Category Archives: Road-movie

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta

Lotta Nuotio: Yksi miljoonistaToimittaja Lotta Nuotion teos Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta selvittää, miksi ainakin joillain Eurooppaan nyt tulevilla pakolaisilla on älypuhelimet mukana. Yhden ihmisen kohtalon kautta Syyrian sisällissotaa ja Euroopan pakolaistilannetta valottava teos on yksi selviytymistarina miljoonien selviytymis- ja menehtymistarinoiden joukossa.

Teoksessa Nuotio valottaa keskiluokkaisen syyrialaismiehen ja hänen perheensä tarinan kautta, miksi ihmiset lähtevät Syyriasta Eurooppaan.

Modi on juuri sellainen nuoruuden ja keski-ikäisyyden välillä keikkuva mies, joiden on syytetty lähteneen Eurooppaan elintasopakolaisina tilanteessa, jossa olisi pitänyt jäädä taistelemaan oman maan puolesta. Modi ei jää. Hän on niitä väliinputoajia, jotka vastustavat isältään presidentinviran perineen Bashar al-Assadin totalitaarista hallintoa, mutta ei halua liittyä uskon puutteessa islamisteihin tai muihinkaan kapinallisjärjestöihin. Maassa, jossa ääriliikkeet taistelevat hirmuhallitsijaa vastaan, ei ole mitään liittoutumaa, jonka joukoissa tolkun ihminen haluaisi taistella.

Sellaisessa maassa ei myöskään katsella presidentin hallintoa kritisoivaa  ihmistä pitkään. Modi joutuu pidätetyksi ja pidätyksen aikana kidutetuksi. Jos haluaa elää, se on tehtävä jossain muualla kuin maassa, jossa on tullut leimatuksi valtion viholliseksi.

Nuotio kuljettaa Modin vaellusta Syyriasta Eurooppaan kirjan loppupuolella. Alkupuolen vie taustojen ja Syyrian tapahtumien selvittely. Juoni kulkee jouhevammin kirjan lopussa, mutta kirjan lukemisen jälkeen tulee tunne, että alku oli sittenkin tärkeämpi. Suomeen Syyriasta yltävien uutisten perusteella on vaikea ymmärtää, mistä Syyrian tilanteessa on kyse tai millaista arkielämä jaetussa maassa on. Modin tarina tarjoaa Syyriaan näkymän, jota uutiskartat eivät parhaimmillaankaan pysty välittämään.

Teoksen vahvuus on samalla sen heikkous. Teoksen hyvän ja pahan asetelma muodostuu staattiseksi ja kliseisen veijaritarinamaiseksi. Modi nousee tarinan perusteella lähes yli-inhimilliseksi sankarihahmoksi. Kuvassa näkyvät inhimilliset säröt jäävät kevyiksi, melkein vahvuuksiksi. Onko sankaruus tarina, jota Modi itselleen kertoo selviytyäkseen päivästä toiseen? Vai onko se tarina, jonka kirjailija haluaa aiheestaan luoda vakuuttaakseen lukijan omasta mielipiteestään?

Modin tarinasta muodostuu Nuotion käsissä dokudraamaa, ei dokumenttia. Teos ei ehkä saavuta täyttä ilmaisuvoimaisuuttaan juuri tästä syystä. Tästä huolimatta teos avaa Syyrian sodan tavalla, jota ei voi saavuttaa lyhyiden uutistekstien avulla.

Lotta Nuotio: Yksi miljoonista: Modin pako Syyriasta
Otava 2016

Teos pelasti lintuaivon uhrin

Ihmisen elämässä on monta pahaa aikaa.

Yksi ärsyttävimmistä on se, kun aikainen lintuaivo herättää ihmisen noin kaksi tuntia ennen herätyskelloon merkittyä aikaa, eikä anna sen enää nukkua niitä kahta tuntia, joiden aikana se ihminen palautuisi edellisen päivän seikkailuista ja heräisi virkeänä. Jos sille lintuaivolle vihastuu, niin koko vartalo heittää heräämisvaihteen päälle. Mitä tehdä?

Ratkaisu on kirja. Mutta ei liian hyvä kirja. Jos lintuaivon yrittää sammuttaa liian hyvällä kirjalla, niin alitajunta kuitenkin innostuu, ja laittaa sellaiseksi polskaksi, ettei siinä menossa enää edes tee mieli nukkua. Juuri näin kävi nimittäin tänä aamuna.

Petja Lähde: PoikaLuin Petja Lähteen romaanin Poika. Itsetainnutus epäonnistui täysin, mutta sain tilalle emotionaalisen katarsiksen. Ja nousin sängystä virkeänä ja rentoutuneena, joten lopputulema oli kuitenkin myönteinen.

Ihan ensiksi haluan kiittää paikallisen sivukirjastoni kierrätyshyllyä, josta tämä teos kulkeutui mukana yöpöydälle lojumaan. Toisekseen haluan kiittää teoksen takakansitekstiä, joka on lyhyt ja ytimekäs lyhennelmä teoksen alusta. Melkein parempi kuin kirjailijan pidempi, alkuperäinen versio. Ja kolmanneksi haluan kiittää kirjailijaa, joka yhdistää kliseisen genren (road-movie) raikkaasti yhteiskunnalliseen aiheeseen (isän rakkaus) ja pohtii pinnan alla, että miten oikeasti äärettömän surullista on se, että niin moni meistä estää itseään rakastamasta, koska pelkää haavoittuvansa ja/tai henkisiä voimavaroja ei ole kuin päivästä toiseen selviytymiseen.

Poika kertoo Jannesta, jonka  vaimo kertoo eräänä aamuna ottavansa kolmikuukautisen pojan ja jättävänsä Janne panikoi, lukitsee vaimon vessaan, ottaa pojan ja lähtee pakoon.

Teoksen nimi viiittaa sekä nimettömään poikavauvaan, että Janneen itseensä. Poika kertoo pakomatkasta, josta tulee samalla tutkimusmatka omaan perheeseen, elämään ja sieluun. Kirjailija näyttää nopein leikkauksin, miksi ja miten asiat menevät siihen pisteeseen, jossa nyt ollaan. Yhdessä yksinäisiä, toisiamme peläten ja syyttäen.

Poika osoittaa kirjailijan erinomaista kirjallisuustyypin tuntemusta – ja luottamusta lukijaan. Kun paukkuja ei laiteta pyörän keksimiseen uudelleen, ne laitetaan oikeisiin paikkoihin:  jännitteiden ja affektien ristiinkytkemiseen hahmokuvauksen ja teemojen kanssa. Lähde selittelee riittävästi, ei liikoja. Lukijan mielikuvitus hoitaa loput. Teoksen loppu jää avoimeksi: matka jatkuu, lukija saa päätellä minne.

Poika vie lukijan kesäkuumalle maantielle jonnekin Helsinki-Salo -välille. Mutta myös matkalle omaan itseen ja suomalaiseen mentaliteettiin, jossa mies ei itke, valita tai puhu. Eikä nainenkaan. Ellei mennä rajan yli. Sinne vie Poika.

Petja Lähde: Poika
Kansi: Ville Tiihonen
WSOY 2012
189 s.