Category Archives: Steampunk

Michael Moorcock: Ilmojen sotaherra

Michael Moorcock: Ilmojen Sotaherra

Michael Moorcock: Ilmojen Sotaherra (Vaskikirjat 2013)

Michael Moorcockin Ilmojen sotaherra on nostalginen tuulahdus 1970-luvun sosialistista proto-Steampunkia, jossa todellakin on punk vielä voimissaan. Se lainaa 1800-luvun lopun seikkailuteoksista ja osallistuu 1970-luvun yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Toisin kuin useimmissa höyrypunkkirjoissa, tässä romaanissa päähenkilö matkustaa vaihtoehtohistorialliseen tulevaisuuteen, jossa maailmaa hallitsevat jätti-imperiumit Englanti, USA, Japani, Venäjä ja Kiina. Maailmanhallinnon primus motorina sekä takeena on ilmalaivoihin perustuva ilmaherruus.

Romaanin rakenne mukailee jossain määrin H. Rider Haggardin (esim. Kuningas Salomonin kaivokset) ja Joseph Conradin (Pimeyden sydän) seikkailuromaaneja, mutta ennen kaikkea H.G. Wellsin Kun nukkuja herää -teosta. Kunniallinen britti-imperiumin upseeri Oswald Bastable* joutuu vuonna 1902 Imperiumin etujen puolesta Nepalissa käydyllä diplomaattisella retkellä Teku Bengan myytillisessä kaupungissa kiipeliin, hän katoaa palatsin salakäytäviin – ja löytää itsensä erittäin hämmentävästi tulevaisuudesta, 1970-luvulta. Tarinansa Bastable kertoo Michael Moorcockin isoisälle Michael Moorcockille vuonna 1903, palattuaan takaisin menneisyyteen muuttuneena miehenä. Niinpä Moorcock pääsee kuvailemaan paitsi Imperiumin tilannetta vuonna 1902 kuin 70 vuotta myöhemminkin, sikäli kun historia eteni ilmalaivaherruuden viitoittamaa imperialistista riistotietä.

Taisin säikäyttää hoitajani kun hän palasi takaisin, sillä hänen ulkomuotonsa sekä nolotti että kiehtoi minua. Oli vaikea pitää häntä tavallisena, säädyllisenä – tosiaankin melko sovinnaisena – nuorena naisena, kun hän oli oman aikani mittapuulla pukeutunut kuin balettityttö! (s.67)

Moorcockin mailmanluonti on hämmästyttävän nerokasta, vaikkakin ahdistavaa. Ahdistavuus ei varsin eroa muusta -70-lukulaisesta yhteiskunnallisesti tiedostavasta kirjallisuudesta, mutta tulee varmasti yllätyksenä nykyaikaista hampaatonta ja, viktoriaanista elämää enimmäkseen ihannoivaa Steampunkia lukeville.

Alus oli vielä vanhempi kuin ensimmäiseni, Loch Ness, ja paljon alkeellisempi, hieman merirosvomaisenkin oloinen. Epäilin, että aluksella tuskin pröystäiltäisiin tietokoneilla, lämpötilan säätimillä tai millään muullakaan paitsi kaikkein hienostumattomimman mallisella radiopuhelimella, eikä aluksen nopeus voinut juuri ylitää 80 mailia tunnissa. (s. 130-131)

Ilmojen sotaherran tapahtumaympäristönä toimivat ilmalaivat kuvataan yksityiskohtaisesti ja mielenkiintoisesti. Sen sijaan henkilöhahmot jäävät Bastablea lukuunottamatta hieman paperisiksi. Sosiaaliset jännitteet ovat melkoisia ja juonet etenevätkin pääasiassa henkilöristiriitojen varassa, ikäänkuin Moorcock pelaisi shakkia mustien ja valkoisten hahmojen välillä, Bastablen ollessa muille nappuloille musta hevonen.

Ilmojen sotaherran heikkoutena on, että romaani pääsee kehyskertomuksensa takia kunnolla käyntiin vasta toisella puolikkaallaan. Lisäksi suomennos kärsii Steampunk-tyylistä tipahtelusta: esimerkiksi sana “plastic” pitäisi tässä kirjallisuuslajissa mielestäni kääntää mieluummin “plastiikiksi” tai vaikka “bakeliitiksi” kuin “muoviksi”, “kreosootti” “tervaksi” jne. Tyyliongelmien lisäksi käännöksessä on melko paljon anglistisia lauserakenteita ja jonkin verran puhtaita käännösvirheitä. Niinpä tätä ei voi kielellisistä syistä pitää esikuvallisena suomalaiselle höyrypunkille. Sisällöllisesti se on kuitenkin erittäin tärkeä perusteos kaikille, jotka haluavat tutustua tähän kirjallisuuslajiin tutustua, eikä vähiten siksi, että se summaa niin Steampunkin vaikutteet kuin historiankin.

***

* Kyllä on täysin mahdollista, että tämäkin kirja oli avustamassa The League of Extraordinary Gentlemenin ideointia.

***

Michael Moorcock: Ilmojen sotaherra
Käännös: Laura Nieminen engl. alkup. The War Lord of the Air
Kansi: Juhani Jokinen
Vaskikirjat 2013
234 s.

 

Kirjahaastattelu: Kellopelikuningas ja kertomisen melodia

Magdalena Hai Finnconissa 2013

Magdalena Hain kirjoissa hurmaavat henkilöhahmot, mutta erityisesti kirjailijan luoma maailma, jossa eletään 1800-lukua steampunkiahtavasti nytkähtäneellä maapallolla. Napajäät ovat sulaneet, mutta mekaniikka on kehittynyt huimasti todelliseen 1800-lukuun verrattuna: niinpä todellisuutta ovat niin ilmalaivat, putkiposti kuin höyryllä käyvät automobiilinomaiset kulkijatkin.

Steampunkin fantasiasta ja 1800-luvun seikkailuromaaneista ammentava nuortenromaanisarja sai kuitenkin alkunsa päähenkilöstä, kertoo kirjailijatar Hai.

– Aloin kirjoittamaan kirjaa Gigistä, nuoresta sankarittaresta. Tarina rakentui hänen ja muiden hahmojen ympärille. Näistä lähtökohdista johtuen Kerjäläisprinsessasta tuli samalla nuortenkirja. Kirjoitin Kerjäläisprinsessan myös yksittäiseksi kirjaksi, koska silloin ei voinut vielä tietää, että kirjasta tulee trilogia.

Myös tänä vuonna ilmestynyt Kellopelikuningas on kirjoitettu yksinäänkin ymmärrettävissä olevaksi romaaniksi, vaikka se on trilogian keskimmäinen osa. Testasin – ja mielestäni ymmärsin, mistä on kyse, vaikka aiempi teos oli lukematta.

Kellopelikuningas kertoo Keloburgissa maanpaossa asuvan prinsessa Gregorovian (Gigin), hänen kolmen sisarensa ja perheensä elämästä kuohuvassa Keloburgin kaupungissa. Keloburg on Vihreän maan pääkaupunki, jossa Gigin isä, Umbrovian pakolaiskuningas, on vähitellen noussut kellopelilelujen näpertelijästä paikallisen hallitsijan suosikiksi, ja rakentaa  jättimäistä ilmalaivaa paikalliselle hallitsijalle. Samalla Gigin perhe on noussut köyhyydestä ja päässyt muuttamaan Alhaistosta rikkaiden kaupunginosaan.

Äkillisestä arvonnoususta huolimatta Gigi viettää edelleen aikaa alhaistolaisystävänsä, lehtipoika Henryn seurassa. Kun hän Henryn ja köyhien katulasten parissa hengaillessaan tajuaa, että paikallinen uskonlahko vehkeilee niin hänen isänsä kuin ilmalaivan tuhoamiseksi, hän päättää selvittää, mistä on kyse ja miten tämä vehkeilyhanke pysäytetään. Seikkailuhan siitä sukeutuu.

Ja millainen seikkailu! Keloburgin kaupunki itsessään on eläväinen makujen, hajujen ja katujen labyrintti luokkayhteiskuntineen – mutta Kellopelikuninkaassa päästään myös pidemmälle. Gigi matkustaa junalla pohjoiseen Jääjärvelle, ja toisaalta kirjassa muistellaan Umbrovian metsiä ja haaveillaan Pariisista.

– Kirjoittamisvaiheessa ajattelen aina tarinaa. Editointivaiheessa ajattelen lukijaa. Ja lukijat sitten ottavat kirjat omakseen, jos ottavat. Olen saanut Kellopelikuninkaasta tosi hyvää palautetta, mikä on tietysti ilahduttanut.

Gigin seikkailun monimuotoisuus voisi hyvinkin – jos tällainen rahvaanomaisesti steampunkahtava ilmaisu sallitaan – ampua juonet saluunan seinälle haulikolla. Kirjailija onnistuu kuitenkin kuljettamaan tarinaa selkeästi ja mukaansatempaavasti. Magdalena Hai kertookin olevansa erittäin tarkka tyylistä, joka on sekin Gigin hahmosta lähtöisin.

– Kirjoittaminen tulee selkärangasta. Kirjoitan musiikin tahdissa, jotta tekstiin tulee oikea kertomisen melodia. Kellopelikuningasta kirjoittaessa kuuntelin paljon Reginan parin vuoden takaista Euroviisubiisiä Bistra voda, Puhtaat vedet. Se kertoo uudistumisesta, anteeksi antamisesta ja ja toivosta ja sopii sen takia  etenkin loppukohtaukseen. Vaikka en täysin ymmärrä mitä siinä sanotaan, tunnelma on oikea ja kappale ankkuroi oikeaan tunnetilaan.

Lukijana Hai hakee myös tunnetiloja. Hänen lemppareitaan ovat yhden ihmisen tarinat, joihin vedetään mukaan koko maailma.

– Kaikki kelpaa Jane Austenista Neil Gaimaniin, kunhan tarina on täyteläinen ja vie lukijan mukanaan. Sellaista haluan myös itse kirjoittaa, niin lapsille kuin aikuisille.

Magdalena Hain ensimmäinen Keloburgiin sijoittuva aikuisten tarina Siivekäs mies Isaac ilmestyi Osuuskumman tuoreessa steampunknovelliantologiassa Höyryä ja helvetinkoneita.
Kirjailijatar on tavattavissa Helsingin kirjamessuilla sunnuntaina Louhi-lavalla klo 14.00. Myös Osuuskumman ständiltä (6h105, yhdessä mm. Robustoksen kanssa) saattaa hänet viikonloppuna löytää. Osuuskumman messupläjäys löytyy täältä.

***

Magdalena Hai: Kellopelikuningas
Kansi: Sára Köteleki
Karisto 2013
330 s.