Category Archives: Sidosryhmätilaisuus

Sähkeuutiset suoraan Hugosta

SF-fandomissa kiehuu edelleen. Viime aikoina on tapahtunut mm. seuraavaa:

Lisäksi on havaittu hurjat määrät kaikenlaista spekulointia ja salaliittoteorioita palkintojen tiimoilta. File 770 yrittää pysytellä ajan tasalla Hugo-uutisoinnissa.

Kirjaläppää: Inhoa ja pelkoa Kouvolassa

Eilen juhlimme Emmi Itärannan Teemestarin kirjan nimitystä Arthur C. Clarke -palkintoehdokkaaksi. Nyt häpeämme, että Suomessa vähintään nimellisesti majaileva setämiesoikeistokonservatiivinen Castalia House -kustantamo on kaapannut Hugo-ehdokaslistan.

Kuvan nebula ei liity tapaukseen. NGC 2174 ©STScl

Miksi tämä on kamalaa?

No siksi, että Hugo-palkinto – jo Hugo-ehdokkuus – on perinteisesti ollut tae teoksen laadusta. Hugo-palkinnot ovat menneet aivan mielettömän päheille teoksille, joista on tullut sittemmin rakastettuja klassikkoja. Tämä johtuu siitä, että teoksia ovat ehdokkaiksi nimenneet ja palkinnoille äänestäneet todelliset sf-fanit, jotka tuntevat lajityypin teoksia laajasti.

Tällä kertaa ehdokkaita ovat nimenneet internetistä värvätyt tyypit, joille on uskoteltu, että on aika ottaa Hugo-palkinnot takaisin konservatiivien haltuun. Tyyppejä on värvätty muun muassa GamerGaten parista vetoamalla naisvihaan. Värvätyt ovat äänestäneet esitettyä listaa.

Niinpä vuoden 2015 Hugo-palkinnoille on ehdolla kymmenisen Castalia House-kustantamon julkaisemaa tai kustantamon listalla olevan kirjoittajan teosta.

Kyllä varmasti nostaa minkä tahansa kustantamon uskottavuutta laatukirjojen tuottajana se, että ainoa tapa, jolla kustantamon teokset nousevat millekään ehdokaslistalle on se, että kustantamo tekaisee oman listan ja värvää lauman satunnaisia internet-trolleja äänestämään sitä.

Mitä tämä tarkoittaa?

No se tarkoittaa sitä, että jollain taholla on rutkasti pyrkimystä viedä scifi takaisin menneisyyteen. Mikä on kyllä erittäin innovatiivinen ajatus, sillä scifihän on erityisesti se kirjallisuudenlaji, joka on tunnettu konservatiivisen pysähtyneisyyden ylimpänä linnakkeena.

Se tarkoittaa sitä, että useissa kategorioissa ei Hugo-palkintoa ehkä tänä vuonna jaeta lainkaan. Jotta voitaisiin suojella palkinnon uskottavuutta.

Se tarkoittaa myös sitä, että monet vuoden listalla olevat saattavat leimautua täysin väärin, esimerkiksi fanitaide-ehdokkaana oleva Ninni Aalto (jonka blogiin voi tutustua täällä).

Samalla se saattaa tarkoittaa sitä, että Helsingin vuoden 2017 WorldCon -ehdokkuus on vaarassa. Koska kyseisen ääliöinnin suorittanut kustantamo esiintyy suomalaisena, on mahdollista, että ihmiset maailmassa tulkitsevat sen edustavan jotenkin tyypillistä suomalaista asennetta, mielipidettä tai toimintaa.

Vaikka oikeasti ei edusta.

Lisää aiheesta:

http://www.slate.com/blogs/browbeat/2015/04/08/_2015_hugo_awards_how_the_sad_and_rabid_puppies_took_over_the_sci_fi_nominations.html

http://www.dailydot.com/geek/hugo-award-nominees-sad-puppies/

Lisätty 10.4.2015 23:27: http://gawker.com/how-gamergate-radicals-seized-sci-fis-most-prestigious-1696731611

Brunssi Atenalla ja Schildts & Söderströmsillä

AamiainenKustantamot Atena ja Schildts & Söderströms halusivat tarjota minulle ja noin kolmellekymmenelle muulle median edustajalle brunssin uutuuskirjallisuuden merkeissä. Ensin ajattelin kieltäytyä korruptiosta, mutta en sitten kuitenkaan kyennyt. Koska S&S:ltä tulee kohta Jyrki Heinon uusin Wennehielm-dekkari*, ja toivoin kovasti kirjailijan olevan paikalla ja kertovan kirjastaan. En pettynyt.

Jyrki Heinon huhtikuussa ilmestyvä Kello on historiallinen rikosromaani, jossa jalkapuoli turkulainen luutnantti Wennehielm joutuu vastentahtoisesti selvittelemään erään sodassa kadonneen majurin katoamista. Kirjailija kertoi juonen lähteneen liikkeelle Åbo Nya Tidningarin jutusta vuodelta 1789, jossa käsiteltiin Kustaa III vierailua Turussa**. Kadonneen majurin tapaus vie Wennehielmin tällä kertaa mm. Hämeenlinnaan ja Mikkeliin saakka. Vuosisatain takaisessa sosieteetissa on havaittavissa salaseuroja, alkemismia ja jopa tanssiaiset. Sympaattinen kirjailija myönsi minulle ex-tempore -haastattelun, jonka aikana ymmärsin udella mm. Wennehielmin rakkauselämän kiemuroista, vaikka ajatukset eivät millään tahtoneet pysyä kasassa.

Mia Vänskän Valkoinen aura on kirjailijattaren kolmas kauhuromaani – ja ainoa joka sijoittuu kerrostaloon.

– Missä tahansa ympäristössä voi kokea kauhua. Kirjailijana minua kiinnostaa, miten ihminen alkaa reagoida siihen, kun huomaa itsessään outoja asioita tai kykyjä.

Kirjailijatar teki tutkimusta kirjaa varten mm. käymällä testaamassa uskomushoitoja kirjaa kirjoittaessaan, vaikka ei niihin itse usko. Tämä osoittaa minusta esimerkillistä omistautumista taiteelle – ja paljastaa, millaisia koettelemuksia kirjailijaelämä tuo muassaan.

Kemijärveläinen Sari Pöyliö on kevään esikoiskirjailijoita. Novellikokoelma Pölynimurikauppias (ja muita äitien erehdyksiä) sisältää mustaa tragikomiikkaa. Pöylion novelleissa äidin ja tyttären roolit kääntyvät usein päälaelleen. Kirjailijatar kertoo esikuvanaan olevan John Irving, jonka etevyyttä erityisesti maailman luomisessa hän arvostaa. Kustantaja luki tilaisuudessa lopuksi ääneen kirjan viimeiset lauseet, jotka herättivät itsessäni välittömästi lujan uskon siihen, että tästä tulee itselleni yksi kevään kirjatapauksista. Kyseessä siis syntyvän vauvan ajatukset hetkeä ennen syntymää:

“Kunpa minua rakastettaisiin. Kunpa kaikki menisi hyvin.”

Rakkaudentäyteistä kirjakevättä ja kirjaelämää niin kirjailijoille kuin lukijoille!

* Aiempi Wennehielm-dekkari leipoi minusta fanin. Tällä kertaa en ole yksin, sillä kaikki muutkin ovat tykänneet.

** Epäilen kyseisen artikkelin olevan tämä 3.12.1789 ilmestynyt kertomus majesteetillisesta vaikutuksesta Turussa.

Syksyn Säde!

Kirjapiiribloggaaja on todellakin saapunut kirjapiireihin, sillä kävin tänään elämäni ekoissa kirjajulkkareissa! Tai en siis ekoissa, mutta ekoissa, joihin en ollut saanut kutsua kaverina, vaan ihan virallisesti tiedotuksen kautta. Tilaisuus olikin ihan <3<3<3, koska kyseessä oli yhden lempparikirjailijani uutuus (joka 75 ensimmäisen sivun jälkeen vaikuttaa erittäin lupaavalta, hauskalta ja antavalta). Ja lisäksi julkkareissa oli ihan älyttömän hauskaa!

Miina SupinenAudreykin silmäilee Miina Supisen Sädettä sillä silmällä.

Kuulin kirjasta julkkareilla vaikka ja mitä, mutta menin sitten korruptoimaan muistikuvani lukemalla kirjaa junassa. Ja rätkättämällä äänekkäästi pilasin monen junamatkailijan illan. Syytän skumppatarjoilua ja kirjailijatar Supista, pahoittelen erityisesti sille mummolle, joka meinasi lentää selälleen säikähdyksestä. Kun kirja heittelee lauseita, kuten “Suomi oli arkeologille suunnilleen yhtä kiinnostava kaivauskohde kuin kissanhiekkalaatikko”, keskushermostoni ei kerta kaikkiaan kykene sivistyneeseen junamöllötykseen.

Alkusivujen perusteella vaikuttaisi siltä, että Säde kertoo Auervaara-arkeologista, jonka kuolema liittyy kiinteästi miestennielijäsankarittaren Säteen ja kulttijohtajatar Voulan välissä operoimiseen ja joka kuolemansa jälkeen yrittää kovasti ymmärtää, että mitä se Säde oikein? Miten tässä nyt näin pääsi käymään?

Niemelä & LaajarinneAudrey salakuunteli myös kirjailijoita Jussi K. Niemelä ja Jukka Laajarinne. Laajarinteen uunituore muslimiterroristin paratiisielämästä kertova teos 72 vaikutti varsin mielenkiintoiselta, ja vähemmän kokeelliselta kuin Kehys.

Tilaisuudessa oli tarjolla em. skumppaa, vaahtokarkkeja, tikkareita, nachoja ja dippejä, jotain eksoottisia aniksenmakuisia leivonnaisia sekä villinpinksua boolia. Joista en tapani mukaan tajunnut ottaa kuvaa, koska jutustelin niin innokkaasti ihanien kustantamoihmisten, kääntäjien, kirjailijoiden ja toimittajien kanssa. < insert namedroppausta tähän >

Kiitos Miina kirjasta ja kivoista julkkareista ja skumpasta ja kirjasta!

Innon kirjabileet!

Innolla juhlittiin kirjoja ja kirjailijoita sankoin joukoin viime viikolla. Oli ehdottomasti rockein kokemani kirjapiiritilaisuus. Ohjelmassa oli niin novellisävellyksiä, kuulantyöntöä kuin spontaania kirkkolauluakin. Kalaasit lusittiin kirjailijatalo Villa Kivessä erittäin aurinkoisessa kesäisessä säässä.

Innon kirjabileetKuulin Innosta ylipäänsä ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten kirjamessuilla, kun ständillä hengaillut kundi kertoi kustantamon linjan olevan, että kustannetaan kirjoja, joista itse tykätään. Kustantamon toimitusjohtaja Jaana vahvisti, että kyllä tämä nimenomaan on kustantamon linja pähkinänkuoressa – kustannetaan kirjoja, joita itse ihastutaan. Jaanan löytö tälle syksylle on Susan Sellersin Vanessa ja Virginia, johon itsekin ihastuin ensi sivuilta lähtien.

Innon kirjabileet!

Into oli houkutellut Villa Kiveen runsain mitoin kustannusalan toimijoita kirjailijoista toimittajiin. Juttelin pitkään Suomen tietokirjailijat ry:n puheenjohtajan Markku Löytösen kanssa e-kirjoista, jotka tekevät kovasti tuloaan lukioihin ja peruskouluun. E-kirjapuolella on tarjottu oppikirjakirjailijoille hyvinkin epämääräisiä kustannussopimuksia. Löytönen kehottikin kaikkien alojen kirjailijoita huolehtimaan, etteivät luovu yhdellä sopimuksella kaikista oikeuksistaan teokseensa.

Innon kirjabileet!Ja tähän lopuksi se tuikitärkeä kuva tarjoiluista. Hyvä pössis, kiitos Into!

Uutiset: Mainonnan tunnistettavuus blogeissa

Asiakkuusmarkkinointiliitto ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto ovat kumpikin tahoillaan koostaneet linjauksia blogimainonnan tunnistettavuudesta. 2.9.2013 pidettiin harvinainen kahden koollekutsujan kuulemistilaisuus, jonne oli kutsuttu bloggaajia (mm. Kemikaalicocktailin Noora,  Pupulandian Jenni, Liemessä-blogin Jenni), perinteisiä mainostajia, mediakustantajia, Lily ja Indiedays, Kuluttajaliiton edustaja ja useita muita jollain tavoin blogien ja mainostamisen kanssa olevia tahoja.kuulemistilaisuus 2.9.2013

KKV: Mainostajan tulee ohjeistaa bloggaajaa välttämään piilomainontaa

Kilpailu- ja kuluttajaviraston linjaus blogimainonnan tunnistettavuudesta on lähtöisin niin kuluttajien kuin bloggaajienkin yhteydenotoista, joissa on toivottu selkeää, Journalistin eettisiä ohjeita tarkempaa ohjausta siitä, miten blogeissa saa mainostaa. KKV:n kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen kertoi, että linjauksia tehdään, koska laki velvoittaa virastoa informoimaan kuluttajia ja kertomaan lainsäädännön soveltamiskäytännöistä.

Vaikka linjaus lähti bloggaajien kysymyksestä, miten voi varmistua siitä, että mainonta on tunnistettavaa, KKV:n linjaus on kuitenkin mainostajille kirjoitettu. On nimittäin mainostajan vastuulla huolehtia siitä, että mainonta on lain mukaista (KSL 2:4). Selvitystä vaativissa arvioidaan sekä mainonnan muotoa että sisältöä. Mainostavan yrityksen vastuu omasta toiminnasta rajoittuu bloggaajan ohjeistukseen.

Liiketoimintaa harjoittavan bloggaajan tulee ottaa mainostaessaan huomioon mainostamista koskevat lait, jotka eivät tällä hetkellä koske bloggaavaa yksityishenkilöä. KKV:n linjauksessa toivotaan yksityishenkilö-bloggaajienkin kuitenkin noudattavan Journalistin ohjeita ja piilomainontaa koskevia lakeja.

ASML: Journalistin ohjeet saattavat olla riittävät myös bloggaajille

Asiakkuusmarkkinointiliiton edustaja Jari Perko aloitti esittelemällä firman mainostoiminnan laajuutta. Hänen mukaansa ASML on ottanut asiakseen toimittaa bloggaajille itsesäätelyohjeistuksen, sillä “blogikentältä on tullut viestiä, ettei bloggaajan luonnollinen teksti riitä selvittämään lukijalle, milloin kyseessä on mainos”.

Niinpä ASML on kehittänyt kansainvälisten väärinkäytösesimerkkien ja blogimainontaohjeistuksen voimalla  sekä aikakauslehtien edustajien avustuksella oman, ulkomaisia konventioita hyväksikäyttävän versionsa, jonka se toivoo suomalaisten bloggaajien ottavan laajalti käyttöön. ASML:n ohjeistuksessa annetaan runsaasti sanatarkkoja ehdotuksia mm. siitä, mitä blogimainostekstissä saa ja ei saa sanoa.

Henkilökohtaisesti mietin, että missä vaiheessa markkinointilaki, sananvapaus ja tekijänoikeuslaki alkavat mennä ristiin toistensa kanssa. Tämä kysymys jäi vaille vastausta.

Bloggaajat toimivat jo piilomainontaa vastaan

Ajoittain varsin energisenä käyneen keskustelun aikana bloggaajat olivat huolissaan mainonnan ja piilomainonnan tulkinnoista etenkin rajankäyntitilanteiden aikana. Ohjeistuksissa koettiin jääneen epäselväksi mm. milloin yhteistyösopimus bloggaajan ja yrityksen välile muodostuu ja miten yhteistyö ja sopimus ylipäänsä määritellään, tai pitääkö esim. useamman vuoden vanhoista tuotteista uudelleen mainittaessa tai niiden esiintyessä kuvissa mainita, että ne olivat aikoinaan yhteistyötuotteita.

KKV kehotti käyttämään maalaisjärkeä mainontaohjeistusta soveltaessa: esimerkiksi mainostustarkoituksen tunnistaa siitä, että mainostaja pyytää bloggaajaa suosittamaan tuotettaan. KKV:n tämänhetkinen näkemys on, että bloggaajien itsesääntely toimii varsin hyvin. KKV:n edustaja halusi tähdentää, että ohjeita tulee noudattaa silloin, kun bloggaus on kirjoitettu sillä tarkoituksella, että yritys haluaa edistää julkaisulla myyntiä. Tuotteen alkuperä on mainittava joka kerta silloin, kun mainostajan tuote on aktiivisessa, keskeisessä asemassa bloggauksessa.

Keskustelun aikana  kävi myös ilmi, että KKV:lle tulleet valitukset piilomainonnasta blogeissa käsitellään mainostajayrityksen kanssa. ASML ei järjestä valvontaa bloggaajien itsesääntelyohjeistuksen noudattamisesta.

ASML:n Perko vihjasi lopuksi haluavansa yhdistää ASML:n ohjeistuksen KKV:n viranomaisohjeistuksen kanssa. Lisäksi hän totesi Journalistin ohjeiden noudattamisen saattavan hyvinkin riittää blogipiilomainonnan torjumiseksi, jonka jälkeen hän pohti ääneen, että ASML:n ohjeistus pitäisi mieluiten ymmärtää suosituksena tai mahdollisesti bloggaajan työkalupakkina.

Tilaisuudesta jäikin lopulta se kuva, että KKV suhtautuu yksityishenkilöbloggaajiin yhtenä uutena kuluttajatyyppinä, jota se pyrkii suojaamaan mahdollisia ongelmallisia yrityskontakteja vastaan.

KKV:n mainonnan tunnistettavuus blogeissa -linjaus

Tähän alle kopioin KKV:n linjauksesta bloggaajia suoraan koskevia osioita. Linjaukseen voi lähettää kommentteja, kysymyksiä ja lausuntoja 20.9.2013 asti osoitteeseen linjaukset@kkv.fi. Kursivoitu teksti sisältää tilaisuudessa esiin tulleita tulkintaa helpottavia tarkennuksia sikäli kun minä ne ymmärsin, eikä niitä ole alkuperäisessä linjauksessa.

—-kopio alkaa—

Linjausluonnos
1 (4)
KUV/1824/41/2012
15.8.2013

Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Postiosoite PL 5, 00531 Helsinki • Puhelin 029 505 3000 • Faksi 09 8764 398
Y-tunnus 2502067-3 • Sähköposti kirjaamo@kkv.fi www.kkv.fi
MAINONNAN TUNNISTETTAVUUS BLOGEISSA
Yritykset käyttävät eriaiheisia blogeja markkinointikanavana. Markkinointitavat vaihtelevat
paljon: Yritykset tekevät bloggaajien kanssa yhteistyösopimuksia, pyytävät etukäteen lupaa
tuotenäytteiden lähettämiseen tai lähettävät niitä pyytämättä. Bloggaaja voi myös itse
aktiivisesti hankkia mainoksia blogiinsa esimerkiksi internetin mainosverkkojen tai
kumppanuusmarkkinoinnin kautta.
Blogin pitäjä saattaa olla sitoutunut arvioimaan saamaansa tuotetta tai palvelua korvausta
vastaan tai voi vapaasti päättää, kirjoittaako hän saamistaan eduista lainkaan.
Markkinointitavat voivat siis olla hyvin erityyppisiä, mutta yrityksen tavoitteena on yleensä
saada tuotteensa tai palvelunsa blogissa esiin markkinointitarkoituksessa. Bloggaaja voi
puolestaan ansaita rahaa mainoksilla ja saada ilmaisia lahjoja yhteistyötahoiltaan.
Kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n mukaan markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi sen
kaupallinen tarkoitus sekä se, kenen lukuun markkinoidaan.
Linjausluonnos
2 (4)
KUV/1824/41/2012
15.8.2013
Säännösten soveltaminen
Kuluttajansuojalain markkinointisäännökset velvoittavat vain elinkeinoharjoittajaa eli sellaista
tahoa, joka harjoittaa yritystoimintaa.
Blogin taustalla voi olla ammattibloggaaja, jolle maksetaan palkkaa kirjoittamisesta. Blogin
pitäjällä saattaa olla myös oma yritys, jolloin kyse on ammatinharjoittamisesta. Tällöin
kirjoittajan on huolehdittava mainonnan tunnistettavuudesta kuluttajansuojalain säännösten
mukaisesti.
Blogin pitäjä voi olla myös kuluttaja, jolle bloggaaminen on harrastustoimintaa eikä elinkeino. Tällöin blogin pitäjällä ei ole velvollisuutta noudattaa kuluttajansuojalakia toiminnassaan. Se on kuitenkin suositeltavaa mainonnan tunnistettavuutta koskevien säännösten osalta, koska lukija ei muuten voi välttyä piilomainonnalta.
Linjausluonnos
3 (4)
KUV/1824/41/2012
15.8.2013
Elinkeinonharjoittajalla, joka pyrkii mainostamaan tuotteitaan blogien kautta, on sen sijaan

velvollisuus noudattaa aina lainsäännöksiä toiminnassaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritys on täyttänyt velvollisuutensa, kun se on ohjeistanut bloggaajaa toimimaan niin, ettei piilomainontaa harjoiteta. Toisin sanoen, jos sähköpostiin kilahtaa yhteistyöehdotus, jossa pyydetään suosittelemaan yrityksen tuotetta, mutta pidättäytymään mainitsemasta, että yritys on antanut suositusta vastaan palkkion, tuotteen tai muuta hyötyä, yritys toimii lain vastaisesti.

Mitä yrityksen ja ammattibloggaajan tulee ottaa huomioon blogin kautta
markkinoidessaan?
Yrityksillä on erilaisia yhteistyömuotoja blogin pitäjien kanssa. Aina varsinaisesta yhteistyöstä ei ole sovittu lainkaan, vaan yritys lähettää bloggaajalle tuotteitaan tai kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin siinä tarkoituksessa, että niistä kirjoitettaisiin blogissa. Yrityksen tavoitteena on kuitenkin yleensä saada tuotteensa tai palvelunsa blogissa esiin markkinointitarkoituksessa.
Kun bloggaaja sen sijaan arvioi saamaansa tuotetta, palvelua tai muuta etua omin sanoin
blogissaan, lukija ei voi tietää, onko kyseessä sponsoroitu mielipide eli mainonta vai ilman
erityisiä etuja syntynyt oma mielipide, ellei sitä tuoda selkeästi esiin.
Harrastusbloggaajaa ei velvoita suoraan kuluttajansuojalainsäädäntö tai Journalistin ohjeet,
mutta yritys on siitä huolimatta vastuussa lainsäädännön noudattamisesta blogin kautta
markkinoidessaan. Bloggaaja, joka suosittelee yritykseltä saamiaan tuotteita, palveluita tai
muita vastikkeettomia etuja blogissaan, markkinoi tosiasiassa yrityksen lukuun, vaikka
bloggaajalla ei olisikaan velvollisuutta kertoa tuotteesta blogissaan. Siksi yrityksen, joka
lähettää tuotteitaan bloggaajalle siinä tarkoituksessa, että niistä kirjoitetaan positiivisia
arvioita, tulee neuvoa bloggaajaa toimimaan niin, että yhteistyöstä tai vastikkeettomien etujen vastaanottamisesta kerrotaan avoimesti postauksien yhteydessä.
Linjausluonnos
4 (4)
KUV/1824/41/2012
15.8.2013
Blogin aihepiiri ei vaikuta asiaan, vaan samat vaatimukset koskevat kaikenlaisia blogeja olipa teemana muoti, rakentaminen tai kirjallisuus.
Mainos on voitava tunnistaa mainokseksi heti ensisilmäyksellä, ilman että siihen tutustuu
tarkemmin. Seuraavassa esitellään tapoja, joilla blogin pitäjää voi ohjeistaa:
– Yhteistyösopimuksesta kerrotaan blogin etusivulla tai muuten selkeästi esim.
• yhteistyössä yrityksen x /tuotteen x kanssa
• sponsorina yritys x /tuote x
– Samaan tapaa voi käyttää, kun bloggaaja saa korvausta siitä, että lisää postaukseensa
linkin yrityksen verkkokauppaan tai kertoo esimerkiksi Kiosked-logon välityksellä, mistä
tuotteen voi ostaa
– Lisäksi tuotteen arvioinnin yhteydessä esim. suluissa tai *-viittauksella kerrotaan:
• saatu blogin kautta yritykseltä x
• sain tuotteen lahjaksi/ilmaiseksi/arvioitavaksi/lainaan yritykseltä x
• tuotteen arviointi on tuotettu yhteistyössä yrityksen x kanssa
Epämääräisiä ilmauksia, kuten ”osa tuotteista saatu blogin kautta” tai
”postilaatikkoon kolahti tuote x” ei tule käyttää, koska niiden perusteella lukija ei voi
tietää, onko kyseessä mainos vai ei.
– Tuotteesta kirjoitettaessa viittaus on tehtävä joka kerta. Riittävää ei ole, että asiasta on
mainittu aikaisemmissa postauksissa. Tähän liittyen selvennettiin tilaisuudessa, että bloggauksessa aktiivisessa asemassa olevasta tuotteesta (esim. aktiivinen yhteistyösopimus tai bloggaus koskee pääasiassa tätä tuotetta) pitää tulla ilmi, että tätä tuotetta mainostetaan. Jos postauksessa esiintyy muita tuotteita sivuosissa, saa pohtia maalaisjärjellä, että ovatko ne mainostyyppisessä asemassa myös tässä blogauksessa.
—- kopio loppuu —-

Ja tässä vielä linkki ASML:n luonnokseen. http://www.asml.fi/luonnos-blogimainonnan-ohjeistukseksi-nyt-kommentoitavana/

Lukumaraton: Yön valoisina hetkinä…

Lapsia nukuttaessa ja sen jälkeen ahmaisin vielä maratonin lopuksi Sari Luhtasen Murusia, josta jäi varsin sekava kuva. Kirjan esittelemä ruokablogien eroottisuus hämmensi, ja kerronnallinen erotiikka aiheutti syvää myötähäpeää. Mutta oikein nopealukuinen hupipläjäys maratonin lopuksi. Klokkaan 224 sivua Nigella Lawsonilla taitettua annipolvaa lukumaratonin lopuksi.

***

Lopullinen saldoni näyttää siten 619 sivua. Viimeksi olen näihin vuorokausilukumääriin päässyt AEL, aikana ennen lapsia. Mitä voimme tästä päätellä? Lasten kanssa hengailu on hauskempaa kuin lukeminen.

Valitettavasti muiden maratoonailu meni em. syystä myös enimmäkseen ohi. Ensi maratonille suunnitelmissa onkin lapsitekijöistä johtuvien tuotantohäiriöiden minimoiminen. Myöskään tutkimuskirjallisuutta ei kannata lukea, mikäli tähtää suuriin sivumääriin. Kisastudio kiittää ja päättää aamu-uintiin.