkarisimaisine sivujuonihairahduksineen.  Nuoria tai kiireisiä lukijoita silmällä pitäen tämä on varmaankin hyvä ratkaisu, sillä kirjailija on tiivistänyt kompaktin pakkauksen, jossa ei ole turhaa pohdintaa, vatvontaa tai yleistä löpinää. Pojassa transseksuaalisuutta ei tarjota lukijalle valmiiksi pureksittuna, vaan työstettäväksi.

En ymmärrä, miten joku mies voi haluta naiseksi. Minun jos jonkun pitäisi ymmärtää, mutta en ymmärrä. Tietenkin olen suvaitsevainen, mutta en ymmärrä. (s. 214)

 ***

Pojan ovat lukeneet ainakin Jenni, Minna, Jori, Hanna, Susa ja Sanna.

Marja Björk: Poika 
Kansi: Tommi Tukiainen
Like 2013
215 s.